Sonata Arctica

Sonata Arctica
Sonata Arctica Tuska-festivaalilla vuonna 2006
Tiedot
Toiminnassa	1996–
Tyylilaji	power metal, sinfoninen metalli, progressiivinen metalli
Kotipaikka	Kemi, Suomi
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Tony Kakko, laulu Pasi Kauppinen, basso Henrik Klingenberg, koskettimet Tommy Portimo, rummut Elias Viljanen, kitara
Entiset jäsenet	Mikko Härkin, koskettimet Janne Kivilahti, basso Jani Liimatainen, kitara Marko Paasikoski, basso Pentti Peura, basso
Levy-yhtiö	Spinefarm Records Nuclear Blast
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Sonata Arctica on vuonna 1996 perustettu kemiläinen melodista metallimusiikkia soittava yhtye. Yhtye on julkaissut urallaan kymmenen studioalbumia, joista monet ovat myyneet Suomessa kultalevyyn oikeuttavan määrän. Myös yhtyeen kokoelma The Collection ja DVD For the Sake of Revenge ovat myyneet kultaa. Yhtyeen musiikkia nimitetään usein power metalliksi, vaikkakin viimeisimmillä albumeillaan nämä vaikutteet ovat karsiutuneet ja Sonata Arctican tyyli on muuttunut entistä progressiivisemmaksi. Yhtye toimi aiemmin nimillä Tricky Means ja Tricky Beans.

Historia

Alkuajat (1996–1999)

Yhtye teki vuosina 1996–1997 alkuperäisellä nimellään Tricky Beans kolme demonauhaa, minkä jälkeen nimi muutettiin muotoon Tricky Means. Neljäs demo FullMoon (1999), jolla kokoonpano oli vakiintunut muotoon Tony Kakko (laulu ja koskettimet), Janne Kivilahti (basso), Jani Liimatainen (kitara) ja Tommy Portimo (rummut), päätyi äänittäjä Ahti Kortelaisen kautta Helsinkiin Spinefarm Recordsille. Yhtiö solmi yhtyeen kanssa kolmen albumin mittaisen levytyssopimuksen, ja samassa yhteydessä yhtyeen nimi vaihdettiin Sonata Arcticaksi.

Ecliptica (1999–2000)

Ensimmäinen albumi Ecliptica julkaistiin Suomessa marraskuussa 1999 ja muualla alkuvuodesta 2000. Albumi oli myyntimenestys etenkin Japanissa, jossa sitä myytiin yli 30 000 kappaletta. Pian albumin ilmestyttyä Tony Kakko päätti keskittyä vain laulamiseen, ja koskettimiin pestattiin Mikko Härkin tammikuussa 2000. Esikoisalbumin menestyksen myötä yhtye valittiin Stratovariuksen ja Rhapsodyn kanssa yli 30 konsertin mittaiselle kiertueelle Euroopassa. Kesällä 2000 yhtye esiintyi vielä suomalaisilla festivaaleilla ja klubeilla muun muassa Nightwishin kanssa. Viimeisen konsertin jälkeen basisti Janne Kivilahti jätti yhtyeen henkilökohtaisista syistä, ja tilalle tuli yhtyeessä jo Tricky Means -aikaan soittanut Marko Paasikoski. Syksyllä 2000 julkaistiin Successor-minialbumi, joka sisälsi uusien kappaleiden lisäksi cover- ja livekappaleita.

Silence (2001–2002)

Seuraava pitkäsoitto oli vuonna 2001 ilmestynyt Silence, joka oli myyntimenestys niin Japanissa kuin Suomessakin: vuoden 2004 loppuun mennessä levyä oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä, 15 000 kappaletta. Menestystä vahvisti Euroopan-kiertue power metal -pioneeri Kai Hansenin johtaman Gamma Rayn sekä australialaisen Vanishing Pointin kanssa. Silence-kiertueen viimeisen konsertin (Jörisrock 2002) jälkeen kosketinsoittaja Mikko Härkin jätti yhtyeen henkilökohtaisista syistä.

Winterheart’s Guild (2003)

Kolmas albumi Winterheart’s Guild palasi tyylillisesti Ecliptican suuntaan. Albumi nauhoitettiin kahden kosketinsoittajan voimin. Tony Kakko soitti valtaosan koskettimista ja Stratovariuksen Jens Johansson vieraili neljässä kappaleessa soittamassa sooloja. Nauhoitusten aikana yhtye valitsi uuden kosketinsoittajan, tuolloin myös Requiemissa ja Silent Voicesissa soittaneen Henrik Klingenbergin. Albumi Winterheart’s Guild myi Suomessa runsaassa vuodessa 14 000 kappaletta eli lähes yhtä paljon kuin edellinen albumi kolmessa ja puolessa vuodessa. Vuoden 2005 loppuun mennessä albumia oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä, 15 000 levyä.

