Pieni talo preerialla (televisiosarja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pieni talo preerialla
Little House on the Prairie
Tyyli draama
Kestoaika noin 45 minuuttia
Luoja(t) Michael Landon
Kehittäjä(t) Blanche Hanalis
Perustuu Pieni talo preerialla Laura Ingalls Wilder
Pääosissa
Alkuperämaa Yhdysvallat
Alkuperäiskieli englanti
Verkko NBC Yhdysvallat
Yle TV2 Suomi
Esitetty 11. syyskuuta 1974 –
21. maaliskuuta 1983
Tuotantokausia 9
Jaksoja 204 + (4 erikoisuuksia)
Tuotanto
Tuottaja(t) John Hawkins
William F. Claxton
Vastaava(t) tuottaja(t) Michael Landon
Ed Friendly
Säveltäjä(t) David Rose
Aiheesta muualla
IMDb

Pieni talo preerialla (Little House on the Prairie) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Laura Ingalls Wilderin lasten- ja nuortenkirjoihin perustuva televisiosarja.[1] Sarjassa seurataan sen päähenkilön Lauran ja hänen läheistensä elämää Yhdysvaltojen Minnesotassa ja hetken aikaa myös Dakotassa 1870–1880-luvuilla.[2] 1990-luvun alussa sarjaa esitettiin 110 eri maassa.

Pieni talo preerialla -sarjan on tuottanut ja pääosin ohjannut Michael Landon, jolla oli Little Joe Cartwrightin rooli televisiosarjassa Bonanza.[1]

Varsinaista sarjaa kuvattiin vuosina 1974–1982.[3] Sen jälkeen sarjan lähes koko tuotantotiimi vaihtui. Myös sarjan nimi muuttui ja uusi nimi oli Pieni talo: Uusi alku. Uusi alku kesti kuitenkin vain vuoden. Yhdeksännen tuotantokauden jälkeen kuvattiin vielä kolme elokuvan mittaista jäähyväisjaksoa vuonna 1983. Jaksojen nimet ovat "Kuin silloin ennen", "Kidnappaus" ja "Viimeiset jäähyväiset". Lopulta Charles ja Caroline jäivät asumaan Etelä-Dakotan De Smetiin, ja Laura ja Almanzo Missourin Mansfieldiin.

Sarja pohjautuu Laura Ingalls Wilderin kirjoihin, mutta sarjan tuotantotiimi on ottanut runsaasti vapauksia. Siksi sarjan ja kirjojen tapahtumat eroavat toisistaan. Kirjoille uskollisin jakso on sarjan pilottijakso. Sarjassa on myös muutamia historiallisia epätarkkuuksia. Esimerkiksi pikkukaupungin lääkärillä on puhelin, vaikka ne yleistyivät vasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Myös luonto on sarjassa paikoin aivan erilaista kuin oikeassa Minnesotassa.

Oikeassa elämässä ei ollut Ingallsin perheenjäsenistä Albertia, Adamia, Cassandraa ja Jamesia jotka lisättiin, kun Mary jäi naimattomaksi ja Ingallsit pojattomiksi Charles Juniorin kuoltua. Oikeat Ingallsit muuttivat hyvin usein niin vastoinkäymisten takia, kuin myös Charlesin halusta päästä aina vain lännemmäksi.

Tuotantokaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvallat
Kausi Jaksot Julkaistu
1 23 1974–1975
2 22 1975–1976
3 21 1976–1977
4 22 1977–1978
5 24 1978–1979
6 24 1979–1980
7 24 1980–1981
8 22 1981–1982
9 19 1982–1983

Jakso esitettiin ennen varsinaista sarjaa 30.3.1974. Siinä esitellään Ingallsin perhe: isä Charles, äiti Caroline ja heidän kolme tytärtään, jotka ovat vanhimmasta nuorimpaan Mary, Laura ja Carrie. Perhe muuttaa Wisconsinin Big Woodsista Kansasin aavalle preerialle ja rakentavat sinne pienen hirsimökin.

Tilan perustamisen avuksi he saavat ystävällisen erakon Isaiah Edwardsin, joka asuu lähistöllä. Edwards on lähialueen ainoa naapuri, intiaaneja ja susia lukuun ottamatta. Hän on heti Ingallsin tyttöjen, erityisesti Lauran suosiossa. Caroline ei ensin pidä miehestä tämän hiomattoman käytöksen vuoksi, koska pelkää huonojen tapojen tarttuvan tyttöihinsä. Caroline joutuu kuitenkin muuttamaan käsitystään, kun Edwards tuo perheelle joululahjoja lumimyrskyn läpi.

