Rembrandt
Rembrandt | |
---|---|
Omakuva, 1659. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. heinäkuuta 1606 Leiden, Yhdistyneet provinssit |
Kuollut | 4. lokakuuta 1669 (63 vuotta) Amsterdam, Yhdistyneet provinssit |
Kansalaisuus | hollantilainen |
Taiteilija | |
Ala | taidemaalari, taidegraafikko |
Taidesuuntaus | |
Kuuluisimpia töitä | Tohtori Tulpin anatomianluento, Yövartio |
Nimikirjoitus |
|
Rembrandt Harmenszoon van Rijn (15. heinäkuuta 1606 Leiden – 4. lokakuuta 1669 Amsterdam)[1] oli hollantilainen taidemaalari. Hänen maalaustyylilleen on tyypillistä chiaroscuron käyttö eli valojen ja varjojen vivahteikas vaihtelu. Rembrandt tunnetaan erityisesti aikalaismuotokuvistaan, omakuvistaan ja raamattuaiheisista maalauksistaan. Hän oli Alankomaiden merkittävin taidemaalari 1600-luvulla.[2]
Rembrandt aloitti uransa Leidenissa ja siirtyi Amsterdamiin 1630-luvun alussa. Hän oli jo elinaikanaan arvostettu, ja nykyisin häntä pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä maalareista. Myös Rembrandtin piirustukset ja taidegrafiikka ovat arvostettuja.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandt Harmenszoon van Rijn syntyi 15. heinäkuuta 1606 Leidenissä Alankomaissa. Hänen isänsä Harmen oli mylläri ja äitinsä Cornelia leipurin tytär. Rembrandt oli kymmenestä lapsesta toiseksi nuorin. Hänen vanhempansa eivät olleet varakkaita, mutta he yrittivät kouluttaa poikaansa. Rembrandt kävi oppikoulua ja kirjoittautui vuonna 1620 Leidenin yliopistoon, mutta hänen ainevalinnoistaan ei ole säilynyt tietoa, eikä ole varmaa, ilmoitettiinko hänet yliopistoon edes opiskelemaan.[3]
Taiteilijanuran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandt keskeytti yliopisto-opinnot vuonna 1621 aloittaakseen taidemaalarin opinnot paikallisen taiteilijan Jacob van Swanenburghin johdolla. Kolmen vuoden kuluttua noin vuonna 1624 Rembrandt meni seitsemäksi kuukaudeksi Amsterdamiin Pieter Lastmanin oppiin. Palattuaan Leideniin 1625 tai 1626 hän perusti sinne ateljeen. Hän oli jo tuolloin arvostettu taiteilija.[4]
Rembrandt ystävystyi Leidenissa toisen paikallisen taiteilijan Jan Lievensin kanssa. Miehet tekivät useita vuosia yhdessä töitä, ja joistakin heidän teoksistaan on vaikea erottaa, kumman maalaamia ne ovat. Leidenin-aikoinaan Rembrandt teki lähinnä pienikokoisia uskonnollisaiheisia maalauksia ja joitakin muotokuvia, henkilötutkielmia ja omakuvia.[5]
Rembrandt alkoi vuonna 1628 ottaa oppilaita. Heistä myöhemmin tunnetuimpia olivat esimerkiksi Gerrit Dou, Govaert Flinck, Carel Fabritius ja Aert de Gelder. Oppilaat maksoivat Rembrandtille vuosittaisen sadan guilderin lukukausimaksun, joka oli melko suuri summa noihin aikoihin.[6]
Uran alku Amsterdamissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandt muutti Amsterdamiin talvella 1631–1632 ja asettui kaupunkiin pysyvästi. Hän alkoi maalata virallisia tilausmuotokuvia, jotka toivat hänelle mainetta ja tekivät hänestä pian kaupungin kysytyimmän taiteilijan. Hän ystävystyi nimekkään taidekauppiaan Hendrick van Ulenburghin kanssa.[7] Rembrandt työskenteli Ulenburghin ateljeessa vuosina 1631–1635. Näin hän teki ehkä päästäkseen kaupungin taiteilijakillan jäseneksi, mikä vaadittiin taiteen myyntioikeuteen kaupungissa. Hänestä tuli Pyhän Luukkaan killan jäsen vuonna 1634.[8]
