Thaimaanpystykorva

Thaimaanpystykorva
Avaintiedot
Alkuperämaa	Thaimaa
Määrä	Suomessa 32 rekisteröintiä
Rodun syntyaika	erittäin vanha
Alkuperäinen käyttö	vahtikoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Muita nimityksiä	mah Bangkaew, Thai Bangkaew Dog, bangkaew de Thailande, Thai-Bangkaew-Hund, tai bangkaewi koer, Bangkaew, TBD
FCI-luokitus	ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut #358
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	uros 46–55 cm, narttu 41–50 cm
Väritys	keltavalkoinen, punavalkoinen, harmaavalkoinen, ruskeavalkoinen tai mustavalkoinen
Infobox OK

Thaimaanpystykorva eli sananmukaisesti "bangkaewinkoira" (thaiksi ไทยบางแก้ว, mah Bangkaew) on thaimaalainen koirarotu. Rotu on kotimaansa ulkopuolella harvinaisempi ja vähemmän tunnettu, mutta rodun edustajia ja kasvattajia löytyy Euroopasta jo useammasta maasta muun muassa Alankomaista, Tšekistä, Belgiasta, Ruotsista ja Venäjältä.

Ulkonäkö

Thaimaanpystykorva on keskikokoinen pystykorva. Se on tiivisrakenteinen ja ääriviivoiltaan neliömäinen. Se on mittasuhteiltaan tasapainoinen ja sen käynti on pehmeää. Kaksinkertainen karvapeite koostuu lyhyestä pohjavillasta ja pidemmästä peitinkarvasta. Karva on tiheämpää ja pidempää niskassa, rintakehässä ja selässä. Ensin mainitussa se muodostaa leijonamaisen kauluksen, joka on uroksilla selkeämmin erottuva. Koira kantaa tuuheaa, töyhtömäistä häntäänsä kohtalaisen ylhäällä selän ylle kiertyneenä. Pohjaväri on valkoinen, jossa on joko keltaiset, punaiset, harmaat, ruskeat tai mustat merkit. Pään värillisen alueen tulisi olla symmetrinen ja ulottua korvien ja silmien alueelle. Tumma maski hyväksytään. Urosten sallittu säkäkorkeus on 46–55 cm ja narttujen 41–50 cm. Painoa ei ole erikseen määritetty.

Luonne ja käyttäytyminen

Thaimaanpystykorva on valpas, vahtiviettinen ja perhettään ja kotiaan suojeleva. Se on omistajalleen uskollinen, mutta mahdollisesti vieraita kohtaan pidättyväinen. Se on ketterä ja aktiivinen, mutta myös hyvä uimaan ja ahnas kaivamaan. Se on äärimmäisen älykäs, joskin voi olla omapäinen ja vaatii tarkan koulutuksen. Oppivat nopeasti, mutta voivat kyllästyä helposti toistoihin. Positiivinen vahvistaminen toimii parhaiten tällä rodulla. Thaimaanpystykorva voi olla dominoiva muita koiria kohtaan, eikä se välttämättä tule toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Joillain yksilöillä voi esiintyä riistaviettiä. Voi olla myös omistuksenhaluinen.^lähde?

Paul Stanton, rodun ruotsalainen kasvattaja, kokenut pitkänlinjan koiraharrastaja ja kansainvälisesti arvostettu allrounder-näyttelytuomari (omaa arvosteluoikeudet kaikille roduille), on sitä mieltä että thaimaanpystykorvan luonne on parantunut huomattavasti parin viime vuosikymmenen aikana. Vielä vuosituhannen vaihteessa moni thaimaalaisessa näyttelykehässä esitelty yksilö oli niin epäluuloinen ja alkukantainen, että yritti näykkäistä arvostelevaa tuomaria. Nykyisin tilanne on kuitenkin täysin eri, ja oikeanlaisella, varhaisesta iästä aloitetulla sosiaalistamisella thaimaanpystykorva suhtautuu vieraisiin ihmisiin ystävällisesti niin kauan kuin he eivät kohtele sitä väärin tai uhkaa sen omistajaa.

