Risto Pelkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Risto Pelkonen
Henkilötiedot
Syntynyt19. elokuuta 1931 (ikä 93)
Iisalmi
Kansalaisuus suomi
Ammatti lääkäri
Titteli arkkiatri
Vanhemmat Erkki Pelkonen, Aune Liuksiala
Muut tiedot
Edeltäjä Nils Oker-Blom

Risto Lauri Agathon Pelkonen (s. 19. elokuuta 1931 Iisalmi) on suomalainen lääkäri. Hän on arkkiatri, ja hänelle on myönnetty professorin arvonimi.[1]

Henkilöhistoria ja ammattiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelkonen syntyi lääkäri-isä Erkki Pelkosen ja sairaanhoitajaäiti Aune Liuksialan perheeseen. Lapsuudessaan hän asui jonkin aikaa Helsingin Naistenklinikalla, jossa hänen isänsä työskenteli ylilääkärinä. Sodan aikana hän toimi juoksupoikana Parikkalan sotilassairaalassa, ennen kuin hänet lähetettiin sotalapsena Ruotsiin.[2] Ylioppilaaksi Pelkonen kirjoitti vuonna 1950 Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1958 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1963. Hänen puolisonsa vuodesta 1957 on Riitta Kristiina Taivainen.[3]

Vuosina 1964–1972 Pelkonen työskenteli Jälleenvakuutusyhtiö Varman asiantuntijalääkärinä ja vuosina 1972–1996 ylilääkärinä.[1] Hän erikoistui sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäriksi ja työskenteli pääosan lääkärin urastaan Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Pelkonen oli eläkkeelle jäämiseensä asti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan osastonylilääkärinä vuosina 1981–1994. Vuodesta 1967 hän oli Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sisätautiopin dosentti, professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1990. Pelkonen on ollut vuodesta 1995 Suomen kahdestoista arkkiatri.[1][4]

Pelkonen valittiin vuonna 2001 Helsingin yliopiston vuoden alumniksi.[5] Pelkonen oli hallituksen asettaman sovittelulautakunnan puheenjohtajana Tehyn työkiistassa 2007 ja oli mukana luomassa sovitteluehdotusta, joka hyväksyttiin. Mediuutisten vuoden 2008 kyselyssä lääkärit arvostivat Pelkosen tärkeimmäksi vaikuttajaksi.[6]

Pelkonen vastustaa terveyspalvelujen yksityistämistä huomauttaen yksityisillä sektoreilla pääasian olevan rahanteossa potilaiden terveydestä huolehtimisen sijaan. Yksityiset sairaalat eivät myöskään tee tutkimusta. Pelkonen kyseenalaistaa kilpailuttamisen toimivuuden terveysalalla huomauttaen, ettei terveyspalveluja voi mitata yhtä yksinkertaisesti kuten siivouspalveluja.[7] Pelkosen mukaan on olemassa runsaasti kansainvälistä tietoa, jonka mukaan yksityistämisellä, kilpailuttamisella ja yhtiöittämisellä ei paranneta terveydenhoidon laatua eikä tehdä terveydenhoitoa halvemmaksi.[8]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kulttuurirahasto myönsi Pelkoselle vuonna 1991 tunnustuspalkinnon "tutkimuksen tuloksista tiedottamisen innostavasta edistämisestä".[10] Vuonna 2010 Pelkonen sai Itä-Suomen yliopiston ja Savon Sanomien myöntämän Saima-mitalin.[4] Vuonna 2012 Tapaseura valitsi Risto Pelkosen Vuoden käyttäytyjäksi. Pelkonen on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1992.[11]

Risto Pelkosen palkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Lääkäriseura r.y. ja Tampereen lääkäripäivät perustivat Arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon vuonna 2007.[12] Palkintona toimiva Pirkko Nukarin veistämä pikkutikkapatsas myönnetään lääkärin työn tiedollista, taidollista ja ihmisläheistä sisältöä merkittävästi edistäneelle lääkärille.[13]

Palkinnon ovat saaneet:

