Nuutajärven lasitehdas

Lasitehtaan "Vanha hytti".

Oiva Toikan muotoileman Kastehelmi-sarjan kermakko ja sokerikko.

Nuutajärven lasitehdas oli suomalainen lasitehdas, joka on perustettu vuonna 1793. Lasitehdas sijaitsee niin sanotussa Lasikylässä Urjalan Nuutajärven taajamassa Nuutajärven kartanon läheisyydessä. Lasikylä on merkittävä matkailukohde Urjalassa, ja siellä vieraili vuonna 2023 noin 70 000 kävijää. Museovirasto on valinnut lasitehtaan alueen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Fiskars siirsi keväällä 2014 Nuutajärven lasitehtaan tuotannon Iittalaan. Ennen tehdastoiminnan lopettamista Nuutajärvi oli Suomen vanhin toimiva lasitehdas.

Lasikylän nykyisyyttä

Lasitehtaan syntymisen yhteydessä syntyi Nuutajärven lasikylä, jossa Suomen vanhin lasitehdas jatkoi keskeytyksittä toimintaansa yli 200 vuotta. Kylässä toimii nykyisin useita yksittäisiä taide- ja käyttölasin tekijöitä. Lisäksi Nuutajärvellä toimii tulevia lasinpuhaltajia kouluttava Koulutuskeskus Tavastian lasialan yksikkö.

Lasikylän 1850-luvulla rakennetut sveitsiläistyyliset, rikkain puuleikkauksin koristellut rakennukset ovat aktiivisessa käytössä. Tyyliltään uusrenessanssia edustavat rakennukset ovat aikansa maineikkaimman arkkitehdin G. Th. Chiewitzin sekä Julius Basilierin yhdessä suunnittelemia.

Niin Iittalan lasitehtaan kuin Humppilan lasitehtaan perustajat ovat lähtöisin Nuutajärveltä. Iittalaan perustettiin lasitehdas 1881, kun Nuutajärven palveluksessa ollut P. M. Abrahamsson ryhtyi toimeen. Humppilan lasitehdasta perustamaan ryhtyivät puolestaan Nuutajärven lasitehtaan palveluksessa olleet Helanderin veljekset, Olavi, Martti ja Jonni, vuonna 1952. Kaikki kolme lasitehdasta kuuluivat Iittala Group Oyj:hin.

Lasitehtaan alueella sijaitseva lasimuseo Prykäri esittelee lasitehtaan historiaa, lasitehtaalla työskennelleiden suomalaisten huippusuunnittelijoiden töitä ja tekniikoita sekä vaihtuvia näyttelyitä. Nuutajärvellä työskentelivät muun muassa Kaj Franck, Oiva Toikka, Saara Hopea ja Gunnel Nyman. Lasimuseo toimii alun perin tehtaan panimoksi 1850-luvulla rakennetussa tiiliholvatussa rakennuksessa. Museo on lasitaiteilija, professori Kaj Franckin suunnittelema.

Nuutajärvellä on Iittala Group Oyj:n tehtaanmyymälä, Lasigalleria (itsenäisten lasintekijöiden yhteismyymälä), lasipajoja ja -gallerioita, kahvila ja elintarvikeliike. Lasinpuhallusta voi seurata paikan päällä.

Lasitehtaan alueella sijaitsee Kylähotelli 1793 -niminen hotelli, jossa on 18 huonetta.

Tehtaan lopettamisen jälkeen Lasikylässä jatkuu puhalluksen opetus ja käsityöläisten toiminta.

Lasitehtaan kiinteistö siirtyi joulukuussa 2021 Nuutajärven lasitehtaan kulttuurisäätiöltä Olderman Oy:n omistukseen. Uusi omistaja jatkaa lasikylän kehittämistä yhteistyössä kulttuurisäätiön kanssa.

Lasitehtaan historiaa

Lasikylä syntyi vuonna 1793 Nuutajärven ympärillä kasvaneiden laajojen metsien ansiosta. Metsävarat olivat perusedellytys sille, että suunnattomat määrät polttopuuta nieleviä lasiuuneja pystyttiin käyttämään. Lasitehtaan perustaminen 1700-luvulla ei ollut mitenkään ainutlaatuista, oikeastaan pikemminkin muodikasta. Ainutlaatuista on, että tuolloin perustettu lasitehdas toimii keskeytyksittä edelleen.

