Paasikivi-seura
Paasikivi-seura (ruots. Paasikivi-samfundet, engl. Paasikivi Society) on suomalainen ”yöpakkasten” jälkeen perustettu yhteiskunnallinen ulkopoliittinen seura, jonka tarkoituksena oli vakiinnuttaa Paasikiven–Kekkosen linja Suomen ulkopolitiikassa sisäpoliittisesti erityisesti sitä epäilevien yhteiskunnallisten vaikuttajien piirissä. Seura on nimetty Suomen presidenttinä toimineen J. K. Paasikiven mukaan. Seura aloitti toimintansa epävirallisena keskustelukerhona (”Victorian piiri”) syksyllä 1956, virallisesti seuran toiminta käynnistyi marraskuussa 1958 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talossa Helsingissä pidetyssä kokouksessa. Seuran toiminnan keskeinen alkuunpanija oli Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professori Jan-Magnus Jansson. Seura julkaisi 1960-luvulla Ulkopolitiikka-lehteä.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimintansa alkuvuosina Paasikivi-seura asettui näkyvästi tukemaan presidentti Urho Kekkosen ulkopoliittista linjaa ja ilmoitti hyväksyvänsä jäsenikseen vain henkilöitä, jotka se katsoi Paasikiven–Kekkosen linjan kannattajiksi. Tästä syystä seura joutui Kekkosen poliittisten vastustajien − poliittisen oikeiston ja SDP:n ns. asevelisiiven − arvostelun kohteeksi. Vuoden 1962 presidentinvaalien jälkeen seura omaksui aiempaa pidättyvämmän asenteen sisäpolitiikkaa kohtaan ja keskittyi ulkopoliittiseen valistustoimintaan. Vuoden 1978 presidentinvaaleissa, joissa presidentti Kekkosen takana olivat kaikki suurimmat puolueet, Paasikivi-seura järjesti Kekkosen kannattajapuolueille kullekin omat kampanjatilaisuudet, joissa presidentti Kekkonen esiintyi puhujana.[2]
Paasikivi-seura oli aloitteentekijänä Ulkopoliittisen instituutin perustamisessa vuonna 1964.
Paasikivi-seuran perustajajäseniä olivat Jan-Magnus Janssonin ohella muun muassa Kustaa Vilkuna, Wolf H. Halsti, Reino Kuuskoski, Reino Oittinen, Päiviö Hetemäki, Yrjö Blomstedt, Matti Klinge, Paavo Kastari, Göran von Bonsdorff, Jaakko Iloniemi, Matti Kurjensaari, V. J. Sukselainen ja K.-A. Fagerholm.[1]
Presidentit Urho Kekkonen, Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari on kutsuttu seuran kunniajäseniksi. Seuran jäsenistö koostuu pääasiassa talouselämän, julkisen hallinnon, eri järjestöjen, oikeuslaitoksen, puolustusvoimien ja tiedotusvälineiden edustajista sekä ulkopolitiikan tutkijoista.
Seurassa noudatetaan Chatham House -sääntöä.[3]
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reino Kuuskoski (Maalaisliitto) 1959−1961
- Wolf H. Halsti (sitoutumaton) 1961−1964
- Jan-Magnus Jansson (RKP) 1965−1966
- Matti Valtasaari (sitoutumaton) 1967−1975
- Jan-Magnus Jansson (RKP) 1976−1985
- Jaakko Iloniemi (SDP) 1986–1994
- Harri Holkeri (Kokoomus) 1995−2000
- Mikko Viitasalo (Kokoomus) 2001−2010
- Martti Häikiö (Kokoomus) 2011–2013
- Matti Vanhanen (Keskusta) 2014–2021
- Antti Rinne (SDP) 2021–[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Apunen, Osmo: Linjamiehet − Paasikivi-seuran historia. Tammi 2005, Helsinki. ISBN 951-31-3161-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paasikivi-seuran synty: Ulkopoliittisen linjan tukijaksi yöpakkasten kriisitilanteessa 1958. Helsingin Sanomat, 27.11.1978, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.3.2022.
- ↑ Jansson johtaa UKK-kampanjaa. Helsingin Sanomat, 11.6.1977, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.3.2022.
- ↑ Aminoff, Jukka: Suomen Ruotsi ja Venäjä: Suomi muuttuvien maailmanjärjestysten keskellä. Helsinki: Readme.fi, 2021. ISBN 978-952-373-254-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 12.9.2024).
- ↑ Seuran hallinto | Paasikivi-Seura ry paasikivi-seura.fi. Viitattu 24.1.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
