Saksan 5. panssaridivisioona

5. panssaridivisioona
divisioonan tunnus
Toiminnassa	24. marraskuuta 1938 – 16. huhtikuuta 1945
Valtio	Saksa
Puolustushaarat	Maavoimat
Aselajit	Panssari
Sodat ja taistelut	Toinen maailmansota
Infobox OK

5. panssaridivisioona (saks. 5. Panzer-Division) oli Saksan maavoimien panssariyhtymä toisessa maailmansodassa. Se osallistui vuonna 1939 hyökkäykseen Puolaan, keväällä 1940 Ranskan valtaukseen, huhtikuusta toukokuuhun 1941 Balkanin sotaretkeen ja heinäkuusta alkaen operaatio Barbarossaan. Divisioona taisteli itärintamalla pääosin liitettynä Keskustan armeijaryhmään, kunnes jäi saarroksiin Kuurinmaalle kesällä 1944. Divisioona evakuoitiin meritse, mutta sitä ei ehditty saattamaan päätökseen ennen sodan päättymistä. Pääosa yhtymän joukoista antautui länsiliittoutuneille ja evakuoimatta jääneet puna-armeijalle.

Perustaminen

Wehrkreis VIII perusti divisioonan 24. marraskuuta 1938 Oppelnissa (nyk. Opole). Sen henkilöstö oli pääosin Sleesiasta ja sudeettisaksalaisia. Siihen kuului perustettaessa jalkaväkirykmentit 13 ja 14 sekä panssarirykmenttien 15 ja 31 muodostama 8. panssariprikaati. Lisäksi siihen kuului kaksipatteristoinen panssaritykistörykmentti 116, 8. motorisoitu tiedustelupataljoona, 53. panssarintorjuntapataljoona, 77. panssariviestipataljoona, 89. panssaripioneeripataljoona sekä divisioonajoukkoja.

Historia

Liikekannallepanossa 18. elokuuta 1939 divisioonaan perustettiin 5. kivääriprikaati, joka johti 13. ja 14. kiväärirykmenttiä marraskuuhun 1942.

Puolan valtaus

Divisioona osallistui Puolan valtaukseen osana Etelän armeijaryhmään kuulunutta 14. armeijan VIII armeijakuntaa. Divisioona eteni Katowicen eteläpuolelta aina Radomiin, jossa se joutui taisteluun 1. ja 3. kevyen divisioonan kanssa puolustavia puolalaisia joukkoja vastaan. Etenemisen alussa divisioona murskasi 1. syyskuuta 1939 Puolan 55. ja 6. jalkaväkidivisioonien vastarinnan. Operaation päätyttyä divisioona siirrettiin joulukuussa armeijaryhmä B:n reserviksi. 15. panssarirykmentti luovutettiin 4. syyskuuta 1940 perustettavalle 11. panssaridivisioonalle. Saman aikaisesti 116. panssaritykistörykmenttiin liitettiin kolmanneksi patteristoksi 48. tykistörykmentin toinen patteristo.

Ranskan valtaus

Divisioonan Pzkmpf IV Ranskassa

Divisioona siirrettiin alkuvuodesta 1940 Eifelin alueelle ja kesäkuussa se liitettiin Kleistin ryhmän XV armeijakuntaan. Ranskan valtauksessa divisioona osallistui Belgian valtaukseen ja Lillen ympäristön puhdistukseen ranskalaisista joukoista. Divisioona valtasi Rouenin, jonka jälkeen se eteni lähes Espanjan rajalle ennen aselevon solmimista. Divisioona valtasi Brestin 18. kesäkuuta. Divisioona pysyi Ranskassa tammikuuhun 1941, jolloin se lähetettiin Romaniaan.

Balkan

Divisioonan joukkoja Ateenan kaduilla

Romaniassa divisioona liitettiin 12. armeijan XIV armeijakuntaan, joka aloitti hyökkäyksen 6. huhtikuuta 1941 Jugoslaviaan ja Kreikkaan. Divisioona läpäisi Thermopylain solan edeten Thebaan ja edelleen Ateenaan, mistä hyökkäys jatkui Korintin kanavalle. Divisioona voitti Uuden-Seelannin 2. jalkaväkidivisioonan Molosissa. Huhtikuun lopussa sotatoimet Balkanilla päättyivät ja alle kuukausi siitä alkoivat Kreetan taistelut.

Divisioona luovutti panssarirykmentti 31:n 5. komppanian tukemaan Kreetan maihinnousua. Komppania laivattiin Kreetalle, jossa se ei kuitenkaan osallistunut taisteluihin. Taisteluiden päätyttyä komppania nimettiin panssariosasto Kreetaksi ja virallisesti heinäkuussa 212. panssaripataljoonan 1. komppaniaksi.