Rembrandt maalasi yhden tunnetuimmista teoksistaan, Yövartion, vuosina 1640–1642.[9] Teoksen jälkeen vuosien 1643–1652 välillä Rembrandtin maalaustuotanto väheni huomattavasti. Sinä aikana hänen tyylinsä muuttui aiempaa monipuolisemmaksi, ja sitä seurannutta kautta kutsutaan Rembrandtin myöhäiskaudeksi.[9]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandt kihlasi vuonna 1633 Ulenburghin varakkaan serkun Saskian, ja seuraavana vuonna he menivät naimisiin. Rembrandt osti vuonna 1639 perheelleen suuren talon. Saskia kuoli vuonna 1642. Hän oli ehtinyt synnyttää neljä lasta, joista vain viimeinen jäi henkiin. Rembrandt löysi rinnalleen uuden naisen, Hendrickje Stoffelsin (1626–1663), josta tuli hänen toinen vaimonsa ja kahden lapsensa äiti.[7] Perheestä oli Rembrandtin kuollessa elossa vain vuonna 1654 syntynyt tytär Cornelia.[10]
Oma taidekokoelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandt käytti omaisuuttaan taidekokoelmansa kasvattamiseen vaikka ei enää ansainnutkaan muotokuvamaalauksillaan entiseen tapaan.[11] Hän alkoi keräillä taidetta ja muita esineitä jo Leidenissa asuessaan, ja hänen kokoelmastaan kasvoi monipuolinen ja laaja. Siihen kuului taiteen lisäksi simpukoita, koralleja, mitaleita, kipsivaloksia, aseita ja soittimia.[12]
Taloudelliset ongelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englantia vastaan käyty sota 1652–1654 oli kohtalokas Hollannin talouselämälle ja pakotti Rembrandtin myymään osan kokoelmistaan ja ottamaan lainaa. Hän ei kyennyt maksamaan lainojaan takaisin ja suostui vararikkoon vuonna 1656[10] välttääkseen vankilan.[11] Hänen omaisuutensa myytiin, ja hän joutui muuttamaan vaatimattomaan huoneistoon Amsterdamin Rozengrachtiin. Tämän jälkeen Rembrandtin sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat alkoivat helpottaa. Hän sai kaksi suurikokoista tilaustyötä.[10]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taiteilijana Rembrandt oli viimeisinäkin vuosinaan hyvin arvostettu, ja hän työskenteli ahkerasti loppuun asti. Rembrandt kuoli 4. lokakuuta 1669. Hänet haudattiin Amsterdamissa paikkaan, jonka sijaintia ei tiedetä.[13]
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtaosa Rembrandtin tuotannosta on muotokuvia ja uskontoaiheisia teoksia. Hän maalasi huomattavan monta omakuvaa[14]. Lisäksi hän teki historiallisia, mytologisia ja allegorisia töitä sekä maisemia, arkielämän kuvauksia ja asetelmia. Maalausten lisäksi Rembrandt teki paljon piirustuksia ja etsauksia. Häneltä tunnetaan kolme–neljäsataa maalausta, lähes kolmesataa etsausta ja yli tuhat piirustusta.[15] Rembrandt yhdisti grafiikan töihinsä usein myös nykyisin kuivaneulaksi kutsuttuja menetelmiä, ja syövyttämisen lisäksi hän myös kaiversi painolaattaan viivoja.[16]
Rembrandt tunnetaan valon ja varjon maalaajana. Hänen realisminsa sai jotkut kriitikot väittämään, että hän suosi rumuutta.[1]
Rembrandtin maine muotokuvamaalarina perustuu hänen tarkkaan havainnointikykyynsä ja taiturilliseen tekniikkaansa. Hän kykeni kuvaamaan esimerkiksi kalliita pukuja hyvin realistisesti.[17] Hän oli myös taitava ihon kuvaaja, mutta hänen maalaustensa, myös omakuviensa, näköisyyttä kohteensa kanssa arvosteltiin toisinaan.[8]