Ingallsien tila on aluillaan ja sato alkaa olla enää korjuuta vailla, kun he saavat valtiolta ilmoituksen, että heidän täytyy muuttaa, koska he asuvat intiaanien mailla.

Lauraa surettaa jättää jo sydänystäväksi tullut Edwards, mutta perhe suuntaa jo kohti uutta mahdollisuutta.

Ensimmäinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tästä alkaa varsinainen sarja. Ingallsit ostavat Plum Creekistä läheltä Walnut Groven kaupunkia tontin norjalaistaustaiselta Lars Hansonilta. Hanson omistaa Walnut Grovessa myllyn ja sahan sekä on aikoinaan perustanut kaupungin. Charles työskentelee tavallisesti Hansonin sahalla ja myös kuljettaa puutavaraa läheisiin Mankatoon ja Sleepy Eye'hin.

Ingallsit tutustuvat kaupungissa kauppiasperhe Olesoniin. Perheen isä on nimeltään Nels, josta tulee ajan myötä Charlesin hyvä ystävä. Nels pitää kalastamisesta ja on erittäin kärsivällinen sekä lempeä mies, mutta menettää välillä hermonsa perheensä vuoksi.

Nelsin vaimonsa on nimeltään Harriet, kenties koko sarjan vihatuin hahmo. Harriet on julkirasisti ja puuttuu kaikkien asioihin sekä juoruilee niistä muille. Hän on Carolinen rakas vihollinen ja suosii häpeilemättä omia lapsiaan esimerkiksi päästessään koulun sijaisopettajaksi.

Olesonien lapset Nellie ja Willie ovat molemmat piloille hemmoteltuja ja kiusaavat toisia lapsia. Koulussa Willie lähes poikkeuksetta seisoo nurkassa.

Ingallsit tutustuvat myös pastori Robert Aldeniin, jolla on vahva usko Jumalaan.

Lisäksi kaupungissa ammattiaan harjoittaa tohtori Hiram Baker, jolle asiakkaat maksavat tavallisesti maataloustuotteilla, kuten kanoilla ja omenoilla. Hänellä on yhdessä jaksossa lyhyt romanssi Harrietin sisarentyttären kanssa.

Laura ja Mary aloittavat koulunkäynnin ensimmäistä kertaa opettajanaan neiti Eva Beadle, joka on hyvin pidetty opettaja. Mary innostuu koulusta niin paljon, että päättää ryhtyä isona opettajaksi. Laura ei ole aluksi niin innokas, mutta selviytyy silti hyvin.

Työmatkalla Charles tapaa Isaiah Edwardsin, joka haastaa juovuspäissään toisille riitaa saluunassa. Hänet saadaan houkuteltua Walnut Groveen kyläilemään. Pian Edwards iskee silmänsä postineiti Grace Snideriin, joka on leski. Pariskunta viihtyy toistensa seurassa, mutta Grace ei hyväksy sitä että Isaiah on ateisti. Edwards oli ollut aiemmin naimisissa asuen vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa kaukana syrjäseudulla, joten kun hän vahingossa toi pilkkukuumeen mukanaan kotiin, ei lääkäriä ollut saatavilla ja sekä vaimo että tytär kuolivat. Tämä oli hänen mielestään Jumalan syytä, ja hän on jo lähdössä kaupungista pois, mutta Caroline saa hänet toisiin ajatuksiin. Edwards päättääkin jäädä kaupunkiin pysyvästi.

Ingallseille syntyy poika, joka saa nimeksi Charles Frederick, mutta hän kuolee jo samassa jaksossa. Melissa Gilbert on sanonut kyseisen jakson olevan hänen suosikkinsa.

Mary saa silmälasit, joita aluksi häpeää, mutta oppii, että on tärkeää nähdä hyvin.

Herra Edwards ja Grace menevät lopulta naimisiin sekä adoptoivat kolme Sandersonin orpoa lasta: John Juniorin, Carlin ja Alician. Alicia sairastuu myöhemmässä jaksossa pilkkukuumeeseen, mutta paranee.

