Oulun keskuskenttä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oulun keskuskenttä
Oulun keskuskenttä vuonna 1992.
Oulun keskuskenttä vuonna 1992.
Rakennuksen tiedot
Sijainti Pokkinen, Oulu
Avattu 1924
Suljettu 1997
Omistaja Oulun kaupunki
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Oulun keskuskentän sijainti 1924–1997.
Yleisurheilun Oulu–Kajaani-kaupunkiottelu Oulun keskuskentällä 13.7.1931.

Oulun keskuskenttä oli Oulun Pokkisen kaupunginosassa sijainnut urheilukenttä. Keskuskenttä rakennettiin vuonna 1924, ja se purettiin asuinrakennusten tieltä vuonna 1997.

Oululaiset luistelijat olivat käyttäneet Keskuskentän alueella aiemmin sijainnutta Aleksanterintoria talvisin luistinratana jo vuodesta 1902 lähtien. Oulun kaupunki myönsi vuosittain luvan radan rakentamiseen, antoi ilmaisen veden ja sähkövalon ja sai vastineeksi koululaisvapaalippuja. Keskuskenttä eli Oulun ensimmäinen varsinainen urheilukenttä valmistui samalle paikalle kesällä 1924. Alussa kentän juoksuradan maalisuora oli hiilimurskaa ja muu 300 metriä hiekkaa. Keskuskentälle valmistui urheilupaviljonki vuonna 1931, jolloin kentälle saatiin kahvila ja urheilijoille lämpimät ja kylmät pukusuojat. Keskuskentällä oli aluksi vain yleisurheilukenttä, jonka keskellä oli jalkapallokenttä, joka jäädytettiin talvisin luistinradaksi. Keskuskentän viereen alettiin rakentaa lisäaluetta vuonna 1945 ja saatiin valmiiksi seuraavana vuonna. Talvisin lisäalueella oli jääkiekkorata ja kesäisin pesäpallokenttä. Keskuskenttä oli Oulun ykköskenttä vielä 1950-luvulla, mutta Raattiin valmistuneen uuden pääkatsomon ja suuremman katsojakapasiteetin vuoksi Raatin kenttä nousi kaupungin ykköskentäksi vuosikymmenen lopussa. Vanha Keskuskenttä oli edelleen aktiivikäytössä, mutta sen käyttö painottui kansallisten kilpailuiden sijaan pitkälti piirikunnallisiin urheilukisoihin ja harrastelijoiden jalka- ja jääpallo-otteluihin.[1]

Kentän urheilulajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun Pyrintö järjesti kentällä yleisurheilun syyskisat vuosittain. Kentän ensimmäiset kisat pidettiin Pariisin olympialaisten jälkeen elokuussa 1924, johon osallistuivat myös olympiamitalistit Paavo Nurmi ja Ville Pörhölä. Vuonna 1927 Oulun keskuskentällä kisasi myös Kajaanin Kipinää edustanut Urho Kekkonen, joka palkittiin tuolloin kisojen parhaana urheilijana. Vuoden 1933 kisoihin kerrotaan tulleen jopa 10 000 ihmistä katsomaan, kun Paavo Nurmi otti osaa kisoihin. Suomen urheilulehti:

»Paavo Nurmen osanotto oli sähköistänyt ilmapiirin Pohjan perukoilla niin, että ympäryspaikkakunnilta tuli ihmisiä sekä jalan, autoin että hevosin.»

OPS (Oulun Palloseura) ja OTP (Oulun Työväen Palloilijat) pelasivat kotiotteluitaan Oulun keskuskentällä 1940-luvulta alkaen. Vuonna 1925 perustetun OPS:n 20-vuotisjuhlaottelu pelattiin vuonna 1945, jolloin pelattiin ottelut OPS–Haaparannan HSK ja OPS:n Konkarit vastaan 14-vuotiaat nuoret. 10 vuotta myöhemmin OPS:n jalkapallon ja jääpallon edustusjoukkueet sekä kaikki juniorijoukkueet marssivat kaupungin läpi juhlaparaatina Keskuskentälle, jossa pelattiin jalkapallon juhlaottelu Kuopion Palloseuraa vastaan.

OTP:n ensimmäinen ottelu Keskuskentällä pelattiin kesäkuussa 1946, jolloin vastassa oli Karihaaran Tenho.[2] Pohjolan Työ -lehti:

»olosuhteet olivat niin kehnot; kenttä liukas ja ilma kolea. – – Sadesään johdosta olivat vain kaikkein innokkaimmat vaivautuneet kentälle.»

Syyskuussa 1951 Oulun Pyrintö järjesti Keskuskentällä Oulun ensimmäisen Itä-Länsi -ottelun, jonka Itä voitti 7–1. Vuonna 1955 perustettu Oulun Lippo pelasi jo seuraavana vuotena ensimmäisen ottelunsa Oulun Tarmoa vastaan. Lippo voitti kyseisen ottelun 12–1.

