Olaf Scholz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olaf Scholz
Scholz vuonna 2024
Scholz vuonna 2024
Saksan 9. liittokansleri
Presidentti Frank-Walter Steinmeier
Varakansleri Robert Habeck
Edeltäjä Angela Merkel
Saksan varakansleri
Liittokansleri Angela Merkel
Edeltäjä Sigmar Gabriel
Seuraaja Robert Habeck
Saksan valtiovarainministeri
Liittokansleri Angela Merkel
Edeltäjä Peter Altmaier (vt.)
Seuraaja Christian Lindner
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja (vt.)
Edeltäjä Martin Schulz
Seuraaja Andrea Nahles
Saksan työ- ja sosiaaliministeri
Liittokansleri Angela Merkel
Edeltäjä Franz Müntefering
Seuraaja Franz Josef Jung
Kansanedustaja
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1958 (ikä 66)
Osnabrück, Ala-Saksi, Länsi-Saksa
Kansalaisuus saksalainen
Puoliso Britta Ernst (vih. 1998)
Tiedot
Puolue SPD
Tutkinnot Hampurin yliopisto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
olaf-scholz.spd.de

Olaf Scholz (s. 14. kesäkuuta 1958 Osnabrück, Ala-Saksi, Länsi-Saksa[1]) on saksalainen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) poliitikko ja Saksan liittokansleri vuodesta 2021.[2] Hän toimi Saksan varakanslerina ja valtiovarainministerinä 14. maaliskuuta 2018 − 8. joulukuuta 2021. Hänestä tuli SPD:n virkaatekevä puheenjohtaja Martin Schulzin erottua 13. helmikuuta 2018.[3]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammatiltaan Scholz on asianajaja. Scholz on ollut naimisissa brandenburgilaisen ministerin Britta Ernstin kanssa vuodesta 1998. Parilla ei ole lapsia.[4]

Noustessaan kansleriksi Scholzista tuli ensimmäinen Saksan liittokansleri, joka ei kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskontokuntaan. Scholzin perhetausta on luterilaisuudessa, ja hänet itse on kastettu uskoon. Scholz erosi kirkosta 2010-luvun lopulla, mutta on myöntänyt, että uskonto on vaikuttanut hänen maailmankatsomukseensa.[5]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorsosialisti 1975–1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scholz liittyi SPD:hen opiskelijana 1975. Vuosina 1982−1988 hän oli SPD:n nuorsosialistien (Jusos) varapuhemies ja 1987−1989 International Union of Socialist Youthin varapresidentti. Hän tuki Jusoksen marxistista siipeä ”Freudenberger Kreis”, ja vaati kapitalistisen talouden lopettamista.[6] Hän arvosteli ”aggressiivis-imperialistista” Natoa ja sosialistien ja liberaalien yhteishallitusta.[7]

Vuonna 1979 Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin tähdättyään satoja ydinohjuksia Länsi-Eurooppaan. Nato reagoi tähän tuomalla Yhdysvaltain keskimatkan strategisia Pershing-ohjuksia Eurooppaan SPD:n johtajan, liittokansleri Helmut Schmidtin rohkaisemana. Tällöin Scholtz hyökkäsi Naton ”aggressiivis-imperialistista strategiaa” ja sen SPD:ssä olevia tukijoita vastaan. Hänelle Nato ja Yhdysvallat − ei Neuvostoliitto − oli päävihollinen, historioitsija Hubertus Knabe kertoo. Itä-Saksan nuorisojohtaja kertoo Scholzin olevan niitä, jotka ovat usein halukkaita yhteistyöhön kommunistien kanssa. SPD:n nuorisosiivessä Scholz toimi radikaalien marxistien puhemiehenä ja hyökkäili usein nuorten ei-marxilaista enemmistöä vastaan.[8] Scholz kävi 9 kertaa Itä-Saksassa, joka vapautti hänet rajamaksusta ja jonka kakkosmies Egon Krenz otti kahdesti Scholzin vastaan. SPD:n nuorisojärjestö Jusos myös vaati, että Neuvostoliitto ”laittaisi paljon enemmän ydinohjuksia Yhdysvaltojen ovelle”. Jusoksen johtajana Gerhard Schröder alkoi työskennellä Itä-Saksan nuorisojärjestön kanssa, ja Scholz seurasi hänen jälkiään, Knabe kuvaa.[8]

Kansanedustajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 valittiin 40-vuotias Scholz ensi kerran liittopäiville, Hamburg-Altonan edustajana.[9] Saksan liittopäivillä hän oli edustajana vuosina 1998–2001, 2002–2011 ja uudelleen 2021 lähtien.[10]

30. toukokuuta 2001 hänestä tuli Hampurin sisäministeri edeltäjän erottua nepotismisyytösten vuoksi. Lokakuussa 2001 hän menetti tehtävänsä puolueen vaalitappion vuoksi.

Vuonna 2002 Scholz valittiin taas liittopäiville ja 2002–2004 hän toimi myös SPD:n pääsihteerinä. Hän erosi, kun puoluejohtaja Gerhard Schröder ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan tehtävistä puolueessa heränneen vastustuksen vuoksi.

Ministerinä ja pormestarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scholz toimi Merkelin I hallituksen työ- ja sosiaaliministerinä 21. marraskuuta 2007 – 27. lokakuuta 2009. SPD:n voitettua Hampurin osavaltiovaalit hänet valittiin pormestariksi (Erster Bürgermeister) 7. maaliskuuta 2011.[10]

Edeltäjän erottua hänestä tuli SPD:n puheenjohtaja vuonna 2018. Varakanslerina ja valtiovarainministerinä hän toimi 2018–2021 ja liittokanslerina joulukuusta 2021 alkaen.