Keskustan armeijaryhmässä

Balkanilta divisioona siirrettiin heti sotatoimien päätyttyä Berliinin Brandenburgin alueelle lepäämään ja täydennettäväksi. Divisioonaan liitettiin 65. panssaripataljoona kolmanneksi joukkoyksiköksi. Heinäkuussa divisioona siirrettiin itärintamalle, jossa se kuului aluksi Keskustan armeijaryhmään ollen ylijohdon reservinä. Armeijaryhmän mukana se hyökkäsi aina Moskovan porteille. Tuona aikana divisioona osallistui Vjazman ja Istrian taisteluihin ollen liitettynä 4. panssariryhmän XXXXVI armeijakuntaan. Neuvostoliiton aloitettua talvihyökkäyksensä talvella 1941-1942 divisioona osallistui puolustustaisteluihin aina kevääseen 1943, jona aikana se osallistui Rzevin taisteluun ja vetäytymiseen sieltä, Vjazman, Spas-Demjanskin ja Gshatskin taisteluihin. Divisioona kärsi suuria tappioita lähellä Orelia osallistuessaan Kurskin taisteluun.

5. divisioonan joukkoja Neuvostoliitossa

Loppuvuodesta 1943 divisioona osallistui taisteluihin Dneprin keskijuoksulla ja kesällä 1944 se osallistui neuvostojoukkojen hyökkäyksen torjuntaan vastahyökkäyksissä lähellä Bobruiskia, Kovelia ja Minskiä, joissa aiheutettiin hyökkääjälle suurehkoja tappioita. Ne eivät kuitenkaan pysäyttäneet hyökkäystä eivätkä kyenneet pelastamaan saarroksiin joutuneita 4. ja 9. armeijan joukkoja. Divisioona osallistui armeijaryhmän jäänteiden mukana vetäytymiseen läpi Valko-Venäjän ja Puolan taistellen jonkin aikaa Kuurinmaalla ennen vetäytymistään Itä-Preussiin, jossa se osallistui Königsbergin ja Pillaun taisteluihin.

Divisioona jatkoi taisteluaan huhtikuun puolivälissä eristettynä Sambian niemimaalla, kun Saksan laivasto sai määräyksen evakuoida divisioonan jäänteet meritse. Evakuointia ei kuitenkaan ehditty saamaan päätökseen ennen sotatoimien päättymistä. Divisioonan joukkoja oli Pommerissa, Bornholmilla, Schleswig-Holsteinissa Saksan antautuessa. Pääosa joukoista antautui länsiliittoutuneille, vaikka Helin niemimaalla ollut osa joutuikin antautumaan neuvostojoukoille.

Komentajat

Divisioonan komentajina olivat:

• kenraalieversti Heinrich von Vietinghoff-Scheel 2. syyskuuta - 8. lokakuuta 1939
• kenraaliluutnantti Max von Hartlieb-Walsporn 8. lokakuuta 1939 - 29. toukokuuta 1940
• panssrikenraali Joachim Lemelsen 29. toukokuuta - 25. marraskuuta 1940
• panssarikenraali Gustav Fehn 25. marraskuuta 1940 - 10. elokuuta 1942
• kenraaliluutnantti Eduard Metz 10. elokuuta 1942 - 1. helmikuuta 1943
• kenraalimajuri Johannes Nedtwig 1. helmikuuta - 20. kesäkuuta 1943
• kenraaliluutnantti Ernst Felix Fäckenstedt 20. kesäkuuta - 7. syyskuuta 1941
• panssarikenraali Karl Decker 7. syyskuuta 1943 - 16. lokakuuta 1944
• kenraalimajuri Rolf Lippert 16. lokakuuta 1944 - 5. helmikuuta 1945
• kenraalimajuri Günther Hoffmann-Schönborn 5. helmikuuta - huhtikuu 1945
• reservin eversti Hans Herzog huhtikuu 1945 - antautumiseen

Lähteet

• Haupt, Werner: A History of the Panzer Troops 1916-1945. Schiffer Military History, 1990. ISBN 0-88740-244-5 (englanniksi)
• Jentz, Thomas L.: Panzer Truppen 1 - The Complete Guide to the Creation & Combat Employment of Germany's Tank Force 1933-1942 Formations-Organizations-Tactics-Combat Reports-Unit Strengths-Statistics. Schiffer Military History, 1996. ISBN 0-88740-915-6 (englanniksi)
• Mitcham, Samuel W. Jr: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3353-3 (englanniksi)
• Zaloga, Steven J.: Poland 1939 - The birth of Blitzkrieg. Osprey Publishing Ltd, 2009. ISBN 978-1-84176-408-5 (englanniksi)

Viitteet

Saksan toisen maailmansodan panssaridivisioonat

Heer	Numeroidut 1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9. - 10. - 11. - 12. - 13. - 14. - 15. - 16. - 17. - 18. - 19. - 20. - 21. - 22. - 23. - 24. - 25. - 26. - 27. - 116. Nimetyt Clausewitz - Feldherrnhalle 1 - Feldherrnhalle 2 - Jüterbog - Kempf - Kurmark - Lehr - Müncheberg - Tatra Reservi 155. - 179. - 233. - 273.
Waffen-SS	Leibstandarte Adolf Hitler - Das Reich - Totenkopf - Wiking - Hohenstaufen - Frundsberg - Hitlerjugend
SA	Panssariarmeijakunta Feldherrnhalle
Luftwaffe	Panssaridivisioona Hermann Göring