Operaatio Mammoth

Operaatio Mammoth
Osa toista maailmansotaa
Operaation virallinen asiakirja
Päivämäärä: 15. kesäkuuta – 23. heinäkuuta 1943 Paikka: Mosul, Arbil, Kirkuk, Irakin kuningaskunta, Kurdistan Lähtökohta: Saada Kurdistanin öljykentät saksalaisten haltuun. Tehdä Kurdistanista itsenäinen valtio Saksan liittolaiseksi. Lopputulos: Ramzi Nafi ja saksalaiset agentit pidätettiin
Osapuolet
Natsi-Saksa, Abwehr šeikki Mahmudin joukot	Yhdistynyt kuningaskunta Irakin kuningaskunta
Komentajat
Gottfried Johannes Müller Ramzi Nafi	tuntematon tuntematon
Tappiot
Ramzi Nafi tuomittiin 20. vuoden vankeuteen saksalaiset agentit teloitettiin	?  ?
Gottfried Müller pakeni vankilasta

Operaatio Mammoth oli natsi-Saksan tiedustelupalvelun Abwehrin toteuttama operaatio toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Sen tarkoituksena oli aloittaa kurdien johtama kansannousu Pohjois-Irakissa brittien karkottamiseksi Irakista ja Irakin öljykenttien saamiseksi saksalaisten haltuun, sillä operaatio Barbarossa ei edennyt öljyn vähyyden takia. Vastineeksi kurdien johtamalle kapinalle Adolf Hitler lupasi kurdeille itsenäisen valtion.

Operaation suunnitelma

Saksan tiedustelupalvelu Abwehr otti vuonna 1942 yhteyttä Ramzi Nafiin. Gottfried Johannes Müller johti operaatiota yhdessä Friedrich Wilhelm Hoffmannin kanssa. He tapasivat Ramzi Nafin kahvilassa ja keskustelivat mahdollisuudesta luoda suunnitelma kurdien yhdistämiseksi. Vastineeksi kurdien kapinoista brittejä vastaan, jotka miehittivät parhaillaan Kirkukin öljykenttiä, perustettaisiin itsenäinen Kurdistan saksalaisten avustuksella. Suunnitelman nimi oli ”Unternehmen Brennenden Orient”, ja se koostui kahdesta olemassa olevasta ja uudesta suunnitelmasta, joista toinen koski Irakia ja toinen Irania.

Adolf Hitler oli laatinut ja henkilökohtaisesti hyväksynyt Irak-suunnitelman. Suunnitelman mukaan Gottfried Müller, Ramzi Nafi ja Abwehrin jäsenet laskeutuisivat Kurdistaniin ja antaisivat kapinakäskyt brittejä vastaan heimoille, jotka ovat läheisiä šeikki Mahmud Barzanjille. Onnistuessaan kapina käyttäisi kurdien rahoittamia tarvikkeita ja aseita sekä Luftwaffen KG 200 -ilmatukea, jota vahvistetaan Saksan totaalisella hyökkäyksellä, jonka piti ulottua sekä Intiaan että Palestiinaan brittien karkottamiseksi Afrikasta ja Etelä-Aasiasta.

Operaation kulku

Britannian arkistossa olevat operaatioon osallistuneiden pidätysasiakirjat.

Ramzi Nafin ja Gottfried Müllerin suunnittelema uusi Kurdistanin lippu nostettiin 15. kesäkuuta 1943 operaation alkamisen kunniaksi salkoon Berliinin Bendlerblockissa Saksan lipun viereen. Lippujen liehumisesta väitetään olleen kuvia, mutta ne ovat ajan myötä kadonneet. Samana päivänä kello 12.40 Focke-Wulf Fw 200 B-1 nousi hyvässä säässä ilmaan Berliinin lähellä olevalta Rangsdorfin lentokentältä. Mukana olivat operaation ryhmät I ja III. Lentokone laskeutui arviolta noin kuuden tunnin lennon jälkeen kello 18.30 Sarabusin lentokentälle, 25 kilometriä Simferopolista pohjoiseen. Luutnantti Messow ja radio-operaattori Johannes Müller jäivät Krimille, kunnes loput pääsisivät lennolle, jonka oli määrä lähteä seuraavana päivänä.^lähde?