Reckoning Night ja kokoelmia (2004–2006)

Yhtye esiintymässä Helmondissa, Alankomaissa vuonna 2006.

Levytyssopimus Spinefarmin kanssa päättyi kolmanteen albumiin, minkä jälkeen yhtye sai tarjouksia sekä kotimaisilta että ulkomaisilta levy-yhtiöiltä. Kaksi suurta julkaisijaa kilpailivat pitkään keskenään, kunnes saksalainen metallimusiikkiin keskittynyt Nuclear Blast voitti tarjouskilvan. Neljäs albumi Reckoning Night julkaistiin syksyllä 2004. Levyä on myyty Suomessa kultalevyyn oikeutettava määrä ja maailmanlaajuisesti ensimmäisenä vuotenaan yli 100 000 kappaletta. Menestyksen myötä yhtyettä pyydettiin mukaan Nightwishin Euroopan-kiertueelle. Yhtyeet soittivat ilta toisensa jälkeen loppuunmyydyissä halleissa jopa 12 000 ihmiselle.

Heinäkuusta 2005 lähtien on Sonata Arcticasta ollut tekeillä videopeli, jonka tuotannosta vastaa englantilainen Zelian Games -pelitalo. Peli kantaa nimeä Winterheart’s Guild samannimisen albumin mukaan ja on tyyliltään sekoitus toimintaa ja RPG:tä. Päähenkilöinä esiintyvät Sonata Arctican jäsenet ja taustamusiikkina käytetään yhtyeen tuotantoa.

Sonata Arctican ensimmäinen kokoelmalevy The End of This Chapter julkaistiin vain Japanissa vuonna 2005. Alkukesästä 2006 ilmestyi livealbumi ja -DVD For the Sake of Revenge Tokiossa 2. helmikuuta 2005 nauhoitetusta konsertista. Ennen uutta studioalbumia julkaistiin vielä kokoelma-albumi The Collection, joka ilmestyi marraskuussa 2006. Kokoelman kanssa samoihin aikoihin julkaistiin single Replica 2006, jonka nimikappale on uusintaversio alun perin esikoisalbumi Eclipticalla julkaistusta kappaleesta.

Unia (2007–2008)

Yhtyeen viides studioalbumi Unia julkaistiin 23. toukokuuta 2007. Sekä albumi että kuukautta aikaisemmin julkaistu single Paid in Full sijoittuivat Suomessa listaykköseksi. Kesällä 2007 The Collection -albumi saavutti Suomessa kultalevyn ja loppukesästä 2007 yhtye saavutti kultalevyt myös albumeistaan Ecliptica ja Unia.

Sonata Arctica ilmoitti elokuussa 2007 erottaneensa asevelvollisuusepäselvyyksien vuoksi jo vuoden alusta lähtien yhtyeen toiminnasta poissa olleen kitaristi Jani Liimataisen ja ottavansa tilalle häntä konserteissa tuuranneen Elias Viljasen.

Sonata Arctica julkaisi vuonna 2008 uusintapainokset kahdesta ensimmäisestä albumistaan Ecliptica ja Silence. Mukana oli uutta materiaalia kuten uudelleennauhoitettuja raitoja sekä kansilehtitaidetta.

The Days of Grays (2009–2011)

Sonata Arctica vuonna 2011.

Yhtye kertoi nettisivuillaan 11. heinäkuuta 2009 että uuden albumin nimi on The Days of Grays. Lisäksi sivuilla julkaistiin albumin kappalelista sekä kansikuva. Albumi julkaistiin Suomessa 16. syyskuuta. Maailmanlaajuisesti albumi julkaistiin kaksi päivää myöhemmin ja Yhdysvalloissa 22. syyskuuta. The Days of Grays myi kultaa Suomessa julkaisupäivänään.

Stones Grow Her Name (2012–2013)

Uuden albumin äänittäminen alkoi vuoden 2011 syksyllä. Stones Grow Her Name -albumi julkaistiin toukokuussa 2012. Elokuussa 2013 päättyneen kiertueen jälkeen basisti Marko Paasikoski jätti yhtyeen. Hänet korvasi Pasi Kauppinen.