Nuutajärven lasikylä syntyy

Nuutajärven lasitehtaan perusti Somerolle vuonna 1747 perustetun Åvikin lasitehtaan perustajan poika Jacob Wilhelm de Pont vuonna 1793. Depont oli perinyt Nuutajärven kartanon, ja oli kiinnostunut seuraamaan isänsä jälkiä yrittäjänä. Tehtaan perustamisen puolesta puhuivat Nuutajärveä ympäröivät metsävarat. Depont arveli metsää tarvittavan kuitenkin lisää, ja otti liikekumppanikseen Harald Furuhjelmin, joka toisen urjalalaisen kartanon, Honkolan kartanon, perillisenä nosti metsäomavaraisuuden tarvittavalle tasolle.

Depontin kiinnostus lasitehdasta kohtaan laimeni nopeasti, eikä toiminnan arkinen pyörittäminen enää innostanut häntä. Depont myi sekä tehtaan että kartanon Furuhjelmin nuoremmalle veljelle Johan Furuhjelmille. Uusi omistaja oli kiinnostunut kartanon ylläpidosta ja tekikin siellä paljon uudistuksia. Hän muun muassa rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen vuonna 1822. Sen sijaan lasitehdas ei erityisemmin Johan Furuhjelmia kiinnostanut. Tehdas toimikin vuokrattuna koko Furuhjelmien suvun ajan vuoteen 1843. Tehtaan toiminta pysyi pienimuotoisena. Pääosa tuotannosta muodostui ikkunalasista, pulloista ja apteekkilasista.

Adolf Törngren muutti Lasikylän elämän

Furuhjelmien suku joutui taloudellisista syistä luopumaan sekä kartanosta että lasitehtaasta vuonna 1843. Ostaja oli Laukon kartanon omistaja Johan Agapetus Törngren. Lasitehtailijaksi ei hänelläkään ollut aikomusta ryhtyä, vaan hän vuokrasi pruukin kolmelle lasinpuhaltajalle.

Kun Adolf Törngren peri sekä tehtaan että kartanon isältään vuonna 1849, alkoi Lasikylän elämä muuttua. Adolf Törngren oli erittäin kiinnostunut lasitehtaan toiminnan kehittämisestä. Hän oli vakuuttunut siitä, että suomalainen lasitehdas voi kehittyä ulkomaisen veroiseksi. Perehtyäkseen lasitekniikan uusimpiin saavutuksiin, hän teki vuonna 1851 opintomatkan Keski-Eurooppaan ja pestasi matkallaan joukon saksalaisia puhaltajia kohentamaan Nuutajärven lasituotannon tasoa. Tästä alkoi suomalaisen lasitehtaan kehittyminen kansainväliset laatuvaatimukset täyttäväksi lasin valmistajaksi.

Adolf Törngren kiinnitti erityistä huomiota rakennuskantaan. Hän ymmärsi, että uudenaikainen tekniikka tarvitsee myös ajanmukaiset puitteet ympärilleen. Lisäksi hän halusi rakennuttaa viihtyisän ympäristön tulossa olevia saksalaisia, ranskalaisia ja belgialaisia lasinpuhaltajia varten. Olihan oletettavaa, että keskieurooppalaisilla oli toisenlaiset tottumukset ja vaatimukset kuin vaatimattomiin oloihin tottuneilla suomalaisilla. Törngren kääntyi aikansa maineikkaimman arkkitehdin, Turun ja Porin lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin puoleen.

Arkkitehdin valinnassa ilmenee Törngrenin uudistamisinnokkuus. Hänellä oli vakaa pyrkimys nostaa Nuutajärven lasitehdas joka tavalla maailmanmaineeseen. Aivan samoin kuin palkkaamalla taitavia ulkomaisia puhaltajia, niin valitsemalla Chiewitzin arkkitehdiksi, hän saattoi olla etukäteen varma uudenaikaisesta, tasokkaasta lopputuloksesta. Epäilemättä Törngren oli tutustunut lähellä sijaitsevan Forssan teollisuusyhdyskunnan rakennuksiin, jonka tuotantolaitoksia, asuin-, koulu- ja sosiaalisia rakennuksia Chiewitz oli ollut suunnittelemassa vuodesta 1851 lähtien. Törngren käytti Chiewitziä myöhemminkin arkkitehtinaan perustaessaan pellavatehtaan, myöhemmin Tampella Oy:n, Tampereelle vuonna 1857 sekä myös oman huvilansa arkkitehtina.

