Siniheinä
| Siniheinä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Siniheinät Molinia |
| Laji: | caerulea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit:[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Siniheinä (Molinia caerulea) on monivuotinen, tuulipölytteinen ja mätästävä heinälaji. Sen röyhy on suppea ja tummansinisen ruskehtava. Sen korressa on vain yksi solmu, korren tyvi on paksu ja juuret ovat vahvoja. Sillä on kielekkeen paikalla karvarivi.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siniheinän korkeus vaihtelee 20 cm ja 90 cm välillä. Tyvi muistuttaa sipulikasvien ja sipulikukkien alaosaa. Lehdet ovat väriltään sinivihreitä ja ne ovat päältä harvaan karvaisia, niiden reuna on karhea ja niiden keskussuoni on vaalea. Lehdet ovat 3-6 mm leveitä. Siniheinän röyhy on 4-20 cm pitkä, se on tummanvioletti ja siirottavahaarainen. Kasvi kukkii heinäkuulta elokuulle.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siniheinä on yleinen koko Suomessa saaristosta tuntureille.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siniheinä kasvaa rehevähköillä ohutturpeisilla soilla, letoilla, rannoilla ja märillä niityillä.[3] Siniheinän esiintyminen kertoo voimakkaasta kaliumin ja fosforin puutteesta.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Siniheinä – Molinia caerulea Viitattu 27.11.2022.
- ↑ Henry Väre, Jukka Laine: ”Siniheinä”, Metsäkasvio, s. 231. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2
- ↑ Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0
- ↑ Laine, Jukka & Vasander, Harri: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-5694-20-8