Pariah’s Child (2014–2015)

Yhtye kertoi verkkosivustollaan 9. tammikuuta 2014, että heidän uusi levynsä Pariah’s Child ilmestyy 28. maaliskuuta 2014. Paasilinna Kustannus julkaisi Marko J. Ollilan toimittaman Sonata Arctica -kirjan suomenkielisen painoksen Helsingin kirjamessuilla 25. lokakuuta 2014.

15-vuotisen uransa kunniaksi yhtye uudelleenäänitti debyyttialbumi Ecliptican nykyisellä kokoonpanollaan.

The Ninth Hour (2016)

Metallikvintetti ilmoitti 21. heinäkuuta 2016 sosiaalisessa mediassa sekä verkkosivuillaan uuden albuminsa julkaistavan 7.10.2016. Samalla paljastettiin albumin kansikuva. Yhtye kertoo levyn olevan kokonaan itsetuotettu Alavetelissä, Studio57:llä, vaikka osittain työ oli aloitettu eri puolilla maata kotistudioissa. Albumin nimi viittaa Raamatun kertomukseen sekä yhtyeen yhdeksänteen levyjulkaisuun.

Talviyö (2019)

Sonata Arctica ilmoitti 21.6.2019 sosiaalisessa mediassa uuden albuminsa Talviyö julkaisusta ja samalla julkaistiin tulevan levyn kansikuva. Samassa yhteydessä ilmoitettiin, että albumi julkaistaan 6.9.2019. Ilmoituksen yhteydessä julkaistiin albumilta myös ensimmäinen single, A Little Less Understanding, videopalvelu Youtubessa. Viikkoa myöhemmin 27.6.2019 yhtye tiedotti tulevan levyn julkaisusta myös verkkosivuillaan.

Clear Cold Beyond (2024)

Sonata Arctica tiedotti uudesta albumistaan verkkosivuillaan marraskuussa 2023. Albumi Clear Cold Beyond julkaistiin maaliskuussa 2024. Kappaleelle "California" tehtiin musiikkivideo, jonka on tuottanut Jarkko Piipari. Yhtye tiedotti myös Clear Cold Beyond Finland Tour ja World Tour -kiertueista verkkosivuillaan joulukuussa 2023.

Jäsenet

Nykyiset jäsenet Tony Kakko – laulu (1996–), kosketinsoittimet (1996–2000) Pasi Kauppinen – basso (2013–) Henrik Klingenberg – kosketinsoittimet, Hammond (2002–) Tommy Portimo – rummut (1996–) Elias Viljanen – kitara (2007–) Entiset jäsenet Mikko Härkin – kosketinsoittimet (2000–2002) Janne Kivilahti – basso (1998–2000) Jani Liimatainen – kitara (1996–2007) Marko Paasikoski – basso (2000–2013), kitara (1996–1997) Pentti Peura – basso (1996–1998)

Vierailijat Raisa Aine (Ecliptica) Peter Engberg (Unia) Renay Gonzalez (Silence) Jens Johansson (Winterheart’s Guild) Perttu Kivilaakso (The Days of Grays) Timo Kotipelto (Silence) Johanna Kurkela (The Days of Grays) Starbuck (Unia) Jarkko Martikainen (Unia) Nik Van-Eckmann (Silence ja Reckoning Night) Charlotte Wessels vuoden 2009 Milanon keikalla

Aikajana

Diskografia

Pääartikkeli: Sonata Arctican diskografia

Studioalbumit

• Ecliptica (1999)
• Silence (2001)
• Winterheart’s Guild (2003)
• Reckoning Night (2004)
• Unia (2007)
• The Days of Grays (2009)
• Stones Grow Her Name (2012)
• Pariah’s Child (2014)
• Ecliptica – Revisited: 15th Anniversary Edition (2014)
• The Ninth Hour (2016)
• Talviyö (2019)
• Acoustic Adventures – Volume One (2022)
• Acoustic Adventures – Volume Two (2022)
• Clear Cold Beyond (2024)

Katso myös

• Luettelo Sonata Arctican kappaleista

Aiheesta muualla

• Sonata Arctican virallinen sivusto (englanniksi)
• Sonata Arctica Myspacessa (englanniksi)
• SARDIN (Arkistoitu – Internet Archive) Sonata Arctica -julkaisutietokanta (englanniksi) ^{[vanhentunut linkki]}
• Sonata Arctica Meteli.netissä
• Sonata Arctica Encyclopaedia Metallumissa (englanniksi)