  • 2007: Juha Hernesniemi, Helsingin yliopiston neurokirurgian professori[13]
  • 2008: professori Veikko Aalberg, nuorten mielenterveyden hyväksi tehdystä työstä[14]
  • 2009: Anna-Liisa Karvonen, gastroenterologi[15]
  • 2010: Tari Haahtela, Hyksin allergialääkäri[12]
  • 2011: Jari Sinkkonen, Turun yliopiston lastenpsykiatrian dosentti[16]
  • 2012: Eija Kalso, kipututkija[17]
  • 2013: Ilkka Kunnamo, yleislääketieteen erikoislääkäri[18]
  • 2014: Timo Sane, Hyksin sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, diabeteshoidon edistämisestä[19]
  • 2015: Matti Uhari, lastenlääkäri
  • 2016: Johanna Mäenpää, Tampereen yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori ja naistenklinikan ylilääkäri[20]
  • 2017: Eero Hirvensalo, ylilääkäri, professori[21]
  • 2018: Kaarlo Simojoki, A-Klinikkasäätiön ylilääkäri[22]
  • 2019: Juhani Eskola, THL:n entinen pääjohtaja[23]
  • 2021: Pekka Louhiala, professori[24]
  • 2022: Jaana Syrjänen, Tampereen yliopistollisen sairaalan infektioyksikön ylilääkäri[25]
  • 2023: Pekka Mäntyselkä, Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen professori ja ylilääkäri[26]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Forsius, Arno: Arkkiatrin arvonimi ja Suomen arkkiatrit s. 845—849.  (Täydennetty ja tarkennettu heinäkuussa 1999.) Suomen Lääkärilehti. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 1.1.2014.
  2. ↑ Hautamäki, Terhi: Risto Pelkonen. Yliopisto, 2017, 65. vsk, nro 3, s. 26–31.
  3. ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 472. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  4. ↑ a b Kimmo Salvén: Saima-mitali arkkiatri Risto Pelkoselle kantti.net. 12.5.2010. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 15.5.2010.
  5. ↑ Helsingin yliopisto. Arkkiatri Risto Pelkonen vuoden alumni 7.11.2007, viitattu 26.10.2007
  6. ↑ Nenonen nousi arkkiatrin kannoille 10.12.2008. Mediuutiset. Arkistoitu 19.12.2009. Viitattu 5.8.2009.
  7. ↑ Huomenta Suomi 2.2.2009
  8. ↑ Julkinen terveydenhuolto saattaa romahtaa (Arkistoitu sivu) Yle Uutiset. 11.1.2009. Arkistoitu 24.1.2009. Viitattu 1.1.2015.
  9. ↑ Pro Finlandian saavat muun muassa Hannu-Pekka Björkman ja Teemu Keskisarja – Katso tästä kaikki itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat Maaseudun Tulevaisuus. 1.12.2021. Viitattu 10.5.2023.
  10. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 54. Helsinki: Otava, 1991.
  11. ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 1.1.2015.
  12. ↑ a b Risto Pelkosen palkinto HYKS:n allergialääkärille Yle Uutiset. 25.3.2010. Viitattu 1.1.2015.
  13. ↑ a b Juha Hernesniemi sai arkkiatrin palkinnon Suomen Lääkärilehti. 22.3.2007. Viitattu 1.1.2015.
  14. ↑ Mielenterveyden edistäjä sai Risto Pelkosen palkinnon Savon Sanomat. 13.3.2008. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 1.1.2015.
  15. ↑ Dosentti Anna-Liisa Karvonen palkittiin Tampereen lääkäripäivillä 23.3.2009. Tampereen yliopisto. Viitattu 1.1.2015.
  16. ↑ Jari Sinkkonen sai Risto Pelkosen palkinnon Mediuutiset.fi. 24.3.2011. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 1.1.2015.
  17. ↑ Kipututkija Eija Kalso sai lääkäripalkinnon Helsingin Sanomat. 21.3.2012. Viitattu 1.1.2015.
  18. ↑ Arkkiatri Risto Pelkosen palkinto Ilkka Kunnamolle Suomen Lääkärilehti. 21.3.2013. Viitattu 1.1.2015.
  19. ↑ Arkkiatri Risto Pelkosen palkinto diabeteslääkärille Turun Sanomat. 19.3.2014. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 1.1.2015.
  20. ↑ Kymmenes arkkiatri Risto Pelkosen palkinto professori Johanna Mäenpäälle www.duodecim.fi. Viitattu 20.3.2019.
  21. ↑ Arkkiatrin palkinto Eero Hirvensalolle Lääkärilehti.fi. Viitattu 20.3.2019.
  22. ↑ Simojoki palkittiin Tampereen Lääkäripäivillä Lääkärilehti.fi. Viitattu 20.3.2019.
  23. ↑ Juhani Eskola sai arkkiatrin palkinnon Lääkärilehti.fi. Viitattu 20.3.2019.
  24. ↑ Arkkiatri Risto Pelkosen palkinto professori Pekka Louhialalle duodecim.fi. Viitattu 25.4.2021.
  25. ↑ Seppänen, Anne: Jaana Syrjänen palkittiin Tampereen lääkäripäivillä Lääkärilehti.fi. 24.8.2022. Viitattu 25.8.2022.
  26. ↑ Nummela, Maria: Arkkiatrin palkinto Pekka Mäntyselälle Lääkärilehti.fi. 22.3.2023. Viitattu 11.2.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Risto_Pelkonen&oldid=22373362”