John Jr. on lapsista vanhin, runoista ja kirjallisuudesta innostunut tunteellinen poika. John pitää kovasti samanlaisesta Mary Ingallsista. John saa syntymäpäivälahjaksi Winchester-kiväärin, ja herra Edwards ottaa hänet mukaansa metsälle. John ei pysty tappamaan eläimiä ruokansa eteen tai edes vaaran uhatessa, muttei kerro sitä Edwardsille suoraan vaan kirjoittaa kirjeen. Edwards ei reagoi tähän mitenkään. Kun Isaiah haavoittuu karhun kynsissä John puhuu viimein tunteistaan ja hänelle selviää, ettei hänen kasvatti-isänsä osaa lukea.

Carl on suunnilleen Lauran ikäinen ja on hänen kaverinsa. Carl tekee välillä vahingossa tyhmyyksiä, kuten räjäyttelee ilotulitusraketteja ladossa saaden aikaan tulipalon ja irrottaa junanvaunuja lähes kohtalokkain seurauksin.

Alicia on lapsista nuorin, Carrien ystävä, ja hänellä on pieni koira, jonka nimi on Mine, suomeksi Minun tai Oma. Mine kuitenkin kuolee, ja jää epäselväksi, saako Alicia enää sen jälkeen koiraa.

John ja Mary menevät kihloihin ja alkavat suunnitella jo omaa taloa. John saa kuitenkin stipendin Chicagon collegeen ja lähtee sinne opiskelemaan Maryn jäädessä kotikaupunkiin kirjeenvaihtokaveriksi.

Charlesin äiti kuolee ja leskeksi jäänyt isä yrittää itsemurhaa, mutta Charles ehtii estää häntä. Matkustettuaan Walnut Groveen isä saa elämänilonsa takaisin.

Edwardsit ja Ingallsit lähtevät kolmannen kauden päätösjaksossa kaupungin kuihtuessa epäonnistuneiden satojen vuoksi Dakotaan kultaa etsimään, mutta palaavat pian takaisin. Sarjassa ei näytetä enää pitkään aikaan Edwardsin perhettä. He muuttavat Illinois'n, ja Isaiahista tulee myllyn omistaja ja puunhakkuuyrityksen johtaja.

Neljäs kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ingallsit saavat Edwardsien tilalle uuden ystäväperheen: Garveyt. Siihen kuuluvat isä Jonathan, äiti Alice ja poika Andrew eli tuttavallisemmin Andy. Jonathan on Charlesin ystävä, jättikokoinen, hieman yksinkertainen, mutta kiltti mies. Alice on Carolinen ystävä ja alkaa toimia kaupungissa opettajana. Andy on Lauran kaveri.

Mary ja John purkavat kihlauksensa, koska Johnilla on toinen tyttöystävä.

Charles ja Caroline saavat viimeisen biologisen lapsensa, neljännen tyttären Gracen.

Musta nyrkkeilijä Joe Kagan vaihtaa ammattinsa maanviljelijäksi ja muuttaa Walnut Groveen Harriet Olesonin kauhuksi. Kagan esiintyy sittemmin sarjassa harvakseltaan.

Kauden viimeisessä jaksossa Maryn näkö heikkenee heikkenemistään. Charles vie tyttärensä kaksi kertaa silmälääkärin tutkittavaksi, ja lääkäri määrää hänelle vahvemmat lasit, mutta se ei auta, ja lopulta Mary sokeutuu. Mary on muun perheen ohella aluksi tilanteesta erittäin masentunut, mutta tohtori Baker neuvoo, että hänet tulisi viedä opiskelemaan sokeiden oppilaitokseen, joka on Iowassa. Sinne päästyään Mary tapaa opettajansa Adam Kendallin, joka myös on sokea, ja he rakastuvat. Lopulta Mary oppii elämään sokeutensa kanssa.

Rautatiehallituksen takia Ingallsit, Olesonit ja Garveyt joutuvat muuttamaan monien muiden mukana pois Walnut Grovesta. Nämä kolme perhettä päätyvät asumaan Winokaan, Pohjois-Dakotaan. Charles ja Caroline ryhtyvät pyörittämään Dakota-nimistä hotellia, mutta elämä kaupungissa ei ole ensin helppoa.

Laura tutustuu myös kadulla elävään orpoon Albertiin, joka elää kengänkiillotustöillä ja varastelemalla. Albert ystävystyy ensin Lauran ja Andyn sekä pian heidän perheidensä kanssa.

