Pierre Vidal-Naquet
Pierre Emmanuel Vidal-Naquet (23. heinäkuuta 1930 Pariisi – 29. heinäkuuta 2006 Nizza) oli ranskalainen historioitsija, joka tunnetaan useiden epäkohtien vastustajana: hän vastusti Algerian sodan kidutuksia, Kreikan sotilasjunttaa ja holokaustin kiistämistä.
Vidal-Naquet oli professori École des hautes études en sciences sociales -korkeakoulussa (EHESS) ja toimi myös sen johtajana.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 1944 Gestapo pidätti Vidal-Naquet’n vanhemmat Marseillessa ja heidät kuljetettiin Auschwitziin, mistä he eivät koskaan palanneet.
Vidal-Naquet opiskeli historiaa ja väitteli filosofian tohtoriksi sekä suoritti agrégation-tutkinnoselvennä. Hänen tutkimuksensa keskittyi antiikin Kreikkaan, juutalaisten historiaan sekä nykyhistoriaan. Vidal-Naquet erikoistui juuri antiikin Kreikan historiaan, joka oli hänen erityismieltymyksensä. Kuitenkin hän työskenteli myös nykyhistorian historian parissa ja julkaisi teoksia Algerian sodasta sekä holokaustista.
Vidal-Naquet oli intellektuelli, joka sitoutui voimakkaasti ihmisoikeuksien puolustamiseen ja toimi Algerian sodassa käytettyä kidutusta vastaan. Hän oli perustamassa sodan aikana Audin-komiteaa.[Huom 1] Vidal-Naquet toimi elämänsä loppuun saakkaa holokaustin kiistämistä vastaan.
Vidal-Naquet oli myös anti-stalinistinen marxilainen ja oli lyhyen aikaa Michel Rocardin johtamassa Yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSU). Hän suosi myös kannanotoillaan ja kirjoituksillaan Socialisme ou barbarie -lehteä.[Huom 2]
Vidal-Naquet julkaisi yhdessä Michel Foucaultin ja Jean-Marie Comenachin kanssa 8. helmikuuta 1971 manifestin vankiloiden olosuhteista ja tarpeellisuudesta. Hän toi myös Yhdistyneiden kansakuntien julistaman rauhankulttuurin ja väkivallattoman vuosikymmenen ranskalaisessa toimintaryhmässä.
Heinäkuussa vuonna 2003 Vidal-Naquet julkaisi yhdessä useiden juutalaisten kanssa julistuksen ”Toisenlainen juutalainen ääni”, jossa selkeästi tuettiin palestiinalaisia.
Teoksia – valikoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin Kreikasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant: La Grèce ancienne - Du mythe à la raison. Le Seuil, 1990.
- Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant: La Grèce ancienne - L'espace et le temps. Le Seuil, 1991.
- Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant: La Grèce ancienne - Rites de passage et transgressions. Le Seuil, 1992.
- Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant: Mythe et tragédie en Grèce ancienne. La Découverte, 2000.
- Pierre Vidal-Naquet: Les Grecs, les historiens et la démocratie. La Découverte, 2000.
- Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant: Œdipe et ses mythes. Complexe, 2001.
- Pierre Vidal-Naquet: La Démocratie grecque vue d'ailleurs. Flammarion, 2001.
- Pierre Vidal-Naquet: Le Chasseur noir - Formes de pensées et formes de société dans le monde grec. La Découverte, 1991.
- Pierre Vidal-Naquet: Le Miroir brisé : tragédie athénienne et politique. Les Belles Lettres, 2001.
- Pierre Vidal-Naquet & Jean-Pierre Vernant: Travail et esclavage en Grèce ancienne. Complexe, 2002.
- Pierre Vidal-Naquet: Le Monde d'Homère. Perrin, 2002.
- Pierre Vidal-Naquet: Fragments sur l'art antique. Agnès Viénot, 2002.
- Pierre Vidal-Naquet: L'Atlantide. Petite histoire d'un mythe platonicien. Les Belles Lettres, 2005. ISBN 2-251-38071-X
- Pierre Vidal-Naquet & Michel Austin: Économies et sociétés en Grèce ancienne. Périodes archaïque et classique. Armand Colin, 1972.
- Pierre Vidal-Naquet: Le Bordereau d'ensemencement dans l'Égypte ptolémaïque. Fondation Égyptologique Reine Élisabeth, 1967.
Algerian sodasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pierre Vidal-Naquet: L'Affaire Audin, 1957-1978. Éditions de Minuit, 1989.
- Pierre Vidal-Naquet: La Torture dans la République : essai d'histoire et de politique contemporaine (1954-1962). Éditions de Minuit, 1972.
- Pierre Vidal-Naquet: Les Crimes de l'armée française Algérie 1954-1962. La Découverte, 2001.
- Pierre Vidal-Naquet: La Raison d'État. La Découverte, 2002.
Juutalaisista, holokaustista ja holokaustin kiistämisestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pierre Vidal-Naquet: Les Assassins de la mémoire. Le Seuil, 1995.
- Pierre Vidal-Naquet: Les Juifs, la mémoire et le présent. Le Seuil, 1995.
- Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer: La Solution finale dans l'histoire. La Découverte, 2002.
- Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer: Le Trait empoisonné. La Découverte, 1993.
Muistelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer: Mémoires t.1 - La brisure et l'attente 1930-1955. Le Seuil, 1998.
- Pierre Vidal-Naquet & Arno Mayer: Mémoires t.2 - Le trouble et la lumière 1955-1998. Le Seuil, 1998.
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maurice Audin (1932–1957) oli nuori algerialainen matemaatikko. Hänestä tuli symboli ranskalaisten käyttämälle kidutukselle, sillä hän katosi kidutuksen yhteydessä. Tarkempaa selkoa tapahtuneesta ei koskaan saatu. Hän väitteli tohtoriksi in absentia joulukuussa 1957.
- ↑ Socialisme ou barbarie (”Sosialismi vai barbaria”) –lehden perusti vuonna 1946 Kansainvälinen kommunistinen puolue (PCI) ja se oli omaksunut nimensä Rosa Luxemburgin käsitteistöstä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Artikkelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pierre Vidal-Naquetin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Faurissonista ja Chomskyista (Arkistoitu – Internet Archive), 21. marraskuuta 1980
- Peperinen Eichmann, 1980
- Une fidélité têtue. Ranskalainen vastarintaliike Algerian sisällissodassa Vingtième siècle, no 10, 1986
- Lucien Vidal-Naquet 15. syyskuuta 1942 – 29. helmikuuta 1944 pitämän päiväkirjan esittely, Annales 1993
Haastattelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- L’État n’a pas à dire comment enseigner l’histoire / Valtio ei määrää miten historiaa opetetaan) Haastattelijana Hervé Nathan, Libération, 14. huhtikuuta 2005.
- La Vérité de l’indicatif (Ohjeellinen totuus) Vacarme, nro 17, syksy 2001.
- Pierre Vidal-Naquet (Arkistoitu – Internet Archive) Haastattelijana Thierry Paquot, tammikuu 1998.
- L’encouragement direct de Papon (Paponin suora rohkaisu[vanhentunut linkki] Haastattelijana Jean-Paul Pierot, L'Humanité, 17. lokakuuta 1997.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
