Rudolf Hess
| Rudolf Hess | |
|---|---|
(b).jpg?lang=fi) Rudolf Hess vuonna 1935. |
|
| Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen varapuheenjohtaja | |
| Johtaja | Adolf Hitler |
| Seuraaja |
Martin Bormann puoluekanslian päällikkö |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1894 |
| Kuollut | 17. elokuuta 1987 (93 vuotta) |
| Tiedot | |
| Puolue | NSDAP (1920–1941) |
 Nimikirjoitus |
|
Rudolf Walter Rikhard Heß (yleensä Hess, 26. huhtikuuta 1894 Aleksandria, Egypti – 17. elokuuta 1987 Spandau, Länsi-Berliini) oli Saksan kansallissosialistisen puolueen varajohtaja.[1] Hän oli vuoteen 1941 saakka ainakin nimellisesti puolueen ja natsi-Saksan toiseksi tai kolmanneksi merkittävin henkilö Adolf Hitlerin ja mahdollisesti Hermann Göringin[2] jälkeen. Hitler nimitti Hessin seuraajakseen vuonna 1939, mutta Hess menetti kaikki tittelinsä toukokuussa 1941 jäätyään liittoutuneiden vangiksi. Hän oli lentänyt yksin Skotlantiin aikeenaan neuvotella rauha Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan välille.
Hess oli yksi kansallissosialistisen puolueen varhaisimmista jäsenistä. Hän pakeni maasta oluttupavallankaappauksen (1923) jälkeen mutta palasi vapaaehtoisesti Hitlerin luokse Landsbergin vankilaan. Siellä Hess kirjoitti tai puhtaaksikirjoitti sekä toimitti Hitlerin saneleman kirjan Taisteluni.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rudolf Hessin isä Fritz Hess oli lähinnä ulkomailla työskennellyt tukkukauppias. Rudolf syntyi Aleksandriassa Egyptissä, missä hän aloitti koulunkäyntinsä saksalaisessa koulussa. Ylioppilastutkinnon jälkeen Hess aloitti kauppatieteiden opinnot Hampurissa. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vapaaehtoisena. Sodan jälkeen hän liittyi Franz von Eppin johtamiin Freikorps-joukkoihin ja osallistui muiden muassa Münchenin neuvostotasavallan murskaamiseen. Hess kuului myös useisiin kansallismielisiin yhdistyksiin.
Hess opiskeli Münchenin yliopistossa oikeustiedettä ja geopolitiikkaa. Opiskeluaikoinaan hän kuuli Münchenissä Hitlerin puhuvan ja liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen 1. heinäkuuta 1920 jäsennumerolla 16. Hänestä tuli eräs Hitlerin luotetuista ja hän osallistui myös kansallissosialistisen opiskelijajärjestön perustamiseen.
Joulukuussa 1928 Hess avioitui opiskelija Ilse Pröhlin (1900–1995) kanssa. Pariskunnalle syntyi poika Wolf Rüdiger vuonna 1937.
Vuonna 1921 Hess haavoittui suojellessaan Hitleriä räjähdykseltä. Hess osallistui vuonna 1923 Hitlerin epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen ja joutui vankilaan. Siellä hän auttoi Hitleriä Mein Kampfin (Taisteluni) kirjoittamisessa. Vapauduttuaan Hess alkoi työskennellä Hitlerille tämän yksityissihteerinä, ja Hitler nimesi hänet adjutantikseen heinäkuussa 1929. Hän sai SS-kenraalin arvon vuonna 1932. Vuonna 1933 Hessistä tuli salkuton valtakunnanministeri ja 21. huhtikuuta 1933 Hitler nimitti Hessin kakkosmiehekseen kansallissosialistisessa puolueessa. Hess tultiin myöhemmin tuntemaan ”Johtajan seuraajana”. Toisen maailmansodan sytyttyä 1. syyskuuta 1939 Hitler nimitti puheessaan valtiopäiville Hessin seuraajakseen, mikäli hänelle sattuisi jotakin taistelussa.
