Pentti Holappa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pentti Holappa
Pentti Holappa kotonaan vuonna 1969.
Pentti Holappa kotonaan vuonna 1969.
Henkilötiedot
Syntynyt11. elokuuta 1927
Ylikiiminki
Kuollut10. lokakuuta 2017 (90 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija, runoilija, poliitikko
Kirjailija
Kirjallinen suuntausSDP
Esikoisteos Narri Peilisalissa (1950)
Aiheesta muualla
www.penttiholappa.net
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pentti Vihtori Holappa (11. elokuuta 1927 Ylikiiminki – 10. lokakuuta 2017 Helsinki[1]) oli suomalainen prosaisti ja runoilija, joka palkittiin vuonna 1998 Finlandia-palkinnolla. Holappa toimi 1972 kulttuuriministerinä SDP:n mandaatilla Rafael Paasion toisessa hallituksessa. Holappa oli Ajankohta-lehden päätoimittaja 1967–1968, ja hänellä oli elämänkumppaninsa Olli-Matti Ronimuksen kanssa Helsingin Fredrikinkadulla Kampintorin antikvaarinen kirjakauppa Holappa & Ronimus.

Kirjailijan muu tuotanto sisältää runokokoelmia, novelleja, esseitä ja romaaneja. Omien teosten lisäksi Holapan tuotanto käsitti suomennoksia ranskan- ja englanninkielisestä kirjallisuudesta, kuten Claude Simonin romaanin Flanderin tie ja Samuel Beckettin näytelmiä.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Holappa syntyi vuonna 1927 Ylikiimingissä. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Matti Holappa ja kutoja Aino Isoviita.[2] Hänen isovanhempansa kasvattivat kuitenkin hänet Ikaalisissa. Isä oli hylännyt perheen hieman ennen Pentin syntymää, eikä yksinhuoltajaäiti pystynyt elättämään kolmea pientä lastaan kutojana Tampereella.[3]

Kansakoulun jälkeen Pentti muutti äitinsä luokse Tampereelle. 18-vuotiaana hän sai työpaikan Helsingin Akateemisen Kirjakaupan varastolta. Hän opiskeli omatoimisesti ruotsia ja yleni myyjäksi.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holapan ensimmäinen teos oli runokokoelma Narri peilisalissa, joka julkaistiin vuonna 1950. Seuraavat teokset olivat novellikokoelma Peikkokuninkaat (1952), runokokoelma Maan poika (1953) ja romaani Yksinäiset (1954).[3] Holappa sai varhaisimmat vaikutteensa ranskalaisilta eksitentialistikirjailijoilta, erityisesti Jean-Paul Sartrelta ja Albert Camus’lta. Yksinäisiä voidaankin pitää Camus’n Sivullisen suomalaisena muunnelmana.[2]

Holappa oli vuosina 1953–1956 vapaana kirjailijana, vuosina 1956–1959 mainostoimittajana ja vuosina 1959–1961 Kauppamainos Oy:n apulaisjohtajana. Hän toimitti 1950-luvulla myös radikaalien nuorten kulttuurivaikuttajien Välikysymys-lehteä.[2]

Holappa tiedosti jo nuorena homoseksuaalisuutensa. Hän tutustui vuonna 1953 Olli-Matti Ronimukseen, jonka kanssa hän muutti myös yhteen. He asuivat 1950-luvulla muutamia kertoja Ranskassa, missä he opettelivat ranskan kielen. Ranskalaismaisemat ovat voimakkaasti läsnä Holapan runokokoelmissa Lähellä (1957) ja Katsokaa silmiänne (1959), novellikokoelmissa Muodonmuutoksia (1959) sekä romaanissa Tinaa (1961).[3]

Holappa ja Ronimus muuttivat syksyllä 1961 neljäksi ja puoleksi vuodeksi Pariisiin. Siellä he alkoivat suomentaa ranskalaista uutta romaania. Ensimmäisenä valmistui vuonna 1963 Claude Simonin Flanderin tie. He käänsivät myös muun muassa Alfred Jarryn näytelmän Kuningas Ubun ja useita Samuel Beckettin näytelmiä. Holappa toimi hetken Helsingin Sanomien Pariisin-kirjeenvaihtajana ja kirjoitti neljännen romaaninsa Perillisen ominaisuudet (1963).[3]

Palattuaan Suomeen vuonna 1966 Holappa perusti kulttuuri- ja mielipidejulkaisu Ajankohdan, jossa oli tarkoitus tuulettaa sisäänpäinlämpiävää suomalaista elämänmuotoa. Lehteen pystyi kirjoittamaan monia eri tavoin ajattelevia tai uusia kirjoittajia. Noin vuoden toiminnan jälkeen Ajankohta jouduttiin lakkauttamaan talvella 1968 kustannussyiden takia. Tämän jälkeen Holappa kiinnitettiin Helsingin Sanomien kulttuuriosaston kolumnistiksi. Hän kirjoitti vakiopalstoille kymmenen vuoden ajan.[2]

Holapan poliittinen aktiivisuus alkoi 1960-luvun puolivälissä SDP:ssä. Helsingin Sanomien kolumneissaan hän käsitteli usein ajankohtaisia asioita.[3] Holappa oli helmikuussa syyskuuhun 1972 jopa Paasion vähemmistöhallituksen kulttuuriministerinä.[2] Kokemuksistaan politiikassa hän kirjoitti vuonna 1976 ilmestyneessä romaanissaan Pitkän tien kulkijat. Samana vuonna hän osti Olli-Matti Ronimuksen kanssa Kampintorin antikvaarisen kirjakaupan, jota he hoitivat runsaan 12 vuoden ajan.[3]

