Operaatio Oboe
Operaatio Oboe | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa | |||||||||||
Australialaisjoukkoja nousemassa maihin Borneon kaakkoisrannikolla
| |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Vahvuudet | |||||||||||
35 000 sotilasta |
15 500 sotilasta | ||||||||||
Tappiot | |||||||||||
8 000 kaatunutta |
10 000 kaatunutta |
Operaatio Oboe oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden koodinimi sotilasoperaatiolle, jonka tarkoitus oli vallata Borneo takaisin japanilaisilta vuonna 1945. Sen taistelut olivat liittoutuneiden viimeiset Kaakkois-Aasiassa tehdyt sotilasoperaatiot Tyynenmeren sodassa. Operaation lopputuloksena japanilaiset vetäytyivät Borneolta ja alue palasi Ison-Britannian ja Alankomaiden hallintaan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japani oli valloittanut Borneon saaren vuoden 1941–1942 taisteluiden jälkeen.[1] Saaren eteläosat kuuluivat Alankomaille ja pohjoisosat Isolle-Britannialle. Vastarinta japanilaisia kohtaan oli siihen asti sissisotaa; vuonna 1944 Borneolle soluttautui Australian erikoisjoukkojen sotilaita, jotka yrittivät kannustaa Borneon dajak-kansaa sissisotaan japanilaisia vastaan. Sissisota oli menestyksekästä ja noin 2 000 japanilaista sai surmansa.[2]
Tarakanin ja Balikpapanin öljykentät Borneon itärannikolla olivat japanilaisten päätavoitteita, kun Japani hyökkäsi Borneolle vuonna 1942. Tarakanin ja Balikpapanin taistelujen seurauksena japanilaiset saivat alueet hallintaansa. Alueet olivat myös tärkeä kohde, kun liittoutuneet hyökkäsivät Borneolle vallatakseen saaren takaisin, sillä öljy oli japanilaisille tärkeää sodankäynnin kannalta.[3]
Borneon saaren strateginen sijainti oli myös tärkeää, sillä japanilaisilta takaisin valloitettavia alueita voitiin käyttää tukikohtina Jaavan takaisinvaltausta ajatellen. Japanilaiset olivat miehittäneet Jaavan Jaavan taistelun tuloksena vuonna 1942.[2][4]
Operaatio Oboe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liittoutuneiden tarkoitus operaatio Oboessa oli toimeenpanna kuusi eri hyökkäystä japanilaisten valtaamille alueille, mutta näistä toteutettiin vain kolme.[5] Borneon takaisinvaltaamiseen tähtäävää operaatiota johtivat australialaiset. Ensimmäinen operaatio oli Tarakanin saaren takaisinvaltaus ja lentokentän perustaminen alueelle. Operaatiota kutsuttiin koodinimellä Oboe 1.[2][6]
Toinen operaatio, koodinimeltään Oboe 6, oli tarkoitus suorittaa Bruneinlahdella Borneon pohjoispuolella. Liittoutuneiden suunnitelmana oli laskeutua Labuanille ja vapauttaa Borneon pohjoisosat japanilaismiehityksestä, jotta aluetta voitiin käyttää laivastotukikohtana. Toisena tavoitteena oli vallata takaisin alueen öljyntuotantolaitokset ja kumipuuviljelmät.[2]
Kolmas ja lopullinen toimenpide oli myös suurin operaatio, koodinimeltään Oboe 2. Se oli tarkoitus suorittaa Kaakkois-Borneolla Balikpapanin öljykenttien takaisinvaltaamiseksi.[2]
Toteutumattomista operaatioista olisi operaatio Oboe 3 suunnattu Banjarmasiniin, Hollannin Itä-Intiaan, Borneon etelärannikolle ja Oboe 4 Jaavan Surabayaan. Operaatiot Oboe 5 ja 6 oli kohdistettu Borneon pohjoisosiin, mutta niistä toteutettiin vain Oboe 6.[5]
Sotatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaatio Oboe 1 – Tarakan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Operaatio Oboe 1
Toukokuun 1. vuonna 1945 australialaisten johtama operaatio alkoi, kun Australian armeijan joukot nousivat maihin Tarakanin länsipuolelle. Ennen hyökkäystä australialaiset pommittivat aluetta ajaakseen japanilaiset puolustusasemiin ja rannikolla miinanraivaajat tekivät tietä liittoutuneiden maihinnousua varten.[3] Liittoutuneet hyökkäsivät Tarakanin saaren länsirannikolle, ja he saivat rantakaistaleen hallintaansa vähäisin miestappioin. Vallattua rantaa saatettiin käyttää tukikohtana ja asemana raskaampien aseiden ja ajoneuvojen toimittamista varten. Tarakanin lentokentän valtaaminen onnistui japanilaisten ankaran vastarinnan jälkeen 5. toukokuuta, ja Tarakanin kaupungin liittoutuneet saivat hallintaansa seuraavana päivänä.[3][6]