Hess profiloitui 1930-luvulla ”maltillisena kansallissosialistina”, minkä vuoksi hänestä tuli ulkomailla hyvin suosittu. Hitler lähetti Hessin mielellään isännöimään erilaisia ulkovaltojen edustajille pidettyjä vastaanottoja, kuten myös ulkomaille erilaisiin neuvottelutehtäviin.
Lento Skotlantiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs toisen maailmansodan merkillisimpiä tapahtumia sattui 10. toukokuuta 1941, kun Hess lensi Messerschmitt Bf 110 -koneella Britanniaan tapaamaan Hamiltonin herttuaa. Koneeseen tuli vika, ja laskuvarjolla pelastautunut Hess laskeutui Floorsin maatilalle Eagleshamiin, Glasgow’n eteläpuolelle.[1]
Hess halusi lentää Skotlantiin neuvotellakseen Hamiltonin kanssa rauhasta Saksan ja Britannian välillä. Hän ei halunnut keskustella suoraan Winston Churchillin ja tämän hallituksen kanssa. Hessin ehdotus oli, että Saksa voisi suojella brittiläistä imperiumia, jos tämä ei asettuisi Saksan tielle Manner-Euroopassa.lähde?
Briteille selvisi pian Hessin kummallisesta käytöksestä ja mahdottomista ehdotuksista, että tämä oli liikkeellä omin päin eikä virallisesti edustanut Saksaa. Hitler levitti ympäri Saksaa sanaa, että Hess oli tullut hulluksi ja toimi yksityisesti.[1] Hessin siihenastisesta sihteeristä Martin Bormannista tuli Hessin seuraaja.
Hess vangittiin. Sota-ajan hän oli vangittuna Lontoon Towerissa.[1]
Spandaun vanki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen Hessiä syytettiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet vapautettiin syytteistä rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja sotarikossyytteistä, mutta katsottiin kuitenkin syylliseksi hyökkäyssodan suunnitteluun ja rikoksiin rauhaa vastaan.[1]
Hess sai elinkautisen vankeustuomion, jonka hän kärsi Spandaun vankilassa. Hänet tunnettiin siellä yksinkertaisesti vankina numero 7. Hess osoitti vankeusaikanaan enenevissä määrin omalaatuisia, osin vainoharhaisia piirteitä, jotka tekivät hänestä epäsuositun vartijoiden ja muiden vankien keskuudessa. Hess kieltäytyi työnteosta, koska se oli hänen arvonsa alapuolella. Hän ei myöskään suostunut osallistumaan vankilan jumalanpalveluksiin. Hess valitti jatkuvasti ruumiillisia vaivoja, jotka hänen vankitoverinsa tulkitsivat joko teeskentelyksi tai psykosomaattisiksi vaivoiksi. Lisäksi Hess väitti, että hänet yritettiin myrkyttää. Hän kieltäytyi myös ottamasta vastaan vierailijoita. Vasta vuonna 1969, jolloin Hess oli hoidettavana sairaalassa, hän tapasi vaimonsa ja lapsensa ensi kertaa sodan jälkeen.lähde?
Vuonna 1966 Baldur von Schirach ja Albert Speer vapautettiin Spandausta, ja Hessistä tuli paikan ainoa vanki yli kahdeksi vuosikymmeneksi. (Erich Raeder ja Walter Funk, jotka myös oli tuomittu elinkautiseen vankeuteen, oli vapautettu terveydellisistä syistä, Raeder 1955 ja Funk 1957.) Hess oli luultavasti maailman tarkimmin vartioitu vanki – häntä vartioi samaan aikaan jopa sata liittoutuneiden sotilasta, jotka tulivat vuorokuukausin Britanniasta, Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista ja Ranskasta.
Yksin jäätyään Hess sai joitakin erioikeuksia. Hänen selliään ei enää lukittu, joten hän pääsi vapaasti saniteettitiloihin ja vankilan kirjastoon. Hän sai lisäksi vedenkeittimen, jolla pystyi keittämään itselleen teetä ja kahvia haluamaansa aikaan. Vartijoiden mukaan hänen mielenterveytensä järkkyi yhä enemmän vuosien aikana, ja hän menetti suurimman osan muististaan.