Alkuperä

Rodun kotipaikka Bangkaew, josta sekä alkuperäinen että englanninkielinen rotunimi juontuvat, on kylä Amphoe Bang Rakamin alueella Phitsanulokin maakunnassa Keski-Thaimaassa. Tällä alueella lähellä Yom-jokea on Wat Bangkaew-luostari, missä thaimaanpystykorvan uskotaan kehittyneen. Legendan mukaan Wat Bangkaewin temppelin kolmas apotti, kunnioitettu Luang Puh Maak Metharee, tunnettiin armosta ja hoidosta jota hän antoi kaikelle elolliselle.

Vanha bangkaewilainen Tah Nim antoi apotille mustavalkoisen narttukoiran. Koska se oli tiineenä vaikkei alueella ollut muita koiria, uroksen uskottiin olleet joko sakaali tai vuorisusi joka eli ympäröivässä metsässä. Thaimaanpystykorvan kromosomitutkimus on vahvistanut että rotu on tulos kesykoiran ja sakaalin risteymästä. Pentueeseen syntyi 4 pitkäkarvaista narttua, joista osa oli mustia ja osa tumman harmaita. Luang Puh Maak Metharee kasvatti nämä pennut.

Kausisateet johtivat alueen eristyneisyyteen, minkä vuoksi muut koirat eivät päässeet vaikuttamaan geenipooliin. Sisäsiitoksen avulla kehitettiin lopulta puhdasrotuinen thaimaanpystykorva. Vuodesta 1957 lähtien sitä on jalostettu valikoivasti nykyisessä, vakiintuneessa muodossaan, ja siitä on tullut yksi suosituimmista thaimaalaisista roduista. Nykyisin sillä on Phitsanulokin maakunnan kansallisaarteen asema.

Ensimmäisen kerran rotu nähtiin eurooppalaisessa näyttelyssä Helsingin Voittaja 2011 -tapahtumassa, vielä tuolloin kansainvälisen nimensä Thai Bangkaew Dog alla. Kyseessä oli ruotsalainen uros Santos of Palmplace, ensimmäinen Eurooppaan tuotu rodunedustaja. Ruotsiin tuotiin vuoden 2012 lokakuussa vielä kaksi narttua, ja ensimmäinen eurooppalainen pentue syntyi siellä saman vuoden joulukuussa Tintavon-kennelnimen alle.

Vuoden 2013 alussa Suomen Kennelliitto päätti suomenkielisen rotunimen olevan thaimaanpystykorva, ja Suomen Seurakoirayhdistys on nykyisin rodun virallinen suomalainen edustusjärjestö.

Thaimaanpystykorva Suomessa

Suomeen tuotiin vuonna 2013 ensimmäinen rodunedustaja, keltavalkoinen narttu Banchokhun's Maekhong Delta suoraan Thaimaasta. Kolme ensimmäistä rekisteröityä yksilöä rekisteröitiin Suomen kennelliittoon vuonna 2018, joista ensimmäisenä vuonna 2016 syntynyt Hollannin tuonti Vonda Fieter de Fointjes. Tämän jälkeen rekisteröitiin tuonnit Thaimaasta ja Venäjältä. Neljäs rodun edustaja rekisteröitiin seuraavana vuonna 2019, joka oli myös tuonti Hollannista, mutta eri kennelistä. Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi loppuvuodesta 2020 ja kaksi seuraavaa loppuvuodesta 2022.

Aiheesta muualla

• SKL:n rotumääritelmä^{[vanhentunut linkki]}, Suomen Kennelliitto
• Thai Bangkaew Dog External Information (Arkistoitu – Internet Archive)
• TBDCA breed standards (Arkistoitu – Internet Archive)
• KCT