Keskuskentälle saatiin hiekkatekonurmi 1990 ja Superpesikseen noussut Lippo pääsi aloittamaan kauden uudella matolla. Ottelupallo tuotiin paikalle helikopterilla. Välillä lippuluukut jouduttiin pistämään kiinni tunteja ennen pelin alkua, sillä katsomot olivat täynnä. Katsojia istui myös maassa ja osa kiipesi viereisen yleisurheilukentän katsomon katolle. Sotkamon Jymyn historiikki:

»Lehterit pullistelivat ääriään myöten joka kerta, kun kyseiset joukkueet pelasivat vastakkain. Multihuipentumana toimi joukkueiden viimeinen kohtaaminen kesän 1995 runkosarjassa. Jymy saapui Oulun vanhalle keskuskentälle poliisisaattueessa, kun katsomoihin oli ahtautunut peräti 7 280 pesisjännäriä. Joukkueiden ja kannattajien välille oli syntynyt sanoinkuvaamaton jännite.»

Jääpallomaaottelu Pohjois-Suomi - Pohjois-Ruotsi Oulun Keskuskentällä 15. maaliskuuta 1947. Suomi voitti ottelun 5-1.

Helmikuussa 1951 Keskuskentällä pelattiin B-maaottelu Suomi–Ruotsi, jolloin paikalla oli lähes 4 000 katsojaa. Vuonna 1956 pelattiin Keskuskentällä OPS:n ja Ruotsin mestarijoukkueen Bollnäsin välinen ystävyysottelu.

Maaliskuussa 1930 OLS:n järjestämiin pikaluistelun kansallisiin kisoihin osallistui olympiavoittaja Clas Thunberg. Keväällä 1941 OLS järjesti pikaluistelukilpailut, joihin osallistui myös moninkertainen Suomen mestari ja ME-nainen Verné Lesche. Samassa yhteydessä OLS pelasi jääpallon ystävyysottelun saksalaisten ilmavoimien joukkuetta vastaan. Keväällä 1945 luistinradalla järjestettiin jääjuhlat, joissa oli kaunoluistelunäytös, pikaluisteluottelu ja jääpallon näytösottelu. Maaliskuussa 1951 Keskuskentällä käytiin kaunoluistelun SM-kilpailut. Kunniavieraina olivat pariluistelun moninkertaiset maailman- ja olympiamestarit Walter ja Ludowika Jakobsson. Oulun Tarmon Jouko Vesterlund voitti Keskuskentällä SM-sprinttiluistelun 1983 ja osallistui seuraavana vuonna Sarajevon talviolympialaisiin.

Vuonna 1946 perustettu Kärpät otteli ensimmäisen ottelunsa Keskuskentän viereen rakennetussa jääkiekkokaukalossa vuonna 1949, jolloin Kärpät voitti Raahen Vesaa vastaan pelatun ottelun lukemin 5–3. Katsojia oli 200 ja erätauoilla pelaajat puhdistivat kaukaloa lumesta. Kärpät pelasivat ensimmäisen mestaruussarjan ottelunsa Keskuskentällä HJK:ta vastaan, mutta ottelu jouduttiin keskeyttämään pehmenneen jään vuoksi. Uusitaottelu järjestettiin myöhemmin, jolloin HJK voitti Kärpät maalein 3–5.

Muut tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskuskentällä järjestettiin edellä mainittujen lisäksi myös jääspeedway-kisoja, ratsastuskilpailuja, voimamieskisoja, amerikkalaisen jalkapallon otteluja[3] ja massaliikuntatapahtumiaa.

  1. Mikola, Juho: Oululaisen jalkapalloilun suurta unelmaa toteuttamassa. Oulun Työväen Palloilijat vuosina 1946–1991, s. 60. (Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto) Juho Mikola, 2013.
  2. Mikola, Juho: Oululaisen jalkapalloilun suurta unelmaa toteuttamassa. Oulun Työväen Palloilijat vuosina 1946–1991, s. 16. (Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto) Juho Mikola, 2013.
  3. Olli-Matti Matihalti: Amerikkalaisen jalkapallon vuosikirja 2002, s. 16. SAJL, 2002.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Erja Aikavuori ja Mika Kulju: Nuori satavuotias – Oulun Pyrintö 1904–2004
  • Pekka Anttinen: Elämää ja urheilua – Heinäpäästä Helsinkiin, Oulun urheilun kolme vuosisataa, Vuosisata oululaista jääpalloa ja Yhdeksän vuosikymmentä Palloseuran matkassa
  • Kustaa Hautala: Oulun kaupungin historia 1918–1945
  • Aarre Hiltunen: Oulun kaupungin kunnallinen urheilutoimi v. 1945–1951
  • Erkki Koponen: Oulun Työväen Palloilijat ry vuosina 1946–1976
  • Kullervo Leinonen: Oulun Luistinseura 1880–1980 ja Lippo 25 vuotta 1955–1980
  • Terttu Mankila (toim.): Oulun Pyrinnön historia 1904–1979
  • Turo Manninen: Oulun kaupungin historia 1945–1990
  • Paavo Nurmi: Kärpät – pohjoisen kiekkopeto
  • Pekka Ritola: Oulun Tarmo 1907–1997 ja Raatti – urheilua, historiaa ja urheiluhistoriaa -näyttely