Hess anoi monesti armahdusta, mutta anomukset kariutuivat Neuvostoliiton vastustukseen.[1] Useat poliitikot, kuten Winston Churchill ja Willy Brandt, tuomitsivat Hessin pitämisen vankeudessa. 1980-luvulla yhä useammat poliitikot ja kirkolliset edustajat alkoivat vaatia Hessin vapauttamista – osin humanitäärisistä syistä, osin siksi, että hänestä pelättiin tulevan uusnatsien marttyyri. Hess teki itsemurhan 93-vuotiaana.[3]
Hessin kuoleman jälkeen eurooppalaiset uusnatsit kokoontuivat ”muistomarssille” Wunsiedeliin, jonne Hess oli haudattu. Mielenosoituksia on ollut vuosittain Hessin kuolinpäivänä. Ne olivat kiellettyjä Wunsiedelissä 1991–2000, jolloin uusnatsit marssivat muissa Saksan kaupungeissa ja muun muassa Alankomaissa ja Tanskassa. Vuodesta 2001 uusnatsit ovat jälleen saaneet kokoontua Wunsiedeliin, ja vuonna 2004 marssiin osallistui yli 5 000 uusnatsia.[4] Nämä ovat olleet suurimpia natsien mielenosoituksia Saksassa sitten vuoden 1945. Tästä johtuen heinäkuussa 2011 Hessin ruumis poistettiin haudasta ja polttohaudattiin; tuhkat siroteltiin mereen omaisten läsnä ollessa.
Teorioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hessin elämää koskeneita värikkäitä teorioita on liikkunut vuosien mittaan. Anthony Mastersin kirjan The Man Who Was M: The Life of Charles Henry Maxwell Knight mukaan Hessin lento Britanniaan oli James Bond -kirjailija Ian Flemingin kehittämä ansa (Fleming toimi tuolloin Britannian tiedustelupalvelussa). Masters myös väitti, että Hess valitsi lentonsa päivän astrologinsa suositusten mukaan.lähde?
Erilaiset salaliittoteoriat ovat väittäneet, että Spandaun vanki ei ollutkaan Hess vaan kaksoisolento. Tätä perustellaan sillä, että Neuvostoliitto olisi halunnut Hessin pysyvän vankilassa, koska näin he saivat ainakin näennäisesti pysyvän jalansijan Länsi-Berliinissä, minkä taas sanottiin olleen heille poliittisesti hyvin merkittävä asia.[5]
On myös esitetty vaihtoehtoinen teoria kuolinsyystä. Hessin tunisialaisen sairaanhoitajan Abdallah Melaouhin mukaan hänet murhattiin kuristamalla, ja murha lavastettiin itsemurhaksi. Teorian mukaan murhan motiivi olisi ollut Hessin vaientaminen joidenkin sodan aikaisten salaisuuksien vuoksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Greenwood, John: Rudolf Hess: 1894-1987: The Inmate of Spandau's Last Wish Time.com. 31.8.1987. Viitattu 23.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Rudolf Hess Encyclopedia Britannica
- ↑ Richard Overy: The Forgetful Rudolf Hess Nuremberg: Nazis On Trial. 2009. BBC.
- ↑ Bundesrichter bestätigen schärferes Strafrecht für Neonazi-Aufmärsche 2004. Spiegel. (saksaksi)
- ↑ Stuart Gordon: Suuri huijausten kirja, luku Rudolf Hess
- ↑ Cahal Milmo: Adolf Hitler's Nazi deputy Rudolf Hess ‘murdered by British agents’ to stop him spilling wartime secrets (two assassins had been ordered on behalf of the British Government to kill Hess in order that he should not be released and free to expose secrets concerning the plot to overthrow the Churchill government.) The Independent. 6.9.2013. London, UK. Viitattu 31.8.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolf Hess Wikimedia Commonsissa
