Panpsykismi

Panpsykismi (kreik. pan 'kaikki' + psykhē 'sielu') on mielenfilosofinen näkemys, jonka mukaan tietoisuus tai mieli on todellisuuden perustava ominaispiirre, joka on yhtä alkuperäistä tai alkuperäisempää kuin aine ja joka on olemassa kaikkialla universumissa.

Filosofisena teoriana panpsykismin juuret ulottuvat aina antiikin Kreikkaan ja muinaiseen Intiaan. Muun muassa filosofien Thales, Platon, Spinoza, Leibniz ja William James on katsottu kannattaneen panpsykismiä.

Myös Vedanta-filosofian ja Mahayana-Buddalaisen filosofian piirissä on esiintynyt panpsykismin kannatusta.

Historia

1500-luvulla useat filosofit kiinnostuivat panpsykismista, kuten Ficino Patrizi, Gerolano Cardano, Giordano Bruno ja Tommaso Campanella.

1600-luvulle tultaessa monet filosofit jatkoivat kristillisen kirkon vastustuksesta huolimatta panpsykismin pohdintaa. Panpsykismin näkemystä 1600-luvun kannattavia filosofeja olivat muun muassa Baruch Spinoza ja Gottfried Leibniz.

Valistuksen aikaan 1700-luvulla panpsykismistä kiinnostuttiin eri puolilla Eurooppaa. 1700-luvun ja 1800-luvun aikana näkemyksen kannalla olevien filosofien joukossa olivat muun muassa George Berkeley, Johann Gottfried von Herder, Arthur Schopenhauer, Johann Wolfgang von Goethe, Gustav Fechner, Rudolf Hermann Lotze, Eduard von Hartmann, Wilhelm Wundt ja William James.

1900-luvulla panpsykismia kannattivat muun muassa Alfred North Whitehead, Henri Bergson, Bertrand Russell, Ferdinand Canning Scott Schiller, John Dewey, Arthur Eddington ja Gregory Bateson. 1900-luvulla panpsykismin suosio väheni loogisen positivismin nousun myötä.

Etymologia

Termi "panpsykismi" juontaa juurensa kreikan sanoista "pan" (πᾶν: "kaikki", "kokonaisuus") ja "psykhe" (ψυχή: "sielu", "mieli"). Sana "psykhe" tulee kreikan sanasta "ψύχω" (psukhō, "puhallan"), joka voi tarkoittaa elämää, sielua, mieltä, henkeä, sydäntä tai "elämänhenkeä".

Panpsykismin muunnelmia

Paneksperientalismi on panpsykismin heikompi muunnelma. Sen mukaan kaikilla olioilla on elämyksellinen tietoisuus mutta ei kognitiota eikä näin ollen välttämättä mieltä. Paneksperientalismia on kannattanut muun muassa Alfred North Whitehead.

Panprotoeksperientialismi on paneksperientalismiakin heikompi muunnelma, jonka mukaan kaikilla olioilla on ei-fysikaalisia ominaisuuksia, jotka ovat elämyksellisen tietoisuuden esiasteita (tai elämyksellinen tietoisuus piilevässä, kehittymättömässä muodossa), mutta ei kognitiota tai itsetajuntaa.

Näkemyksiä ja päätelmiä

Panpsykismin mukaan mieli on fyysistä. Esimerkiksi Daniel Dennett on perustellut mielen fyysisyyttä esimerkiksi johtopäätelmällä: jos henkisyys olisi luonteeltaan ei-fyysinen, sillä ei olisi fysikaalista energiaa eikä massaa eikä se täten voisi vaikuttaa maailmaan. Jos siis mieli voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, tämä johtaisi siihen, että energian säilymislaki ei pätisi.

Niels Bohr ajatteli, että kvantti-ilmiöt muistuttavat tietoisen kokemuksen kokonaisvaltaisia piirteitä. Matemaatikko Roger Penrose on esittänyt samankaltaisia ajatuksia kirjassaan Shadows of mind.

Thomas Nagelin mukaan todellisuuden hiukkasilla on alkeellinen tietoisuuden taso, joka on olemassa riippumatta siitä, onko se elollisessa vai elottomassa aineksessa. Aivojen kaltaisessa organisaatiossa nämä reagoivat tuottaen monimutkaisempia henkisiä ominaisuuksia ja lopulta tietoisuuden. Tämä järjestäytyminen on Nagelin mukaan holistinen, emergentti ominaisuus eikä sitä voida siksi ymmärtää reduktionistisesti.

David Bohm on perustellut tietoisuuden olemassaoloa kvanttitason ilmiöillä. Hänen mukaansa alkeishiukkaseen, esimerkiksi elektroniin, liittyy uudentyyppinen aalto, joka vaikuttaa sen toimintaan: kvanttiaalto leviää laajalle. Tällöin hiukkanen alkeellisella tasolla ”tietää”, mitä sen ympäristössä tapahtuu. Bohmin mukaan on periaatteessa mahdollista, että tämä tieto johtaa tietoisuuteen, sillä hermosolut koostuvat atomeista ja atomit koostuvat alkeishiukkasista. Bohmin näkemys poikkeaa siitä, mitä kvanttitapahtumista yleensä ajatellaan, koska hänen mukaansa kvanttiaalto ei ”töni” hiukkasta vaan informoi sitä. Bohmin mukaan tietoisuus on pelkistettävissä kiinteästi aineen perusominaisuudeksi.

John Searle on esittänyt, että siinä missä veden nestemäisyys on vesiatomien korkeampi (emergentti) taso, on mieli aivojen korkeamman tason piirre. Searlen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kokemusperäisen tieteen on mahdollista selittää tietoisuus seuraukseksi tietynlaisista aivojen tapahtumasarjoista.

Filosofi David Chalmers on esittänyt, että yksi todellisuuden perusaines on informaatio, joka vaikuttaa kahdella tavalla: fysikaalisesti ja elämyksellisesti. Fyysinen osa tuottaa aineelliset vasteet ja elämyksellinen kokemuksellisuuden.

Kritiikki

Panpsykismiä on arvosteltu siitä, että se ei ratkaise tietoisuuden ongelmaa: vaikka alkeishiukkasilla havaittaisiin informaatio-ominaisuuksia, niin panpsykismi ei kerro, miksi niillä on sellaisia. Tämä ainoastaan siirtäisi ongelman syvemmälle tasolle.

Lähteet

• Peirce, Charles S.: Ihmisen läpikuultava olemus. ((Alkuteos: Man's Glassy Essence.) Suomentanut Markus Lång. – Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia, s. 319–340) Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-080-5 (suomeksi)
• Skrbina, David: Panpsychism in the West. Cambridge (Mass.): The MIT Press, 2007. ISBN 9780262693516 (englanniksi)
• Skrbina, David (toim.): Mind that Abides: Panpsychism in the New Millennium. (Advances in consciousness research, 75) Amsterdam: Benjamins, 2009. ISBN 9789027252111 (englanniksi)