16. kesäkuuta 1943 klo 18.43. Hauptmann Liemannin lisäksi, viiden hengen miehistö sisälsi apu-lentäjä Leutnant Nebelin, tähystäjä Luutnantti Wagner, sekä radio operaattorin ja lentomekaanikon. Kyydissä oli myös laskuvarjomies Feldwebel Paulus, sekä Gefreiter Grüning ryhmästä “Mammut II”, jonka oli tarkoitus avustaa Paulusta hyppäämisessä, Mukana ‘Mammut I’ ryhmässä oli, Luutnantti Gottfried Müller, Gefreiter Fritz Hoffmann, Georg Konieczny ja Ramzi Nafi. Ryhmällä ‘Mammut I’ oli saksalaiset passit sisältäen heidän sukunimet, Ramzi omisti passin nimellä “Feldwebel Maier", “Saksan tiedustelupalvelun agentti”. jokainen heistä omisti yksinkertaiset Irakilaiset henkilöasiakirjat kurdinkielisillä koodinimillä.^lähde?

Lentokone lensi Etelä-Kurdistaniin, ja siellä se lensi pitkään 600–900 metrin korkeudessa Mosulin yllä etsiessään sopivaa laskeutumispaikkaa. Kirjassaan Müller noteeraa lentäjän epäilyttävää käytöstä sanoilla "Onko meidän lentäjä hullu? Mitä hän oikeen tekee? Me pyörimme 300–500 metrin korkeudessa, kello 01.00 aamulla, kirkkaassa kuunvalossa, saksalaisella nelimoottorisella koneella, kirkkaasti valaistun kaupungin yllä!".^lähde?

Lentäjä oli sekoittanut Mosulissa sijaitsevan Zabjoen Ranyassa sijaitsevaan Zabjokeen. Britit olivat huomanneet tuntemattoman nelimoottorisen koneen kesäkuun 16. ja 17. pävien välisenä yönä kello 22.45 Tel Kotchekissa, kello 1.30 Ainzalassa. Kello 0.25 kone huomattiin esnimmäisen kerran lentävän Etelä-Mosulissa, ja toisen kerran kello 1.05 kohti pohjoista.

Hyppy laskuvarjoilla

Hypyn johtaja Feldwebel Paulus avustajanaan Gefreiter Grüning, olivat käskyjen vastaisesti kehottaneet lentäjä Liemannia päästämään joukot hyppäämään väärään paikkaan. Uskottavin selitys on, että hypyn johtaja, avustajansa kanssa / pää-lentäjä, olivat tarkoituksellisesti suunnitelleet operaation epäonnistumista. Tämä olisi tapahtunut operaation lopulla. On myös esitetty, että ilmatilaloukkaukset Turkin ilmatilassa olisivat saaneet Turkin hallituksen kertomaan Britannian virkamiehille lentokoneen sijainnin ja myös operaation suorituksesta. Tätä vahvistaa se, että brittijoukot olivat odottamassa hyppypaikalla valmiina pidättämään osallistujat. Brittien väitetään löytäneen kaksi aselaatikkoa, jotka miehistö olisi pudottanut koneesta. Miehistö löysi hyppypaikalta vain yhden laatikon. apulentäjän ja lentäjän uskottiin pudottaneen neljännen myöhemmin paikkaan, jossa se tuhoutui. Tätä tukee fakta, jonka mukaan myöhemmin löydettiin rahtilaatikon laskuvarjo, jota ei ollut alun perin kiinnitetty mihinkään.^lähde?

