Pantterintaljainen

Vanha käsin kirjoitettu versio.

Pantterintaljainen tai Mies pantterintaljassa (georg. ვეფხისტყაოსანი, Vepkhist'q'aosani) ჯიქი ვეფხვი on Šota Rustavelin kirjoittama Georgian kansalliseepos. Teoksen kuningatar Tamarille omistetusta esipuheesta on päätelty, että se on kirjoitettu 1180-luvun ja 1200-luvun ensimmäisen vuosikymmenen välillä.

Mitä käännökseen tulee, georgian "ვეფხვი" (verpkhi) tarkoittaa tiikeriä eikä pantteria tai lumileopardia, ja näin myös useimmissa teoksen käännöksissä, joskaan ei englannissa.

Teos koostuu käsikirjoituksesta riippuen 1550–1700 säkeistöstä useassa kymmenessä kappaleessa. Erityisesti teoksen loppuosaa on pidetty jälkeenpäin tuotettuna ja arviot sen alkuperäisestä koosta vaihtelevat 1500 säkeistöstä 1550:een. Pantterintaljaisen tapahtumat keskittyvät kahden rakastavaisen parin, arabialaisten prinsessa Tinatinin ja prinssi Avtandilin sekä intialaisten prinsessa Nestan Daredžanin ja prinssi Tarielin, ympärille. Molemmat parit pääsevät naimisiin vasta miesten tekemien urotekojen jälkeen: Avtandilin täytyy löytää Tariel ja Tarielin täytyy löytää ja vapauttaa Nestan Daredžan. Sankariteot onnistuvat persialaisen prinssi Pridonin avulla. Eepoksen alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt. Tähän on useita syitä: Georgiaan kohdistuneiden ulkopuolisten hyökkäysten aiheuttaman tuhon lisäksi teosta on vainonnut papisto sen suhteellisen maallisen luonteen takia. Vanhin säilynyt todiste eepoksen olemassaolosta ovat kaksi 1400-luvulla kirkon seinälle kirjoitettua riviä.

Kuningas Rostevan ja Avtandil metsästämässä, Mamuka Tavakarašvilin piirros 1600-luvulta.

Alkuperä

Teoksen alkuperästä on kirjallisuudessa esitetty perinteisesti kolme erilaista teoriaa. Ensimmäisen mukaan Rustaveli loi teoksen alusta loppuun itse kuningatar Tamarin ylistykseksi. Toisen mukaan Rustaveli olisi perustanut Pantterintaljaisen jo olemassa olevaan kansanrunouteen. Kolmannen selityksen teoksensa alkuperälle antaa Rustaveli itse, väittäessään sen 16. säkeistössä:

»Persialainen alkujaan  on ollut tämä tarina.
Se helmen lailla viskattu  kädestä käteen orpona.
Nyt runoksi sen kiinnitin,  ja hyvän teon siten tein.
Järkeni ylväs raastaja,  hän minut siihen taivutti.»

Sen sijaan, että tarina olisi suoraan käännetty persiasta, säkeistö osoittaa ennemminkin persiankielisen kirjallisuuden suuren vaikutuksen teokseen. 1100-luvulla georgiaksi käännetty Visramiani, Ferdowsin klassikko Shāhnāmeh sekä Leila ja Majnun ovat yhdessä luoneet perustan Rustavelin eepokselle. Lisäksi suuri määrä yhtäläisyyksiä on löydettävissä aikaisempaan georgialaiseen eepokseen, Amirandaredžanianiin. Rustavelin merkittävänä vaikuttimena on pidetty Platonia, ja teoksessa näkyykin uusplatonilaisia elementtejä. Näiden on vuorostaan esitetty olevan peräisin Pseudo-Dionysios Areopagitalta, jota Rustaveli lainaakin eepoksessaan.

Rakenne ja teemat

Eepos on kirjoitettu kevyen musikaalisella šairiksi kutsutulla runomitalla. Jokainen säe koostuu kahdesta kahdeksantavuisesta osasta, jotka erottuvat toisistaan välillä. Säkeet muodostavat vuorostaan neljän säkeen ryhmiä, "nelisäkeistöjä". Kieltä leimaavat metaforat ja aforismit.

Eepokseen heijastuu vahvasti Georgian sijainti kulttuurien ja kauppareittien yhtymäkohdassa. Rustavelin aikaan maa oli kuulunut jo lähes tuhannen vuoden ajan kristittyyn maailmaan, mutta se sijaitsi voimistuvan, kukoistuskauttaan elävän islamilaisen kulttuurin reunalla. Tarinan hahmotkin edustavat eri kulttuureja ja perinteitä eläen kuitenkin suvaitsevassa yhteisymmärryksessä. Vaikka Pantterintaljainen on kirjoitettu keskiajalla ja siinä on runsaasti yhtymäkohtia eurooppalaiseen ritariromantiikkaan, se enteilee kuitenkin renessanssia humanistisuudessaan ja vapaamielisyydessään. Rustavelilla ei kuitenkaan ole varsinaista järjestelmällistä, humanistista maailmankuvaa, joten hänen kutsumisensa humanistiksi tai renessanssin edustajaksi on ennenaikaista.