Tyylin kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieter Lastmanilta saatu oppi oli Rembrandtin taiteelliselle kehitykselle ratkaisevampaa kuin Swaneburghin vaikutus.[10] Nuoren Rembrandtin töissä näkyy Leidenin kaudella (1625–1631) Lastmanin vaikutus: hänen maalauksensa olivat silloin vielä verrattaen pienikokoisia, valovaikutelmaltaan voimakkaita ja henkilöiden eleet ja ilmeet eloisia.[15] Pääväreinä olivat uran alussa keltainen ja sinivihreä, ja aiheet olivat usein uskonnollisia ja vertauskuvallisia.[10] Rembrandtin väripaletti oli hänen uransa alussa verrattain kylmä, mutta vuodesta 1640 lähtien hän alkoi käyttää lämpimämpiä värejä, kuten täyteläisen ruskeita ja viimeisinä vuosina myös punaisia ja kullanruskeita. Hänen maalaustensa kuuluisa valohämy myös pehmeni ja rikastui loppua kohti.[18] Valohämyyn Rembrandt oli tutustunut erityisesti Lastmanin opastuksella. Rembrandt saavutti täyden kypsyyden Amsterdamin muuttoa vuonna 1631 seuranneina neljänä vuonna. Töistä tuli suurikokoisia ja aiheet olivat dramaattisia. Hän maalasi paljon muotokuvia, mutta myös mytologisia ja Raamatun aiheita sekä maisemamaalauksia ja muita luontoaiheita. Rembrandtin tyyliin tuli 1640-luvun vaikeuksien jälkeen hiljaista surumielisyyttä.[10] Rembrandtin myöhäiskauden tunnusmerkkejä ovat leveämmät ja näkyvämmät siveltimenvedot, jotka vaikuttavat joskus myös aiempaa vapaammilta ja sattumanvaraisemmilta. Muotokuvien hahmot ovat kuitenkin liikkumattomia.[12] Myöhäiskaudella maalauksista tuli pienempiä, mutta vuodesta 1650 töiden koko alkoi taas suureta. 1660-luvulla hän maalasi lukuisa muotokuvia ja omakuvia.[10] Hänen kypsälle tuotannolleen ovat ominaista emotionaalinen aitous, vapautuminen taiteen sovinnaisista kaavoista sekä väkevä sivellintyöskentely.[19]
Rembrandtin etsauksissa, grafiikassa ja piirroksissa nähtävissä olevat tyylin kehitysvaiheet vastaavat maalausten tyylin kehitystä. Piirrosten aiheet ovat osittain samoja kuin maalausten. Piirroksissa on nähtävissä valohämy ja aiheen psykologinen esitys sekä Rembrandtin pyrkimys maalaukselliseen tehoon.[10]
Signeeraus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuorena miehenä Rembrandt signeerasi työnsä monogrammilla RH, joka tuli hänen etunimistään. Vuodesta 1626/1627 alkaen hän käytti signeerausta RHL (L viittaa ilmeisesti Leideniin), vuonna 1632 RHL van Rijn, vuoden 1632 lopulla Rembrant (ilman d:tä), ja vuoden 1633 alusta lähtien aina Rembrandt. Pelkän etunimen käytön Rembrandtin on arveltu omaksuneen italialaisilta mestareilta, joiden vertaisena hän itseään piti. Rembrandt oli myös hyvin harvinainen etunimi.[1]
Arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandt oli 1600-luvun johtava hollantilainen maalari.[15] Hänen kuoltuaan klassismin suosio oli syrjäyttänyt Hollannissa realismin, mutta Rembrandtin maine ulkomaisten taiteentuntijoiden ja keräilijöiden keskuudessa säilyi korkeana.[1] Rembrandtin kuoleman jälkeen hänen maineensa himmeni joksikin aikaa. Häntä alettiin arvostaa uudelleen 1810-luvun jälkeen romantiikan aikakaudella, jolloin taidekriitikot painottivat tunneilmaisun tärkeyttä. Rembrandtia alettiin pitää taidehistorian suurimpiin kuuluvana mestarina 1900-luvun alussa.[19] Rembrandt on Hollannissa noussut paitsi suuren taiteilijan myös hollantilaisuuden symboliksi.[1]
Maalauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Omakuva, etsaus 1631.