Aseiden pudotus ja ryhmien hyppyjen arvioidaan tapahtuneen kello 23.30 ja välillä. Arvioidaan, että Müller ja hänen alaisensa oli jätetty noin 200–300 km päähän alkuperäisestä hyppypaikasta. Konieczny oli laskeutunut 15. metrin päähän Müllerista, Hoffmann noin 250 metrin päähän. Tavattuaan he etsivät Ramzia, jonka he löysivät 20 minuutin kuluttua. Noin kilometrin päästä he löysivät yhden neljästä aselaatikostaan. He menettivät näin suurimman osan aseistuksestaan lukuun ottamatta yhtä asetta kullekin. He myös tajusivat laskeutuneensa noin 220 kilometrin päähän etelään alkuperäisestä paikasta. Tämän jälkeen miehet seurasivat paikallisia johtajia Ramzi Nafin mukaan, koska hän tunsi alueen, jonka jälkeen he marssivat raskaan marssin hänen kotikaupunkiinsa Arbiliin. Vaikka tilanne näytti pahalta ja toivottomalta, he päättivät silti jatkaa käskettyä operaatiota ja hakea turvapaikkaa Ramzin perheen luota šeikki Mahmudin alaisten turvaamana.^lähde?

Gottfried Müller kirjoitti kirjaansa: ”Vielä tänäänkin, vuosia tradegian jälkeen, lämmin tunne valtaa minut tämän miehen rohkeudesta, joka oli johtanut meitä ja tukenut meitä ylivoimaisella rohkeudella ja taidolla, vaikka hänen ei olisi ollut pakko tehdä niin. Sillä hetkellä hän otti roolini "komentajana” ja Ramzi otti kielensä ja maansa kohtalon omille hartioilleen.

Kävellessään läpi maiden, he tulivat vastaan sillan kanssa jossa oli Irakin poliisin tarkastuspiste. Ramzi oli lahjonut poliisit, ja he menivät kaupunkiin sillan ylittämisen jälkeen kahvilaan josta teehuoneeseen. Väärennettyjen henkilöpapereidensa ansiosta je jäivät yöpymään paikalliseen hostelliin Mosulissa.^lähde?

Ramzi Nafin pidätyskuva.

Lopullinen epäonnistuminen

18. kesäkuuta, 1943 löytöpalkkio asetettiin jokaiselle operaatioon osallistuneelle, Ramzi oli löytänyt tiensä asuntoon jonka omisti hänen perheensä mutta kukaan ei ollut vastassa tapaamaan häntä, matkallaan he kävivät ostamassa kolme muulia jonka he vaihtoivat aasiin, mutta he olivat kuulleet kauhuissaan että naapuruston yksi mies oli vasikoinut heidät Irakin poliisille. Heidän täytyi nopeasti löytää reitti Hawleriin (Arbil} sekä ylittää Tigrisjoki ennen auringonlaskua.

Saapuessaan Tigrikselle he tapasivat arabimiehen lautassaan jolle Ramzi puhui arabiksi, tarjoen hänelle pienen summan joen ylityksestä. Hän suostui jonka jälkeen miehet ylittivät joen. he saapuivat pieneen kylään jossa ei ollut poliiseja, joka oli Tigris-joen pohjoisrannalla. He saivat käyttöönsä hevosia ja päättivät matkata kohti Arbilia. Saapuessaan Arbiliin, he suunnittelivat lähettävänsä yhden heistä paikallisen mukana Turkin rajalle palatakseen Saksaan, ja kertoakseen olinpaikastaan saadakseen lisäapua. Georg Konieczny valittiin tähän tehtävään. Jos Konieczny olisi päässyt Saksaan ja kertonut hallitukselle Ramzin ja Müllerin hypystä, olisi välittömästi Saksa aloittanut väliintulon ja auttanut kapinassa, kuten Müller kertoo.

Lopulta he saapuivat Ramzi Nafin kotiin, mutta hänen perheensä varoitti menemästä sisään, koska Ramzin isä oli brittien tarkkailussa brittien vastaisen käytöksensä vuoksi. He yöpyivät siellä 21. kesäkuuta asti. Koska britit tekivät usein tarkastuksia, heidän täytyi lähteä ennen kesäkuun 22. päivää. He matkasivat pohjoisempaan tavatakseen Khurshid Nuradin Aghan, Ramzi Nafin sukulaisen, Bioka kylän päälikön. He yöpyivät siellä kaksi päivää vuoriston läheisyydessä olleessa mökissä jonka Ramzin isä omisti. Kylän asukkaat olivat kuulleet agenttien vierailustaan joka sai kyläläiset innostumaan ja valaistumaan mahdollisista tapahtumista.