Rustaveli nostaa eepoksensa keskeisiksi teemoiksi henkilökohtaisen vapauden, puhtaan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden. Tarinan hahmot ovat puhdassydämisiä, rohkeita taistelijoita oikeuden ja onnellisuuden puolesta. Perussävyltään eepos on optimistinen. Vaikka Rustavelin isänmaallinen, poliittinen näkemys vahvasta, valaistuneen itsevaltiaan ohjaamasta keskusvaltiosta onkin teoksessa vahvasti läsnä, se ei kuitenkaan ole kansallisuuteensa rajoittunut vaan sen sanoma on yleisinhimillinen. Lisäksi Pantterintaljaisessa on nähtävissä ajatus miehen ja naisen välisestä älyllisestä ja moraalisesta tasa-arvosta.

Koska teoksesta puuttuu esimerkiksi käsitys kolminaisuudesta, jotkut tutkijat ovat epäilleet Rustavelin maailmankuvan kristittyä alkuperää ja hylänneet Areopagitan vaikutuksen teokseen – tästä huolimatta teos on kirjoitettu kristityssä ympäristössä ja kristillisestä maailmankuvasta. Tässä mielessä sitä voi verrata esimerkiksi Wolfram von Eschenbachin Parsifaliin. Rustavelin motiiveja on kuitenkin vaikea tulkita: teoksen sävy vaihtelee äärimmäisestä ihanteellisuudesta epäilyyn, ja näennäisestä kristinuskosta huolimatta tarinan sankarit vannovat valansa käyttäen vanhoja zarathustralaisia tai esikristillisiä kaavoja.

Säkeistöt 43–45: Rostevan kruunaa Thinathinin.

»

Kuningas Arabian maan  maan ääriin tiedon kuulutti:
"Ma Thinathinin, tyttärein  oon valtiaaksi kutsunut;
hän kaikkein yllä loistakoon  myös auringonkin voittaen.
On häntä tarvis jokaisen  ain ylistää ja palvella!"

Ihmiset koolle tulivat,  ja hoviväki riemuitsi –
hehkuvin kasvoin Avthandil,  päällikkö tuhatmiehisten,
visiiri Sograt, kuninkaan  luotetuin neuvonantaja:
"On valtaistuin ylevä,  sen loisto vailla vertaansa!"

Niin sädehtivä Thinathin  isänsä viereen ilmestyi,
ja omin käsin kuningas  päähänsä kruunun asetti;
hänelle antoi valtikan,  myös viitan kuninkaallisen:

kuin aurinkoinen kirkkaana  neitonen seisoi arvossaan.»

»

Arabets gastsa brdzaneba  didman Arabta mplobelman:
"Tinatin tšemi khelmts'iped  davsvi me, misman mšobelman,
man gananatlmes q'ovelmi  vit mzeman manatobelman.
Modit da nakhet q'ovelman  šemskhmelman, šemamk'obelman!"

Movides srulni Arabni,  džari ganmravlda khasisa:
Avtandil p'ir-mze, sp'asp'et'i  laškrisa bevr-atasisa,
viziri Sograt', moakhle  mepisa dasta dasisa:
mat rome dadges sadždomi,  tkves: "utkmelia pasisa!"

Tinatin mahq'avs mamasa  p'irita mit natelita,
dasva da tavsa gvirgvini  dasdga tavisa khelita;
mistsa sk'ip't'ra da šemosa  mepeta samoselita:

kali mzeebr stš'vret's q'ovelta  ts'nobita brdznad mkhedvelita.»

Painokset

Eepoksella on ollut merkittävä vaikutus georgian kielen kehitykseen. Ensimmäinen painettu versio Pantterintaljaisesta ilmestyi vuonna 1712 kuningas Vakhtang VI:n hallituskaudella. Kuningas yritti palauttaa teosta alkuperäiseen asuunsa ja kirjoitti siihen kommentaarin. Georgiaksi eepoksesta on ilmestynyt yhteensä yli 50 painosta, ja se on käännetty useille kielille. Säveltäjä Aleksi Matšavariani on sovittanut eepoksen baletiksi. Unkarilainen taidemaalari Mihály Zichy kuvitti eepoksen.

Suomeksi Pantterintaljainen on ilmestynyt vuonna 1990 Olavi Linnuksen kääntämänä englannista. Linnus kertoo koittaneensa luoda symbioosin šairin ja kalevalaisen runomitan välille; loppusointujen säilyttäminen suomenkielisessä versiossa osoittautui kuitenkin mahdottomaksi.

Kirjallisuutta

• Rustaveli, Shota: Pantterintaljainen: Georgian kansallisrunoelma. ((Vephistqaosani.) Marjory Scott Wardropin englanninnoksesta suomentanut ja runomittaan sepittänyt Olavi Linnus. Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja n:o 22) Helsinki: Suomen itämainen seura, 1990. ISBN 951-9380-13-2

Aiheesta muualla

• Teksti PDF-tiedostona georgiaksi (Arkistoitu – Internet Archive).
• Englanninkielinen käännös.