Samuel Columbus
Samuel Jonae Columbus, (s. 24. huhtikuuta 1642 Husby, Taalainmaa, Ruotsi – 8. heinäkuuta 1679) oli ruotsalainen kirjailija, kieliteoreetikko ja -tutkija sekä virsirunoilija.
Elämä ja työ
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Columbus oli kotoisin papin poika, Taalainmaalta. Hän opiskeli Upsalan yliopistossa klassisia ja itämaisia kieliä. Opinnot Olaus Rudbeckin johdolla saivat hänet kiinnostumaan myös luonnontieteistä ja musiikista. Hän kirjoitti tilapäisrunoja latinaksi ja kreikaksi. 1665 hän osallistui yliopiston rehtoria vastaan suunnattuun kahakkaan ja joutui vankilaan kolmeksi kuukaudeksi, josta hän vapautui kirjoitettuaan kuningas Kaarle XI:ta ylistäviä runoja.
Opintojensa jälkeen hän toimi mm. yksityisopettajana, kielten tutkijana ja runoilijana. 1670-luvun alussa hänestä tuli liikemies Jakob Reenstiernan poikien kotiopettaja Tukholmassa, ja hän sai mahdollisuuden pitkään matkaan Eurooppaan liikemiehen poikien seuralaisena. Ennen matkalle lähtöä hän julkaisi runoteokset Den bibliske Werlden, joka kuvasi ihmisen historiaa luomisesta viimeiseen tuomioon sekä Odae Sveticae, jossa oli lauluja, jotka kuvasivat hänen mukaansa ”maailman luonnetta ja ihmisen tilaa”. Hän viipyi kaksi vuotta Pariisissa jossa hän valmisteli kirjaa En Swensk Orde–Skötsel, joka oli kielitieteellinen esitys ruotsin kielestä. 1678 hän palasi Ruotsiin, mutta kuoli muutaman kuukauden kuluttua.[1]
Columbuksen runokirjassa ”Odæ sveticæ. Thet är, någre werldsbetrachtelser, sång-wijs författade” oli viimeisenä virsi ”Nu haver denna dag alltefter Guds behag”. Virren esikuvina voidaan nähdä latinankieliset hymnit Te lucis ante terminun ja Christe qui lux et dies[2] ja se on kirjoitettu harvinaiseen kuusisäkeiseen jambi-runomittaan. Virteen liittyi Tukholman sen ajan merkittävimmän muusikon, Saksalaisen kirkon urkurin ja hovikapellimestarin Gustaf Dübenin sävelmä, jolla virttä lauletaan edelleen ja se on samassa muodossa kuin se julkaistiin ensimmäistä kertaa. Ruotsin Nationalencyklopedin tietosanakirja on todennut, että tämä Dübenin sävelmä on epätavallinen yritys soveltaa ruotsalaiseen 1600-luvun runoon piirteitä italialaisesta resitatiivista, saksalaisesta kenraalibassolaulusta ja ranskalaisesta tanssimusiikista.[3]
Virsi on Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 503 "Taas päättyy päivämme" Anna-Maija Raittilan 1999 tekemänä suomennoksena.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Samuel Columbus (1642-1679) litteraturbanken.se. Viitattu 19.2.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Christe qui lux es et dies aclerkofoxford.blogspot.com. Viitattu 19.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i: Den svenska psalmboken. Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700. s. 198, 199. Wessmans musikförlag AB Visby 2019, 2019. ISBN 978-91-877-1068-1 (ruotsiksi)