Liittokanslerina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasasiantuntija Edward Luttwak sanoi Die Weltille, että Saksa aiheutti Ukrainan-sodan (2022), koska Scholz näytti ”vihreää valoa Putinille” sen sijaan, että olisi ilmoittanut hyökkäyksen johtavan vastatoimiin.[11]

Syyskuussa 2023 Scholz kaatui ollessaan lenkillä saaden lieviä vammoja kasvoihinsa. Tämän seurauksena hän käytti silmälappu oikean silmän päälle parin viikon ajaksi. Scholz kertoi asiasta Twitterissä, jonne hän myös laittoi itsestään kuvan silmälapun kanssa saatesanoin "odotan innolla meemejä". Tämän on arveltu olevan harkittu veto kohottaa Scholzin harmaaksi ja tylsäksi koettua imagoa.[12][13][14]

Hallituskriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan vientijohtoisella taloudella on mennyt heikosti Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja sitä seuranneen elinkustannus- ja energiakriisin seurauksesta. Talousvaikeuksien seurauksesta Scholzin hallitus on hyvin epäsuosittu sisäpoliittisesti, sillä sen kolmen hallituspuolueen yhteinen kannatus on runsas 30 prosenttiyksikköä.[15] Hallituksen tukipuolue liberaalien valtionvarainministeri Christian Lindner ehdotti 1.11. vuodetussa linjapaperissa hallituksen nykyisestä talouspolitiikasta eriävää linjaa, jossa suosittaisiin veroleikkauksia ja ilmastopolitiikan höllentämistä talouskasvun edistämiseksi ja taantumasta nousemiseksi.[16] Ilmastoministeri ja hallituksen toisen päätukipuolueen, vihreiden puheenjohtaja Robert Habeck ei hyväksynyt Lindnerin ehdotuksia.[17] Scholz erotti valtionvarainministeri Lindnerin 6.11., joka aiheutti sisäisen hallituskriisin.[16] Scholzin hallitukselle on kaavailtu luottamusäänestys 15. tammikuuta 2025 ja seuraavat, aikaistetut liittopäivävaalit on ehdotettu pidettäväksi maaliskuussa 2025.[15]

  1. Über mich 2021. Sozialdemokratische Partei Deutschlands. Viitattu 12.9.2021. (saksa)
  2. Olaf Scholz Saksan liittokansleriksi Merkelin tilalle – turvallisuus naisten käsiin, Suomi mainittu ja kaksi muuta poimintaa uudesta hallituksesta Yle Uutiset. 8.12.2021. Viitattu 8.12.2021.
  3. Saksassa Schulz lähtee heti – Scholz tilalle väliaikaisesti Yle Uutiset. Viitattu 12.9.2021.
  4. Olaf Scholz privat: Als er DAS über seine Ehefrau Britta gefragt wird, reagiert er empört DerWesten. 8.12.2021. Viitattu 8.12.2021. (saksa)
  5. Von Birgit, Wilke: Scholz: Christliche Prägung unserer Kultur wertschätzen katholisch.de. 19.9.2021. Viitattu 8.12.2021. (saksa)
  6. Feldenkirchen, Markus; Sauga, Michael: Rückkehr eines Bauernopfers spiegel.de. 26.11.2007.
  7. Greive, Martin; Hildebrand, Jan; Rickens, Christian; Stratmann, Klaus: Kann er Kanzler?: Olaf Scholz – ein kritisches Porträt über den Kanzlerkandidaten der SPD handelsblatt.com. 21.8.2020. (saksa)
  8. a b Is Germany’s leader so soft on Russia because he’s an ex-Marxist who savaged Nato and bowed to Moscow, asks leading historian DR HUBERTUS KNABE Daily Mail. 17.5.2022.
  9. Olaf Scholz, MdB spdfraktion.de. 18 April 2013. Viitattu 8 December 2021. (saksa)
  10. a b Olaf Scholz Website of the Federal Government. Arkistoitu 12.9.2021. Viitattu 12.9.2021. (englanniksi)
  11. Sotilasasiantuntijan mielestä Saksa aiheutti Ukrainan-sodan (sivu A 22) Helsingin Sanomat. 6.6.2022.
  12. ‘Excited to see the memes’: Germany’s Olaf Scholz posts eyepatch photo The Guardian. 4.9.2023. Viitattu 9.2.2024. (englanti)
  13. The 7 cringiest Olaf Scholz pirate memes POLITICO. 12.9.2023. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
  14. Olaf Scholz muuttui harmaasta poliitikosta hauskaksi tyypiksi yhdessä yössä – tutkija avaa, miten Saksan liittokanslerin imagotemppu onnistui Yle Uutiset. 5.9.2023. Viitattu 9.2.2024.
  15. a b Koalitionskrise: Ampel am Ende – Scholz spricht von gebrochenem Vertrauen FAZ.NET. 6.11.2024. Viitattu 6.11.2024. (saksa)
  16. a b German government coalition collapses as Scholz sacks Finance Minister Lindner POLITICO. 6.11.2024. Viitattu 6.11.2024. (englanti)
  17. Ampel-Aus: Scholz entlässt Lindner – ein Nachruf FAZ.NET. 6.11.2024. Viitattu 6.11.2024. (saksa)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]