Plitvice
Plitvicen kansallispuisto ([pli'tviʦɛ̝], kroatiaksi Plitvička jezera) sijaitsee Kroatiassa ja on perustettu vuonna 1949. Alueen merkittävin nähtävyys on puiston läpi virtaavaan Koranajokeen muodostunut, kuudestatoista järvestä sekä lukemattomista putouksista koostuva alue. Puisto on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979 alkaen.
Maantiede ja sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plitvicen kansallispuisto sijaitsee Kroatiassa Dinaarisilla Alpeilla lähellä Bosnian ja Hertsegovinan rajaa.[2]
Geologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plitvicen henkeäsalpaavat maisemat muodostuvat 16 järvestä, jotka kahdeksan kilometrin pituisella matkalla muodostavat lukemattomia putouksia, joista Veliki on Kroatian korkein 78 metrillään. Putoukset ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana kalkkikivipitoiselle alueelle. Veden virtaus on syövyttänyt pehmeää kallioperää, jolloin paksut kalkkikivikerrokset ovat kuluneet karstimaaksi eli erikoiseksi kumpuilevaksi maisemaksi.
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plitvice sijaitsee rannikko- ja mannerilmaston vaihettumisvyöhykkeellä. Koska puiston pinnanmuodot ovat hyvin vaihtelevat, alueelta löytyy erilaisia mikroilmastoja. Pääsääntöisesti kesät ovat lämpimiä ja talvet pitkiä ja runsaslumisia.[3]
Kesällä keskipäivän keskilämpötila on 24 astetta. Talvi alkaa yleensä marraskuussa, ja tammikuun keskilämpötila on −3 astetta. Vuoden sadanta on 1 550 millimetriä. Eniten sataa marraskuussa (keskimäärin 200 mm) ja vähiten helmikuussa (keskimäärin 80 mm).[3]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puiston pinta-alasta 22 308 hehtaaria eli 75 prosenttia on metsää. Niittyjä on 6 957 hehtaaria ja järviä 217 hehtaaria.[4] Puiston alueelta on löydetty noin 1 370 kasvilajia.[5]
Metsien valtalaji on euroopanpyökki, joka kansallispuiston matalimmilla alueilla muodostaa pääosan metsistä. Korkeammilla alueilla se muodostaa sekametsiä saksanpihdan kanssa. Näiden lisäksi metsissä kasvaa metsäkuusia ja mäntyjä.[4]
Eläimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plitvicen kansallispuistossa elää noin 50 nisäkäslajia. Puiston tunnetuin nisäkäs lienee karhu.[6] Alueen muita lihansyöjiä ovat ilves, villikissa, susi, kettu, mäyrä, näätä, kivinäätä, lumikko, kärppä ja saukko. Suuriin kasvinsyöjäeläimiin kuuluvat metsäkauris, saksanhirvi ja villisika.[7] Pienemmistä nisäkkäistä puistossa elää 14 jyrsijä- ja 21 lepakkolajia. Niistä tyypillisiä Alppien ja läntisten Dinaaristen Alppien lajeja ovat jugoslaviantunnelimyyrä, alppipäästäinen ja lumimyyrä sekä lepakkolajit Plecotus macrobullaris, pitkäsormisiippa ja välimerenhevosenkenkäyökkö.[8]
Lintulajeja Plitvicessä on havaittu 161, joista 103 pesii säännöllisesti tai toisinaan puiston alueella. Pesimälinnustosta Kroatiassa äärimmäisen uhanalaiseksi on luokiteltu suopöllö. Muita Kroatiassa uhanalaisia lajeja ovat muuttohaukka, mehiläishaukka, varpuspöllö, ruisrääkkä, mustahaikara ja rantasipi. Näistä kaksi viimeistä lajia pesivät alueella satunnaisesti ja muut lajit kuuluvat säännölliseen pesimälinnustoon.[7]
Sekä sammakkoeläimiä että matelijoita Plitvicestä on löydetty 12 lajia. Niistä alppien tyyppilajeja ovat vesiliskoihin kuuluva Triturus carnifex, alppisalamanteri ja hietakyy. Puistossa suojeltaviin lajeihin on luokiteltu Triturus carnifex, hietakyy ja euroopansuokilpikonna.[8]
Puiston selkärangattomista erityisen hyvin on tutkittu perhosia ja vesiperhosia. Perhoslajistoon kuuluu jopa 321 lajia. Puistoon on perustettu erityisen suojeltuja elinalueita, joiden tarkoituksena on suojella erityisesti muutamien sinisiipislajien lisääntymistä.[6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jugoslavian hajoamissotien aikana ääriserbit valtasivat myöhäiskeväällä 1991 Plitvicen kansallispuiston rakennuksen ja ajoivat puiston valvojat pois. Kroaattivalvojien tilalle tuli Krajinan serbipoliisi. Välikohtauksen aikana Plitvicen kansallispuiston alue oli vaarassa tuhoutua.
Kuvia alueelta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Plitvice Lakes National Park (zip/pdf) (Zip-paketin tiedosto ”Croatia - Plitvice Lakes.pdf”) old.unep-wcmc.org. 4/2011. UNEP/WCMC. Viitattu 4.7.2017. (englanniksi)
- Šikić, Zoran (toim.): Plitvice Lakes National Park Management Plan. Ministry of Culture of the Republic of Croatia, 2007. ISBN 978-953-6240-84-5 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.7.2017). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.statista.com/statistics/888266/croatia-national-park-visitor-numbers/. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Plitvice Lakes National Park, s. 1.
- ↑ a b Šikić, s. 24.
- ↑ a b Plitvice Lakes National Park, s. 2.
- ↑ Šikić, s. 36.
- ↑ a b Flora and Fauna The Plitvice Lakes National Park. Arkistoitu 5.7.2017. Viitattu 4.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Šikić, s. 38–39.
- ↑ a b Šikić, s. 37.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Plitvice Wikimedia Commonsissa
- Kansallispuiston kotisivut - Kroatiaksi ja englanniksi
- Plitvicen kansallispuisto UNESCOn sivuilla (englanniksi) (ranskaksi)
| ||||||||||||||
- Plitvicen kansallispuisto
- Splitin historiallinen keskusta ja Diocletianuksen palatsi
- Dubrovnikin vanha kaupunki
- Eufrasiuksen basilika Porečissa
- Trogirin historiallinen keskusta
- Pyhän Jaakobin katedraali Šibenikissä
- Stari Gradin tasanko
- Stećakin hautakivet
- Venetsian tasavallan linnoitteet Zadarissa ja Pyhän Nikolaoksen merilinnoitus
- Kroatian alueen pyökkimetsät