Salakatselu
Salakatselu määritellään Suomen rikoslain 24 luvun 6 §:ssä toiminnaksi, jossa joku katselee tai kuvaa teknisellä laitteella kotirauhan suojaamassa paikassa tai käymälässä, pukeutumistilassa, yleisöltä suljetussa rakennuksessa tai aidatulla piha-alueella olevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten. Teon maksimirangaistus on yksi vuosi vankeutta. Salakatselun valmistelun (7 §) maksimirangaistus on kuusi kuukautta vankeutta.
Salakatselua ja salakuvaamista (salakuvausta) arvioitaessa ei ole merkitystä sillä, missä katselija tai kuvaaja on, vaan sillä, missä kohde on. Kuvaaminen on siten laitonta myös siinä tapauksessa, että kuvaaja on kadulla tai muulla yleisellä paikalla, mutta kohde on yksityisellä alueella. Salakatselu ja -kuvaaminen ovat rangaistavia nimenomaan henkilöön kohdistuvina; tyhjän tilan, esineen, rakennuksen tai eläimen kuvaaminen ei ole rangaistavaa.[1]
Julkisella paikalla olevan henkilön tarkkailu ei ole salakatselua tai salakuvaamista, vaan se on laillista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yksityisyyden suoja ja kuvaaminen Minilex.
- ↑ Riku Isokoski: Naisista salaa otetut takapuolikuvat leviävät Ylilaudalla – Asiantuntija: ”Vaikea reagoida laillisesti” Iltalehti. 27.6.2024. Viitattu 18.8.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta (Arkistoitu – Internet Archive) (6§ Salakatselu). Suomen rikoslaki, luku 24. Finlex.