Holappa julkaisi vuonna 1979 runokokoelman Viisikymmentäkaksi. Se oli hänen ensimmäinen runokokoelmansa kahteenkymmeneen vuoteen. Holapan uudistuneen ilmaisun vakiinnutti runokokoelma Pitkiä sanoja (1980). Tämän jälkeen Holapalta on ilmestynyt vielä yli kymmenen runokokoelmaa. Niistä Savun havua ja Sormenjälkiä tyhjässä olivat Finlandia-palkinto-ehdokkaina ja Ankkuripaikka palkittiin Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnolla.[3]

1990-luvulla ilmestyivät päiväkirjaa, esseetä ja muisteluja yhdistävät Ajan nuolet (1990) ja Jokapäiväistä aikaa (1995). Samoja teemoja käsitteli edelleen vuonna 2004 ilmestynyt Sotapäiväkirja. Lisäksi 1990-luvulla hän kirjoitti näytelmän Adieu!, jota esitettiin Kansallisteatterissa, ja romaanit Kansliapäällikkö (1996) ja Ystävän muotokuva (1998). Ystävän muotokuva oli hänen 1990-luvun pääteoksensa, ja siinä hän yhdisteli sensuelleja kuvastoja ja avointa homoeroottisuutta. Romaani toi Holapalle Finlandia-palkinnon[2] ja Seta ry:n Asiallisen tiedon omena -palkinnon.[4] Se kuitenkin herätti myös kohua seksuaaliaktien tarkasta kuvauksesta.[3]

Holappa on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle puolisonsa Olli-Matti Ronimuksen viereen.

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holappa sai Finlandia-palkinnon lisäksi Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1951 ja 1981, Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon 1984, WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon 1995, Tanssiva karhu -runopalkinnon 1995 ja Varjo-Finlandian vuonna 1999.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Narri peilisalissa, Otava 1950
  • Maan poika, WSOY 1953
  • Lähellä, WSOY 1957
  • Katsokaa silmiänne, WSOY 1959
  • Valitut runot, WSOY 1977
  • Viisikymmentäkaksi, WSOY 1979
  • Pitkiä sanoja, WSOY 1980
  • Vuokralla täällä, WSOY 1983
  • Valaistu kaupunki Ruijan pimeydessä, WSOY 1985
  • Savun hajua, WSOY 1987
  • Keltainen viiri, WSOY 1988
  • Maan päällä – taivaan alla. Kertovia runoja, WSOY 1991
  • Sormenjälkiä tyhjässä, WSOY 1991
  • Ankkuripaikka, WSOY 1994
  • Älä pelkää! WSOY 1997
  • Rumpukalvolla, WSOY 1999
  • Runot 1950–2000, WSOY 2000
  • Norsun ääni, WSOY 2003

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yksinäiset, WSOY 1954
  • Tinaa, WSOY 1961
  • Perillisen ominaisuudet, WSOY 1963
  • Pitkän tien kulkijat, WSOY 1976
  • Kansliapäällikkö, WSOY 1996
  • Ystävän muotokuva, WSOY 1998
  • Kaksi kirjailijaa, WSOY 2002
  • Mies miehelle. Kertomus ystävyydestä, (yhdessä Hannu Jouhkin kanssa) Ajatus 2006

Novellikokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Peikkokuninkaat, WSOY 1952
  • Muodonmuutoksia, WSOY 1959

Muut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuntosarvilla. Esittelyjä ja esseitä, WSOY 1963
  • Matti ja Maija eli Tunteet ja kasvatus. Näytelmä, Tammi 1967
  • Päätelmiä. Lehtijuttuja ajalta helmikuu 1968–elokuu 1970, Tammi 1970
  • Ihminen maailmassa, (yhdessä Olli-Matti Ronimuksen kanssa) WSOY 1973
  • Käytännön sosiaalidemokratiaa, (toimittanut) Tammi 1973
  • Ajan nuolet. Matkoja, (matkaesseekokoelma) WSOY 1990
  • Adieu! Hillitty tragedia, (näytelmä) 1991
  • Jokapäiväistä aikaa. Kirje, WSOY 1995
  • Luvassa elämä. Omistettu sinulle, WSOY 2004
  • Sotapäiväkirja, WSOY 2004
  • Ajan hermolla. Kolumnit 1968–1978, Ajatus 2006

Runovalikoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Näkinkenkä soi. Uusia runoilijoita, Otava 1948
  • Matkaopas huomiseen. Neljä runoilijaa, WSOY 1960

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Skara, Marija: Finlandia-palkittu kirjailija Pentti Holappa on kuollut Yle Uutiset. 12.10.2017. Viitattu 12.10.2017.
  2. ↑ a b c d e f Niemi: Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
  3. ↑ a b c d e f g h i Esittely Penttiholappa.net. Viitattu 12.10.2017.
  4. ↑ SETA myönsi omenan ja rotan (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat. 18.8.1991. Viitattu 23.10.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pentti Holappa.

 

Edeltäjä:
Jouko Tyyri 		Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1972 		Seuraaja:
Marjatta Väänänen
Suomen kulttuuriministerit

Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pentti_Holappa&oldid=22895460”