Piranha-liuos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rikkihappo on toinen osa piranha-liuosta.
Vetyperoksidi on toinen osa piranha-liuosta.

Piranha-liuos on väkevän rikkihapon (H2SO4) ja vetyperoksidin (H2O2) seos, jota käytetään orgaanisten jäämien puhdistamiseen epäorgaanisilta pinnoilta. Liuos on erittäin voimakas hapetin ja muodostaa useimmille pinnoille hydroksyyliryhmiä (-OH), jotka tekevät pinnasta hydrofiilisen eli vettä puoleensa vetävän.

Piranha-liuos on, kuten nimikin jo kertoo, erittäin vaarallista käsitellä. Se syövyttää orgaanista materiaalia kuten ihoa ja muovia. Piranha-liuos voi myös räjähtää, jos sen sekaan joutuu orgaanista liuotinta, esimerkiksi asetonia. Piranha-liuos valmistetaan aina siten, että vetyperoksidi lisätään rikkihappoon, koska rikkihapon lisääminen vetyperoksidiin on huomattavasti vaarallisempaa. Rikkihapon ja vetyperoksidin seos voi lämmetä jopa yli 100 °C:een. Räjähdysvaaran vuoksi piranha-liuosta ei saa koskaan säilyttää, vaan se pitää tehdä juuri ennen käyttöä.[1]

Piranha-liuos tunnetaan piikiekkojen puhdistuksessa myös SPM-pesuna.[2]

  1. Section 10: Chemical Specific Information Piranha solutions 23.3.2009. Princeton University. Arkistoitu 23.10.2008. Viitattu 29.6.2009. (englanniksi)
  2. Pasi Jaako: RCA-pesuprosessi ja sen kehittyminen (pdf) (Insinöörityö) kolumbus.fi. 12.12.2005. Viitattu 29.6.2009.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Riina Janatuinen: Piilevyjen karakterisointi eri pesuprosessien jälkeen. (Opinnäytetyö (AMK)) Turun ammattikorkeakoulu, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.11.2020).
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.