Khurshid Nuradin kertoi kylälleen puheessaan: ”Se oli suuri ja mahtava Saksan armeija joka hyppäsi; näillä sotilailla oli kasvot kuin leijonilla, ja jos he vain hengittäisivät, vain tulta tulisi heidän suustaan. heillä tulee olemaan panssarivaunuja joiden pelkästään näyttäytyminen saisi niin ikään ihmisen kuin eläimen kuolemaan!”.

Operaatioon osallistuneet saksalaiset.

28. kesäkuuta, 1943, pian sen jälkeen kun ryhmä Agha Bassarin tapaamista suunnitellessaan ja aloittaakseen kapinan, ja lähettäessään Konieczny takaisin Saksaan hakemaan apua, ryhmä salakuljettajia tapasivat heidät, he ehdottivat menevänsä Koniecznynkanssa Turkin rajalle hänen turvallisuutensa takaamiseksi, ja Ramzilla ei ollut syytä epäillä heitä. Kuitenkin, yksi salakuljettajista vasikoi heidät Briteille, ja yksitellen heidät pidätettiin. He jakaantuivat hetkeksi jottei heitä löydettäisi ryhmänä.

29. kesäkuuta, 1943 intensiiviset brittien partiot kurdien alueella ja lukuisten kurdisiviilien kuulustelu johdattivat heidät vangituiksi. Kuitenkin, Ramzia ei kuitenkaan pidätetty, vaan hän itse ilmoittautui poliisille omasta tahdostaan nähdessään lukuisten syyttömien siviilien vangitsemisen, mukaanlukien hänen koko perheensä.

Müller noteeraa kirjassaan, että Ramzin kasvot olivat masentuneet tietäessään että monia syyttömiä oltiin pidätetty, kuulusteltu ja kidutettu hänen olinpaikkansa saamiseksi tietoon. Kummasti kyllä, ennen koko ryhmän vangitsemista, lausuntoa oltiin kirjoittamassa jo kesäkuun 28. päivä, antaen lisä näyttöä sille että koko operaatio oli jo Brittien tiedossa ja mukaanlukien Turkin antamat tiedot Briteille lennon tapahduttua.

Abwehr kuuli 23. heinäkuuta 1943 Müllerin ja hänen alaisten vangitsemisesta brittien kaapatusta radioviestistä. Radio asema krimissä Messowin and Müllerin veljen, Johanneksen toimesta pakkasivat varustuksensa uudelleen, ja ryhmä II pysäytettiin valmisteluista. Aiemmin, pitkän kantaman saksalainen partio lentokonepartio lensi yli Irakin selvittääkseen agenttien kohtaloa, mutta mitään ei löytynyt.

Vangitut vietiin Kairoon, jossa he olivat valtavissa kuulusteluissa jossa Britannian poliisi pahoinpitelivät heitä vakavasti. Kaikki osallistujat tuomittiin kuolemaan, Ramzi Nafin perhe oli onnistunut lahjomaan oikeuden laskemaan Ramzin tuomion 20 vuoteen.

Osallistujista vain Gottfried Müller selvisi, sillä hän onnistui pakenemaan vankilasta ennen teloitusta. vuonna 1947, Ramzi Nafi vapautettiin koska hänelle oli tullut vakavia mielenterveydellisiä ongelmia kidutuksen ja kuulustelemisen myötä aiheutuneesta väkivallasta. Hän eli elämänsä lopun hyvin pienessä asunnossa kaukana sukulaisistaan Arbilissa. Ramzi Nafi kuoli vuonna 1949, 32 vuoden ikäisenä kuulustelemisessa kärsityn väkivallan aiheuttamiin komplikaatioihin.