Mary taas aloittaa opettamisen Winokan sokeidenkoululla yhdessä Adamin ja koulun johtajan, herra Amesin kanssa.

Elämä hurjassa lännessä ei ole sittenkään sitä, mitä walnutgrovelaiset halusivat ja he lähtevät kunnostamaan kuollutta Walnut Groven kaupunkia. Albert lähtee Ingallsien matkaan, mutta Mary jää Winokaan. Tohtori Baker on jäänyt huolehtimaan sairaasta ystävästään Lars Hansonista. Vaikka Walnut Grove on neljä kuukautta myöhemmin palautettu entiseen kukoistukseensa, Hanson kuolee. Kaupunkilaiset pystyttävät muistokilven Hansonin kunniaksi. Albert jää asumaan Ingallsien luokse.

Erinnäisten asioiden selvittyä Mary ja Adam menevät naimisiin. Koulun jouduttua vasaran alle se ja Hester-Sue Terhunen koulu St. Louisista muuttavat Walnut Groveen saman katon alle. Harriet Oleson joutuu jälleen oppimaan läksyn ennakkoluuloisuudesta.

Mary saa Walnut Grovessa keskenmenon ja masentuu, mutta toipuu sokeidenkoulun lasten ansiosta.

Walnut Groveen muuttaa uusi opettaja nimeltään Eliza Jane Wilder, veljensä Almanzon kanssa.

Nellie on valmistunut koulusta ja saanut valmistumislahjaksi oman ravintolan, tavoitteenaan saada hänelle sen avulla aviomies. Ravintolaan palkataan kokiksi Caroline Ingalls, koska Nellietä ei kiinnosta vähääkään ravintolan pito.

Laura, joka on jokin aika sitten päättänyt haluavansa opettajaksi, iskee silmänsä Almanzoon, kiirehtii opintojaan ja yrittää läpäistä opettajankokeen, mutta epäonnistuu Nellien kepposen vuoksi. Myöhemmin tästä seuraa Lauran ja Nellien välienselvittely, joka huipentuu mutapainiin.

Charles ja Caroline adoptoivat Albertin virallisesti. Laura työskentelee nyt koulutehtävien parissa ahkerasti, yrittäen hurmata Almanzon, mutta Almanzo pitää Lauraa vain pikkutyttönä, koska hän on Lauraa niin paljon vanhempi. Mary saa pojan, jolle annetaan nimeksi Adam Charles Holbrook Kendall.

Sokeidenkoululla syttyy tulipalo Albertin ja hänen kaverinsa piipusta, jonka seurauksena rakennus palaa poroksi. Alice Garvey ja Adam Kendall Junior kuolevat tulipalossa jäätyään sisälle palavaan rakennukseen. Jonathan syyttää tapahtuneesta Jumalaa ja aloittaa juomisen. Hän etääntyy pojastaan, mutta Charles saa heidän elämänsä taas raiteilleen. Kyseinen jakso on jätetty Suomessa kahdella edellisellä esityskerralla kokonaan esittämättä.

Laura valmistuu opettajaksi, ja kuten odotettua, nyt Almanzo kiinnostuu hänestä. He menevät kihloihin ja alkavat suunnitella tulevaisuuttaan.

Nellien ravintolalla menee huonosti, ja Nels sekä Harriet palkkaavat hänelle alan ammattilaisen kertomaan, kuinka ruokaa valmistetaan ja asiakkaita kohdellaan. Uusi kouluttaja on nimeltään Percival Dalton, ja hän on huomattavasti Nellietä lyhempi, minkä vuoksi Nellie ensin pilkkaa häntä. Nellie kuitenkin muuttaa kaikki käsityksensä ja rakastuu Percivaliin. He menevät naimisiin tohtorin vihkiminä, koska Percival on juutalainen. Harriet kauhistuu aluksi kuullessaan tämän, mutta joutuu hänkin muuttamaan hieman käsityksiään.

Seitsemäs kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adam ja Mary ovat perustaneet Hester Suen kanssa uuden sokeidenkoulun Sleepy Eyen kaupunkiin.

