Sinipyrstö
| Sinipyrstö | |
|---|---|
.JPG?lang=fi) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Sinipyrstöt Tarsiger |
| Laji: | cyanurus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tarsiger cyanurus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
Sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) on sieppojen heimoon kuuluva vähän punarintaa suurempi euraasialainen lintulaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 14 senttimetriä, siipien kärkiväli 21–24,5 senttimetriä ja paino keskimäärin 12–15 grammaa. Pää on iso, muodoltaan lähellä sieppoja. Sinipyrstöllä on kaikissa puvuissa oranssinpunaiset kyljet ja sininen pyrstö. Juhlapukuinen koiras on päältä kokonaan sininen, vatsa ja kurkku ovat valkoiset. Naaras ja nuori ovat yleisväritykseltään ruskeita.
Ääni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinipyrstö huomataan usein kirkkaasta ja voimakkaasta laulustaan, joka muistuttaa hieman leppälintua. Laulun säe on tyypillinen, esimerkiksi ”tidy tidy tyty tidydydydy”. Varoitusääni on ”iih”.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinipyrstö pesii Pohjois-Aasiassa Japania myöten, Siperiassa ja Luoteis-Venäjällä. Erillinen populaatio elää etelämpänä Afganistanista Kiinaan ulottuvalla alueella. Suomessa se pesii melko harvalukuisena, mutta yleistyvänä Itä-Suomessa, Kainuussa ja Etelä-Lapissa. Lajin levinneisyysalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen eurooppalainen populaatio on 20 000–41 000 yksilöä. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa. Suomessa laji on pesimäalueiden ulkopuolella harvinainen, etelärannikolta on vain muutamia havaintoja koko historian ajalta.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa sinipyrstöt viihtyvät vanhoissa kuusikoissa ja aarniometsissä. Aasiassa elinympäristö on laveampi ja laji elää myös esimerkiksi puutarhoissa ja metsiköissä. Japanissa lajia tavataan vuoristoissa kolmen kilometrin korkeudelle saakka missä puut, pääasiassa koivut, ovat kitukasvuisia ja vain pari–kolme metriä korkeita. Himalajalla laji voi pesiä jopa neljän kilometrin korkeudella. Muuttoaikana lajia voidaan havaita monenlaisissa ympäristöissä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on kannossa, mättäässä tai puunjuurten onkalossa. Naaras munii toukokuun lopulla tai kesäkuussa 5–7 valkeahkoa munaa. Naaras yksin hautoo, haudonta-ajan pituutta ei tunneta. Poikaset jättävät pesän noin kahden viikon ikäisinä. Pesii toisinaan kahdesti kesässä. Pesimäbiologia tunnetaan puutteellisesti.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinipyrstö on hyönteissyöjä, joka pesimäajan ulkopuolella syö lisäksi marjoja ja siemeniä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Tarsiger cyanurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Sinipyrstö – Tarsiger cyanurus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)