Suojelukoe

Saksanpaimenkoira puree maalimiehen hihaa suojelukoeharjoituksessa.

Suojelukoe on koiraharrastajien järjestämä palveluskoirakoemuoto, jossa yleensä kilpailevat roduista saksanpaimenkoirat, belgianpaimenkoirat, rottweilerit, dobermannit, bokserit ja suursnautserit. Kokeella mitataan koiran soveltuvuutta palveluskoiraksi, ja sen kautta arvioidaan myös kyseisen koiran arvoa jalostuksessa.

Ensimmäinen suojelukoe järjestettiin vuonna 1901 Saksassa. Sen tarkoituksena oli mitata ja vaalia saksanpaimenkoirien käyttöominaisuuksia. Suojelukoirakokeesta on nykypäivänä muutamia variaatioita ja koemuoto on kaikille avoin. Nykyään Suomen Palveluskoiraliitto järjestää kansainvälisten sääntöjen mukaista suojelukoetta (IGP). Saksanpaimenkoiraliitton omiin kokeisiin kuuluu myös suojelukoe (SPL-koe), jossa on oma koeohjeensa.

Osa-alueet ja koeluokat

Suojelukokeessa on kolme osa-aluetta: A eli jälki, B eli tottelevaisuus ja C eli suojelu-osuus. Jokaisesta alueesta maksimipistemäärä on 100 pistettä, yhteensä 300. Koulutustunnuksen saamiseksi koiran on saatava vähintään 70 pistettä A- ja 70 B-osioista. C-osuudesta koiran tulee saavuttaa vähintään pistemäärä 80. (Palveluskoiraliiton kokeissa riittää C 70.)

Koe järjestetään kolmessa luokassa: SchH1 eli Alokasluokka, SchH2 eli Avoin luokka ja SchH3 eli voittajaluokka. Kolmannessa luokassa Saksanpaimenkoiraliitto järjestää vuosittain saksanpaimenkoirien suojelumestaruuskokeet. Tässä kilpailussa viisi parhaiten pärjännyttä lähetetään maailmalle edustamaan Suomea saksanpaimenkoirien maailmanmestaruuskisoissa. Myös Suomen Palveluskoiraliitolla ja Belgianpaimenkoirilla on omat suojelumestaruuskokeensa.

Kokeen tavoite ja legendat

Suojelukokeeseen koulutus vaatii koiran ohjaajalta päättäväisyyttä, halua ja energiaa lisätä taitotietoaan koiran käyttäytymisteorioista sekä koiranlukutaidosta. Koetulos on suhteellisen helppo saavuttaa hyvällä rodunomaisella koiralla, mutta tie on hidas ja vaivalloinen ominaisuuksiltaan puutteellisella koiralla. Tämä on eräs syy sille, miksi suojelukoe mittaakin hyvin saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia.

Kokeessa koiraa ei opeteta puremaan ihmistä missään tapauksessa. Kokeessa koira puree maalimiehen kädessä olevaa juuttihihaa, joka on koiran silmissä suuri saalis, lelu. Maalimiehen tehtävä on mitata koiran rohkeutta ja haastaa koiraa: selvittää kuinka itsevarma koira on halussaan saada saalis itsellensä. Tätä rohkeutta ja periksiantamattomuutta tarvitaan muun muassa virkakoirilla sekä pelastuskoirilla työtehtävissään. Kokeeseen kuuluu olennaisena osana myös peltojälki- ja tottelevaisuusosuudet, näissä mitataan muun muassa koiran nenänkäyttökykyä, viettikestävyyttä ja taistelutahtoa teknisen osaamisen lisäksi.

Suojelukoulutuksessa maalimiehen tehtävä on arvokas ja näin ollen Saksanpaimenkoiraliitto järjestää maalimieskoulutusta, jonka kesto on useita vuosia.

Saksanpaimenkoiraliiton järjestämiin suojelukokeisiin osallistuakseen tulee koiran omistajalla olla suojelulisenssi, jonka saadakseen hänen on täytynyt todistaa olevansa vastuuntuntoinen ja osaava harrastaja.

Aiheesta muualla

• Lajiesittely: SchH-koe (Arkistoitu – Internet Archive)