-
Myrsky Galilean merellä, 1633.
-
Danae, 1636.
-
Belsassarin pidot, 1636–1638.
-
Maisema ja laupias samarialainen, 1638.
-
Nuori nainen taulun kehyksissä, 1641.
-
Mylly, 1648.
-
Iisakin uhraus, 1653.
-
Puolalainen ratsumies, noin 1655.
-
Omakuva, 1661.
-
Juutalainen morsian, noin 1665–1669.
-
Tuhlaajapojan paluu, noin 1669.
Kokoelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tärkein Rembrandtin teosten kokoelma on Amsterdamin Rijksmuseumissa, jossa on esillä myös Yövartio.[20]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rembrandtin myöhäistuotantoon kuuluva Lukeva munkki (1661) on Kansallisgallerian kokoelmassa, kuten myös 13 grafiikanlehteä, jotka on ajoitettu 1600-luvulle.[21]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carriere, Massimo (päätoim.): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 2. (alkuteos 1999) Weilin+Göös, 2004. ISBN 951-0-29196-X
- Suuri henkilökirja. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26140-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Wetering, Ernst van de: Rembrandt van Rijn Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b ”Rembrandt”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 9, Pai–Radh. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07248-6
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 186.
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 187.
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 188.
- ↑ Wetering, Ernst van de: Rembrandt van Rijn 2 Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 188–190.
- ↑ a b Wetering, Ernst van de: Rembrandt van Rijn 3 Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Wetering, Ernst van de: Rembrandt van Rijn 5 Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Suuri henkilökirja.
- ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 190.
- ↑ a b Ernst van de Wetering: Rembrandt van Rijn 6 Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 191.
- ↑ Wetering, Ernst van de: Rembrandt van Rijn 4 Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 192.
- ↑ About Rembrandt Etchings Jonathan Janson, Rembrandtpaining.net. (englanniksi)
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 193–194.
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 194–195.
- ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 197.
- ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 214.
- ↑ Rembrandt Harmensz. van Rijn Lukeva munkki. Kansallisgalleria, Taidekokoelmat. Kansallisgalleria. Arkistoitu 1.6.2016. Viitattu 27.4.2016.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Grgoryev, Roman: Rembrandt, kuparilaatan mestari. Grafiikkaa Valtion Eremitaasin Dmitri Rovinski -kokoelmasta. Helsinki: Valtion taidemuseo: Sinebrychoffin taidemuseo, 2011. ISBN 978-951-53-3404-6
- Kiiski, P. & Simula, J. (toim.): Rembrandtin aika. Turku: Wäinö Aaltosen museo, 1993. ISBN 978-952-9565-08-5
- Laine, Maria (toim.): Rembrandt. Grafiikan mestariteoksia Klassik Stiftung Weimarin kokoelmista. Hämeenlinna: Hämeenlinnan taidemuseo, 2007. ISBN 952-9556-63-2
- Wright, Christopher: Rembrandt. (Suomennos: Leena Talvio, Eija Kämäräinen) Espoo: Weilin+Göös, 2001. ISBN 978-951-35-6615-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rembrandt Wikimedia Commonsissa