Sakramenttikokous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa jumalanpalvelus, toiselta nimeltään sakramenttikokous, pidetään sunnuntaisin kappelissa, ja sen kesto on tunnin. Ulkopuoliset voivat osallistua siihen.

Sakramenttikokous aloitetaan laululla, johon koko seurakunta osallistuu, ja alkurukouksella, jonka pitää joku seurakunnan jäsenistä. Tämän jälkeen seurakunnan piispa tai muu sakramenttikokouksen johtaja toivottaa jumalanpalvelusvieraat tervetulleiksi ja antaa seurakunnalle ajankohtaisia ilmoituksia esimerkiksi kastetuista,seurakuntaan muuttaneista ja pois lähteneistä.

Tämän jälkeen seurakunta laulaa yleensä Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja kärsimystä muistelevan sakramenttilaulun, minkä jälkeen toimitetaan sakramentti eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen. Sakramentti jaetaan seurakunnan jäsenille, mutta myös paikalla olevat ei-jäsenet saavat ottaa sakramentin vastaan. Kirkon jäseniä kehotetaan nauttimaan sakramentti särjetyin sydämin ja murtunein mielin, omaa heikkouttaan ja Kristuksen uhrikuolemaa muistaen. Täten sakramentti voi puhdistaa heidät synnistä ja uudistaa heidän kasteen liittonsa.

Tämän jälkeen sakramenttikokouksessa pidetään puheita. Puheita on yleensä kaksi tai kolme, ja ne liittyvät pyhiin kirjoituksiin, kirkon opettamaan evankeliumiin ja sen soveltamiseen elämässä. Puheita kokouksessa pitävät sekä miehet että naiset. Piispakunta kutsuu kokoukseen puhujat, suurissa seurakunnissa puhevuoro tulee jäsenelle noin kerran vuodessa, pienissä useammin. Usein puheissa on vahva henkilökohtaisen todistuksen sävy.

Ennen viimeistä puhetta kokouksessa lauletaan välilaulu, ja kokouksen päätteeksi lauletaan loppulaulu ja joku seurakuntalaisista päättää jumalanpalveluksen loppurukoukseen. Useista kirkoista poiketen ei jumalanpalveluksessa kerätä kolehtia, vaan kirkko kerää kymmenykset ja rahauhrit suoraan jäseniltä.

Joissain tilanteissa jokin sakramenttikokouksen neljästä laulusta voidaan korvata musiikkiesityksellä. On myös mahdollista, että musiikkia esitetään esimerkiksi jonkin puheen sijasta tai osana puhetta. Joissain tapauksissa on mahdollista, että jumalanpalvelus rakentuu jonkin tietyn teeman ympärille, ja jumalanpalvelus voi olla esimerkiksi seurakunnan lasten valmistama. Tapana on, että seurakunnan lasten alkeisyhdistys valmistaa sakramenttikokouksen kerran vuodessa, yleensä isänpäivän aikaan syksyllä.

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on normaalin sakramenttikokouksen tilalla niin kutsuttu todistuskokous. Siinä ei ole valmiiksi sovittuja ja valmisteltuja puheita, vaan sakramentin jakamisen jälkeen kuka tahansa kirkon jäsenistä saa astua esiin ja lausua oman henkilökohtaisen todistuksensa.

Sakramenttikokouksen yhteydessä (yleensä jälkeen, mutta joskus myös ennen) seurakunnassa pidetään vuorosunnuntaisin pyhäkoulu ja pappeuskokous (naisille Apuyhdistys). Vuodesta 2019 MAP-kirkossa joka toinen sunnuntai on pyhäkoulu ja joka toinen pappeuskokous/Apuyhdistys. Pyhäkoulussa opiskelevat periaatteessa kaikki kirkon jäsenet. Aikuiset opiskelevat omassa pyhäkoulussaan MAP-kirkon pyhiä kirjoituksia ja teologiaa.

Pappeuskokouksissa miehet ovat jakautuneina pappeutensa mukaisiin ryhmiin. Näissä keskustellaan seurakunnan käytännön toimista sekä opiskellaan kirkon profeettojen ja opettajien opetuksia. Samaan aikaan naiset ovat kokoontuneina Apuyhdistykseen. Nuoret miehet ja Nuoret naiset ovat kokoontuneina omaan kokouksiinsa, joissa lauletaan ja pidetään puheita.

Lapset ovat jakautuneina pyhäkoululuokkiin ikäryhmittäin. 3–12-vuotiaat lapset opiskelevat alkeisyhdistyksessä ja 13–17-vuotiaat sukupuolten mukaan jakautuneina Nuorten miesten ja Nuorten naisten toimintaan. Alkeisyhdistyksessä pojat ja tytöt ovat yhdessä, paitsi 11-vuotiaat, jolloin pojat opiskelevat pappeuden perusteita ja tytöt naisen asemaa. Alkeisyhdistys aloitetaan rukouksella ja lyhyellä oppituokiolla, minkä jälkeen lauletaan 20 minuuttia. Lyhyen siirtymäajan jälkeen on 20 minuuttia opetusta ikäluokittain. Alkeisyhdistyksessä opiskellaan kirkon historiaa ja oppeja lasten kehitystasolle sopivalla tavalla. Keskeisiä teemoja pienten lasten opetuksessa on taivaallisen Isän rakkaus ja Jeesuksen elämä.

Koska MAP-kirkon käsityksen mukaan sunnuntai on korvannut Vanhan liiton sapatin pyhänä päivänä, pidetään jumalanpalveluksia vain sunnuntaisin.lähde? (Israelissa sakramenttikokoukset tosin pidetään lauantaisin eli sapattina.) Kristillisen kirkkovuoden mukaisia juhlia ei vietetä jumalanpalveluksissa, vaan jäsenet viettävät niitä kodeissa. Toisaalta joulunajan jumalanpalvelusten puheissa käsitellään yleisesti joulun sanomaa, samoin pääsiäinen ja helluntai huomioidaan yleensä puheiden aiheissa ja rukouksissa.lähde?

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]