Almanzolle ja Lauralle tulee riita siitä, että Charlesin mielestä Laura on liian nuori menemään heti naimisiin, ja hän vaatii heitä odottamaan kaksi vuotta. Tätä Almanzo ei sulata, vaan muuttaa Sleepy Eye'hin, jossa kuitenkin tulee katumapäälle, kun Laura tulee sinne auttamaan sokeidenkoulun kunnostamisessa. Nellie ja Percival saavat kaksoset, Benjamin ja Jenniferin. Tätä onnellista perhetapahtumaa edeltää kuitenkin isovanhempien hirvittävä riita uuden tulokkaan uskonnosta, sillä Percivalin isä Benjamin Cohen ei voi juutalaisena hyväksyä kristillisiä perinteitä. Lopulta päädytään kompromissiin.

Lopulta Laura ja Almanzo menevät naimisiin aloittaen uuden elämänsä Walnut Grovessa. Eliza Jane muuttaa pois ja antaa hänen sekä Almanzon entisen yhteisen talon Wilderin pariskunnalle. Jonathan ja Andrew Garvey muuttavat asumaan Sleepy Eyeen[4].

Adam saa iskun päähänsä ja hänen näkönsä palautuu. Hän opiskelee lakimieheksi ja lopettaa sokeiden opettamisen. Hän ja Mary muuttavat Walnut Groveen jättäen sokeidenkoulun Hester Suen vastuulle. James ja Cassandra Cooperin vanhemmat kuolevat vankkurionnettomuudessa. Charles ja Caroline ottavat heidät asumaan pieneen taloonsa, jossa jo ennestään asuvat Albert, Carrie ja Grace.

Kahdeksas kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensin Nellie ja Percival lapsineen ja sitten myös Mary sekä Adam muuttavat New Yorkiin. Harriet masentuu Nellien lähdöstä vakavasti, joten hänelle suositellaan adoptiotytärtä. Lastenkodista löytyy Nancy, joka on aivan kuin Nellie pienenä, tosin vieläkin ilkeämpi. Hän kiusaa jatkuvasti toisia lapsia. Nelsin tai Willien yrittäessä komentaa Nancya tämä menee Harrietin luokse valittamaan, että häntä vihataan ja saa lähes aina tämän sympatiat puolelleen.

John Junior kuolee Chicagossa traagisesti lehtireportterina. Charles matkustaa Chicagoon, jonne myös Isaiah Edwards on saapunut, hakeakseen Johnin ruumiin kotiin. Charles ja Isaiah ryhtyvät selvittämään Johnin työnantajan kanssa nuorukaisen kuolemaa, ja myöhemmin selviää kyseessä olleen murha.

Almanzo sairastuu kurkkumätään, ja koska hän lähtee liian aikaisin raskaisiin töihin maksaakseen talon velkoja, hänen vasen puolensa halvaantuu melkein kokonaan. Laura synnyttää Rosen. Pyörremyrsky tuhoaa Wilderien talon. Asuessaan evakossa Ingallseilla Charles alkaa tohtorin ohjeiden mukaisesti kuntouttaa Almanzoa ja tämä pääsee lopulta pyörätuolista. Almanzo ja Charles rakentavat entisen talon raunioille pienen mökin, johon muuttavat Rosen kanssa asumaan.

Isaiah Edwards alkaa taas juomaan ja hänen avioliittonsa Gracen kanssa päättyy eroon. Edwards muuttaa yksin Walnut Groveen ja pääsee Lauran sekä Almanzon avulla jaloilleen. Albert loukkaantuu vakavasti Isaiahin ajaessa hevosvaljakolla humalassa. Albert tervehtyy ja Edwards onnistuu pääsemään viinasta eroon lopullisesti.