Nuutajärven lasitehtaan tuotteet alkoivat olla kysyttyjä, ja myös ulkomaan markkinat alkoivat avautua. Ikkunalasia vietiin Venäjälle ensimmäiseen maailmansotaan saakka, talous- ja koristelasia sekä lääke- ja mustepulloja etenkin Riikaan ja Tallinnaan. Adolf Törngren oli toteuttanut tavoitteensa: 1850-luvun lopussa Nuutajärvi oli Suomen johtava lasitehdas. Törngrenin yritteliäisyys suuntautui pian muille aloille, ja hän vuokrasi tehtaan 1859 hyttimestari Heitmanille ja kauppias Janssonille. Heillä oli taloudellisesti varsin rajalliset mahdollisuudet kehittää tehtaan toimintoja. Myös lasihytin vuonna 1861 tuhonnut tulipalo hidasti toimintaa.

Costianderin aika

Nuutajärven kartanon ja lasitehtaan uudeksi omistajaksi tuli vuonna 1869 Torsten Costiander. Hän oli erityisen kiinnostunut kartanon alueiden, rakennusten ja maatalouden kehittämisestä. Lasitehtaan toiminta sen sijaan oli hänelle vierasta. Siksi hän muodosti kommandiittiyhtiön viimeisimmän vuokraajan Carl Heitmanin kanssa, ja kiinnitti hänet vastuunalaiseksi valvojaksi tehtaaseen. Tällä tavoin siirryttiin vähitellen järjestelyyn, jossa lasitehdasta johti palkattu johtaja eli isännöitsijä.

Kartanosta yritykseksi

Kartanonomistajien perustama osakeyhtiö Nuutajärven Lasitehdas Oy – Notsjö Glasbruk Ab myi lasitehtaan Wärtsilä-Yhtymä Oy:lle vuonna 1950 tapahtuneen lasihytin palon jälkeen. Samalla päättyi kartanon lasitehtaan aikakausi ja alkoi yritysjohtoinen aika. Nuutajärven Lasitehdas Oy – Notsjö Glasbruk Ab joutui luopumaan tehtaasta, koska ei ollut vakuuttanut hyttiä täydestä arvosta. Velkaantuneen yhtiön maksukyky ei riittänyt uuden lasihytin rakentamiseen. Wärtsilän aika ja 1950-luku merkitsivät suomalaisen taidelasin nousua kansainväliseen maineeseen. Nuutajärven lasitehdas kuului vuonna 2014 tapahtuneeseen lopettamiseensa saakka Iittala Groupiin. Se oli yksi Iittalan kolmesta lasitehtaasta, joista jäljelle jääneet sijaitsevat Iittalassa ja Humppilassa.

Katso myös

• Suomen lasiteollisuuden historia
• Luettelo Suomen lasitehtaista

Lähteet

• Marja-Leena Salo: ”Pruukin raitilta – Nuutajärven lasikylän arkea 1950-luvun tienoilta”
• Markku Tasala: ”Lasintekijöiden tarinoita Iittalasta”
• ”Humppila, lasitehdas tien varrella” (Suomen lasimuseon tutkimusjulkaisu)

Kirjallisuutta

• Vilho Annala: Suomen lasiteollisuus 1681–1931. I osa. Ruotsin vallan aika 1681–1809, s. 84–88. Helsinki: Otava, 1931.
• Vilho Annala: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Toinen nide, s. 473–520. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
• Nuutajärvi. 200 vuotta suomalaista lasia. toimittaja Tuula Poutasuo, Hackman, 1993.

Aiheesta muualla

• Urjalan kunnan Nuutajärvi-sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Nuutajärven lasikylän kotisivut
• Nuutajärven lasitehtaan tuotantoa: Designlasi.com
• Nuutajärven Lasitehdas Oy:n historiaa Pörssitiedossa
• Puolitoista vuosisataa lasia. Nuutajärven lasitehdas, Seura, 24.03.1938, nro 12, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot