Proletkult

Proletkult (ven. Пролетку́льт, lyhenne sanoista proletarskaja kultura, ”proletaarinen kulttuuri”) oli Venäjällä helmikuun vallankumouksen jälkeen alkunsa saanut työväen kulttuuri- ja valistusjärjestö. Se järjestäytyi Pietarissa juuri ennen lokakuun vallankumousta. Vuosina 1917–1920 järjestön toiminta levisi koko maahan. Vuonna 1920 Proletkultilla oli yli 300 osastoa ja noin 400 000 jäsentä. Se perusti taide- ja kirjallisuuskerhoja, työpajoja ja teattereita sekä julkaisi noin kahtakymmentä aikakauslehteä, joista keskeisin oli Proletarskaja kultura. Varsinaiseen taidetoimintaan osallistui 80 000 henkeä.

Järjestön johtajina ja teoreetikkoina toimivat Aleksandr Bogdanov, Pavel Lebedev-Poljanski, Valerian Pletnjov, Platon Keržentsev ja Fjodor Kalinin. Sen keskeisiä ajatuksia olivat työväen omatoimisuuteen perustuvan luokkakulttuurin luominen sekä kriittinen suhtautuminen aikaisempaan kulttuuriperintöön. Kommunistisen puolueen suhtautuminen Proletkultiin oli vaihtelevaa. Anatoli Lunatšarski suhtautui järjestöön myönteisesti, Lev Trotski kielsi kokonaan ”proletaarisen kulttuurin” olemassaolon ja V. I. Lenin arvosteli voimakkaasti järjestön periaatteita.

Proletkultin pyrkimykset säilyttää itsenäisyytensä suhteessa kommunistipuolueeseen johtivat sen liittämiseen Venäjän valistusasiain kansankomissariaatin alaisuuteen Leninin aloitteesta vuonna 1920. Järjestön toiminta alkoi hiipua vuonna 1922. Vuodesta 1925 lähtien Proletkult oli osa ammattiliittoja kunnes se vuonna 1932 lakkautettiin kokonaan. Vastaavia järjestöjä perustettiin 1920-luvun alussa myös Britanniaan, Saksaan ja muihin maihin, mutta ne lopettivat pian toimintansa.

Proletkultin kaunokirjallinen merkitys on vähäinen. Sen toimintaan osallistuivat sävyltään romanttista ja tyyliltään eklektistä vallankumousrunoutta kirjoittaneet Mihail Gerasimov, Vladimir Kirillov, Ilja Sadofjev, Ivan Filiptšenko, Vasili Aleksandrovski, Aleksei Maširov-Samobytnik, Sergei Obradovitš, Nikolai Poletajev, Aleksandr Pomorski, Jakov Berdnikov, Aleksei Kraiski ja Vasili Kazin. Aleksandrovski, Poletajev, Obradovitš, Kazin ja eräät muut erosivat järjestöstä vuonna 1920 ja perustivat kirjallisuusryhmä Kuznitsan. 1920-luvulla Proletkultin toiminnan näkyvimmän osan muodosti työläisteatteri, jossa työskentelivät muun muassa Sergei Eisenstein, Valentin Smyšljajev, Ivan Pyrjev, Maksim Štrauh, Erast Garin ja Judif Glizer.