Kahdeksannen kauden viimeinen jakso on erittäin uskonnollinen. Siinä James vaipuu koomaan, mutta kokee Charlesin ansiosta Jumalalta tulevan ihmeparantumisen.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Michael Landon  Charles Ingalls  
 Karen Grassle  Caroline Ingalls  
 Melissa Gilbert  Laura Ingalls Wilder  
 Melissa Sue Anderson  Mary Ingalls Kendall  
 Lindsay Greenbush  Carrie Ingalls  
 Sidney Greenbush  Carrie Ingalls  
 Wendi Turnbaugh  Grace Ingalls  
 Brenda Turnbaugh  Grace Ingalls  
 Matthew Laborteaux  Albert Quinn Ingalls  
 Jason Bateman  James Ingalls (Cooper)  
 Melissa Francis  Cassandra Ingalls (Cooper)  
 Richard Bull  Nels Oleson  
 Katherine MacGregor  Harriet Oleson  
 Alison Arngrim  Nellie Oleson Dalton  
 Jonathan Gilbert  Willie Oleson  
 Allison Balson  Nancy Oleson  
 Linwood Boomer  Adam Kendall  
 Dean Butler  Almanzo Wilder  
 Kevin Hagen  tohtori Hiram Baker  
 Dabbs Greer  pastori Robert Alden  
 Merlin Olsen  Jonathan Garvey  
 Hersha Parady  Alice Garvey  
 Patrick Labyorteaux  Andrew Garvey  
 Victor French  Isaiah Edwards  
 Shannen Doherty  Jenny Wilder  
 Sarah Coleman  Rose Wilder  
 Jennifer Coleman  Rose Wilder  
 Jennifer Steffin  Rose Wilder  
 Michele Steffin  Rose Wilder  
 Stan Ivar  John Carter  
 Pamela Roylance  Sarah Carter  
 Lindsay Kennedy  Jeb Carter  
 Jason Friedman  Jason Carter  

Esitys Suomessa ja DVD-julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sarja on esitetty televisiossa tähän mennessämilloin? kolmesti, ensimmäisen kerran syksystä 1976 alkaen ja toisen kerran vuoden 1991 alkupuolelta lähtien. Sarjan toinen uusintakierros alkoi Yle TV2:lla tammikuussa 2008 ja päättyi marraskuussa 2009. Toisella uusintakierroksella joitakin jaksoja jätettiin esittämättä esimerkiksi poikkeuksellisen rankan teeman vuoksi. Niitä pidettiin sisällöltään joko väkivaltaisina tai herkkiin katsojiin muuten liian voimakkaasti vetoavina. Kolme aiemmin mainittua jäähyväiselokuvaa esitettiin joulun aikaan 2009. Sarjan kolmas uusintakierros alkoi YLE TV2:lla heinäkuussa 2010 ja päättyi toukokuussa 2011. Sarjan neljäs uusintakierros alkoi Yle TV2:lla ja Yle Areenassa toukokuussa 2020, jolloin esitetään alkajaisiksi Suomessa aiemmin esittämätön "Pitkä matka kotiin" -niminen pilottijakso[5].

Sarja on myös julkaistu Yhdysvalloissa kokonaan DVD:llä.[6] Suomenkielisellä tekstityksellä on julkaistu tuotantokaudet 1–9 ja elokuvaboksi, joka sisältää sarjan pilottijakson leikattuna versiona, ja täysimittaisina kolme vuosina 1983–1984 esitettyä jäähyväiselokuvaa. Suomeksi ei ole julkaistu erikoisjaksoa ”The Little House Years” vuodelta 1979.

Suomessa DVD-julkaisujen ikäraja oli aluksi 18 vuotta, koska levittäjä halusi välttää silloin voimassa ollutta tarkastusmaksua.[3][7]

  1. a b Enqvist, Niina & Häkkilä, Taiga: Muistatko iki-ihanan Pieni talo preerialla -sarjan? Näin sarjan tähdille kävi 70-luvun suosikkisarjan jälkeen: kokaiinikoukku, kodittomuus… Ilta-Sanomat. 30.12.2018. Viitattu 12.5.2020.
  2. Avola, Pertti: Pieni talo preerialla – Amerikkalainen perhesarja pienellä vivahduksella villiä länttä Seura. 4.5.2020. Viitattu 12.5.2020.
  3. a b Maailmalla nauretaan meille: Pieni talo preerialla K-18 Ilta-Sanomat. 7.11.2008. Viitattu 24.1.2014.
  4. Pieni talo preerialla: 7. tuotantokausi, 142. jakso: ”Uusi alku” (”A New Beginning”). William F. Claxton (ohjaus), John T. Dugan (käsikirjoitus). 1980. Viitattu 18.11.2020.
  5. Uotinen, Jenna: Pieni talo preerialla tekee tänään paluun: Mitä näyttelijöille tapahtui? Iltalehti. 1.5.2020. Viitattu 10.7.2020.
  6. About The TV Series Little House on the Prairie TV Series. Viitattu 11.5.2020. (englanniksi)
  7. Tiedote: Pieni talo preerialla -sarja päässee K18-luokituksesta 1.7.2009 1.7.2009. Suomen Tietotoimisto. Arkistoitu 12.5.2020. Viitattu 12.5.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]