Pienoishöyrykone
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kirjoitettava uudelleen. Näkökulma on hyvin kapea, käsittelee vain kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia yhden valmistajan malleista. |
Pienoishöyrykone on höyryllä toimiva, oikean höyrykoneen käyvä pienoismalli.
Eri kokoisia laitteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pienoishöyrykoneiden koko vaihtelee paljon. Suurimpien pienoishöyrykoneiden kattilan tilavuus on noin parin litran luokkaa tai vetureissa hiukan yli.
Vanhojakin rakennusohjeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koneiden rakennusohjeita on ollut saatavissa jo varhain; monena painoksena ilmestyneessä Taitokirjassa on useammatkin sekä Ilmari Jäämaan yhteensä kahtenakymmenenä uusittuna ja ajantasattuna painoksena ilmestyneessä Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjassa löytyy sekä pystysuoran höyrykattilan että höyryturbiinin rakennusohjeet.
Tekninen harrastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koneen varustus riippuu sen hinnasta; kaikissa koneissa on täyttöaukkona toimiva, kierteillä kiinnitetty jousitoiminen varoventtiili sekä vauhtipyörä, johon liittyy pienempi hihnapyörä. Jo varsin pienissäkin koneissa on lisäksi höyryvihellin.
Koneiden tekniikkaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koon ja vaatimustason kasvaessa pienoishöyrykoneen varustuskin monipuolistuu: jo varsin pienissäkin malleissa on jo vesilasi ja painemittari. Kehittyneemmissä malleissa on erikseen valtaventtiilin tehtäviä hoitava koneventtiili, jolla koneen käyntiä voi säätää tai halutessaan sammuttaa. Joihinkin koneisiin liittyy mekaaninen pumppu, jolla kattilavettä voi lisätä kesken ajon; yleensä pienoishöyrykoneet ovat kertatäyttöisiä eli ne käyvät kerralla noin 10–20 minuuttia, jonka jälkeen mahdollisesti palava tuli on sammutettava ja koneen annettava jäähtyä ennen kuin vettä voi lisätä kattilaan ja polttoainetta tulipesään. Joissakin isommissa koneissa on kattilan pohjahana, jolla käyttämättömän veden voi laskea pois; tarkoitukseen käytetään jäljellä ollutta höyrynpainetta, kuten vetureissakin.
Tärkeä osa käyttöä on, kuten isoissakin koneissa, rasvaus: muutama tippa sylinteriöljyä lisätään ennen käynnistystä koneen niveliin, sylinteriin sisälle sekä isommissa koneissa myös höyryn tuloputkessa olevaan, tiivistetyllä ruuvilla suljettavaan öljykuppiin. Tärkeä osa käytönjälkeistä huoltoa on puhdistaa piipussa oleva kondenssivesikuppi sekä pyyhkiä öljyroiskeet, joita koneistosta sinkoilee.
Koneet ovat pääasiassa yksisylinterisiä ja ne on pyöräytettävä vauhtipyörästä käyntiin. On olemassa myös itsestään käynnistyviä kaksisylinterisiä malleja.
Koneissa on yleensä savupiippu, jonka alapäässä olevaan, puhdistusta varten irrotettavaan astiaan päättyy sylinteristä tuleva poistohöyryputki; kondenssivesi ja sen mukana tuleva sylinteriöljy jäävät astiaan ja poistohöyry kohoaa piipusta ulos; näin piippu näyttää savuavan aidosti koneen käydessä.
Koneiden polttoaineena on yleensä kuivaspriitabletit, jotka sijoitetaan erilliseen ulosvedettävään kouruun koneen tulipesässä. Jotkut valmistajat käyttävät sähkölämmitystä ja ainakin yksi on valmistanut butaanikaasulla toimivia pienoispolttimia.
Vesi jota pienoishöyrykoneessa käytetään on valmistajien suosituksesta tislattua, jotta kattilakiveä ei kehittyisi.
Eri sovelluksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koneessa voi olla rakenteellisena osana lisälaitteita, joita käyttää koneen voima; yleensä käytetään hihnavälitystä. Apulaitteena voi olla vaikkapa dynamo joka syöttää virtaa pieneen sähkölamppuun joka siis palaa koneen käydessä.
Eri valmistajat tuottavat laajan valikoiman pienoishöyrykoneisiin kytkettäviä lisälaitteita. Vannoutuneet harrastajat kokoavatkin varsin monipuolisia laitoksia.
Ei vain paikallaan käyviä koneita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parikin innostunutta harrastajaa on rakentanut useitakin toimivia pienoishöyryvetureita, joiden raideleveys on 150–184 mm; nämä veturit pystyvät kuljettamaan mukanaan sekä ajajan että useitakin matkustajia, jotka istuvat veturin ja vaunujen päällä. Nämä veturit toimivat pääasiassa kaasupolttimin, paitsi helsinkiläisen Juhani Salorannan rakentama Tr2 Truman-pienoismalli; se kulkee hiilipoltolla, ja veturissa on jopa toimiva stokeri.
Myös pienoislaivoissa sekä maakulkuneuvoissa käytetään pienoishöyrykoneita; tällaiset ovat yleensä radio-ohjattuja. Malliesimerkkinä voinee mainita rakennussarjasta koottavan pienoishöyryveturin tai valmiina ostettavan höyryjyrän.