Tarakanin menetyksen jälkeen japanilaisjoukot pakenivat saaren sisäosiin, jonne liittoutuneet tekivät ilmapommituksia. Saarelle jääneet japanilaiset yrittivät vallata alueita vielä takaisin, mutta liittoutuneet torjuivat yritykset.[3]
Tarakanin valtauksen ensisijaisena tavoitteena oli vallata takaisin alueen lentokenttä, mutta alue oli niin pahasti vaurioitunut operaatiota edeltävissä pommituksissa, että sen käyttökuntoon saattamisessa kesti useita viikkoja. Kenttä saatiin kuntoon kesäkuun lopulla, mutta se oli liian myöhäistä Borneon takaisinvaltauksen kannalta, eikä Tarakanin kenttää käytetty operaatio Oboen muissa toimenpiteissä siinä laajuudessa kuin oli ollut tarkoitus.[3][2]
Operaatio Oboe 6 – Pohjois-Borneo ja Brunei
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Operaatio Oboe 6
10. kesäkuuta 1945 Australian joukot yhdysvaltalaissotilaiden vahvistamana laskeutuivat Labuanille, Brunein edustalle. Meri- ja ilmavoimat tekivät pommituksin tietä maavoimille ennen liittoutuneiden maihinnousua Labuanille, missä japanilaiset puolustivat valloittamiaan alueita. Samalla liittoutuneet tekivät lähellä Muaran kaupunkia Bruneissa kaksi muuta pienempää maihinnousua, jotka yllättivät japanilaiset. Taistelut päättyivät saaren pohjoisosissa 15. elokuuta, kun Japani antautui Yhdysvalloille ydinpommituksen jälkeen Taisteluiden lopputuloksena Sarawak, Brunei ja Pohjois-Borneo vapautuivat japanilaismiehityksestä.[3][2][7]
Operaatio Oboe 2 – Balikpapan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Operaatio Oboe 2
Suurimpaan operaatioon Balikpapanilla osallistui liittoutuneiden yli 33 000 sotilaan armeija. 1. heinäkuuta 1945 Australian maavoimat laskeutuivat muutaman kilometrin päähän Balikpapanista. Maavoimat sai tulitukea ilma- ja merivoimilta eivätkä japanilaiset pystyneet vastaamaan liittoutuneiden hyökkäykseen. Lukumäärältään vähäisemmät japanilaisjoukot olivat alusta alkaen taistelun alakynnessä ja 21. heinäkuuta mennessä japanilaiset joutuivat vetäytymään maan sisäosan viidakoihin. Japanilaiset tekivät viidakosta käsin joitakin iskuja liittoutuneita vastaan, mutta Australian johtama sotilasoperaatio oli liittoutuneille menestys.[3][2][8]
Operaation lopputulos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaation lopputuloksena Japani vetäytyi Borneolta ja myöhemmin elokuussa 1945 japanilaiset vetäytyivät myös muualta Kaakkois-Aasiasta maan antauduttua Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen.[9][10]
Operaatio oli liittoutuneille voittoisa ja kaikki päätavoitteet saavutettiin, mutta sitä on myös kritisoitu tarpeettomana ihmishenkien ja ajan hukkaamisena.[5][3] Joidenkin näkemysten mukaan saarella olleet japanilaisjoukot olisi pystytty pitämään kurissa eristämällä heidät.[3] Japanilaisilla oli Pohjois-Borneon Sandakanilla vankileiri, jossa oli yli 2 000 brittiläistä ja australialaista sotavankia, jotka oli tuotu Singaporesta ja Jaavalta. Japanilaiset lähettivät yli tuhat sotavankia Sandakanin kuolemanmarssille kesäkuussa 1945 Oboe 6:n aikana. Vain kuusi sotavankia selvisi hengissä.[2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chen, Peter C.: Dutch East Indies Campaign, Borneo World War II Database. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i The landings ww2australia.gov.au. Arkistoitu 6.3.2017. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Chen, Peter C.: Borneo Campaign World War II Database. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Chen, Peter C.: Dutch East Indies Campaign, Java World War II Database. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Australia’s OBOE operations Australian war memorial. Arkistoitu 6.1.2015. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Charlton, Peter: Bitter fighting in a costly sideshow couriermail.com.au. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Borneo Australian war memorial. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Balikpapan Australian war memorial. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6
- ↑ Kessler, Franz L.: The Battle for Miri and Sarawak, Borneo, WW II authorsden.com. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)