The Wall
The Wall Pink Floyd | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | huhti–marraskuussa 1979 | |
Julkaistu | 30. marraskuuta 1979 (UK) 8. joulukuuta 1979 (US) | |
Tuottaja(t) | Bob Ezrin, David Gilmour, Roger Waters | |
Tyylilaji | taiderock sinfoninen rock progressiivinen rock[1] progressiivinen pop | |
Kesto | 80.54 | |
Levy-yhtiö | Harvest Records (UK) Columbia Records (myöh. Capitol Records) (US) | |
Pink Floydin muut julkaisut | ||
Animals (1977) |
The Wall (1979) |
The Final Cut (1983) |
Singlet albumilta The Wall | ||
|
The Wall on Pink Floydin vuonna 1979 julkaisema 11. studioalbumi, joka on tupla-albumi, jonka pohjalta on tehty myös elokuva. Albumin sanoitti ja sävelsi yhtyeen basisti Roger Waters. Levy on konseptialbumi, ja sen kappaleet kertovat miehestä nimeltä Pink, joka on joutunut lapsesta asti yhteiskunnan, äitinsä ja koulun piinaamaksi. Pinkin isä kuoli toisen maailmansodan aikana. Nämä kokemukset saavat Pinkin aloittamaan kuvitteellisen muurin rakentamisen, jolloin kaikki vastaiskut ovat vain ”Another brick in The Wall”, eli uusi tiili tähän muuriin. Lopulta Pink pakenee lopullisesti muurin taakse omaan maailmaansa, jossa hän muun muassa kuvittelee olevansa fasistinen diktaattori.
Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat ”Another Brick in the Wall Pt. 2” ja ”Comfortably Numb”. Albumi on myynyt Yhdysvalloissa RIAA:n mukaan 23-kertaista platinaa (11,5 miljoonaa, tupla-albumina), joten se on yhtyeen toiseksi myydyin albumi, myydyimpänä The Dark Side of the Moon vuodelta 1973. Rolling Stone -musiikkilehti valitsi The Wallin kaikkien aikojen 87. parhaaksi albumiksi Top 500 -albumilistallaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin teon aikoihin yhtye oli hajanaisessa tilassa. Roger Waters vastasi lähes kaikesta uudesta kappalemateriaalista. Levyn valmistumisen aikoihin Waters junaili kosketinsoittaja Richard Wrightille potkut yhtyeestä. Syynä oli se, että Wright ei juuri ollut mukana levyn teossa. Hän ei ollut äänittänyt omia osuuksiaan ja muut joutuivat äänittämään niitä. Tämän myöntävät myös Nick Mason ja David Gilmour. Wright osallistui kuitenkin albumin konsertteihin palkattuna muusikkona. Lopulta Wright itse sai eniten rahaa albumin konserteista sillä hänen ei pitänyt osallistua konserttien kustannuksiin kiertueen ollessa tappiollinen.
Konsertit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Wallia esitettiin vuosina 1980 ja 1981 Los Angelesissa, New Yorkissa, Lontoossa ja Dortmundissa. Konsertteja oli yhteensä 31[2]. Konserttien suhteellisen vähäinen määrä johtui esitysten suurista rakennuskustannuksista. Esitykseen kuului yleisön ja yhtyeen väliin rakennettu valtava muuri, joka hajotettiin esityksen lopuksi. Tämän lisäksi show sisälsi Pink Floydin vakiorekvisiittaa kuten suuria näyttöjä, lentäviä sikoja ja runsaasti pyrotekniikkaa. Konserteista julkaistiin 2000 livealbumi Is There Anybody Out There?: The Wall Live 1980–1981.
Roger Waters esitti The Wall -albumin kokonaisuudessaan ”The Wall Live” -maailmankiertueella vuosina 2010 ja 2011 jolloin se esitettiin myös Suomessa Hartwall Areenalla 27.–28. huhtikuuta 2011.
Kappalelista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet säv. ja san. Roger Waters, ellei toisin mainita.
1. puoli | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Säv&san | Päävokaalit | Kesto | |||||
1. | In the Flesh? | Waters | 3.19 | ||||||
2. | The Thin Ice | Gilmour, Waters | 2.27 | ||||||
3. | Another Brick in the Wall Part 1 | Waters | 3.21 | ||||||
4. | The Happiest Days of Our Lives | Waters | 1.46 | ||||||
5. | Another Brick in the Wall Part 2 | Gilmour, Waters | 4.00 | ||||||
6. | Mother | Waters, Gilmour | 5.36 | ||||||
2. puoli | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Säv&san | Päävokaalit | Kesto | |||||
1. | Goodbye Blue Sky | Gilmour | 2.45 | ||||||
2. | Empty Spaces | Waters | 2.10 | ||||||
3. | Young Lust | Waters, Gilmour | Gilmour | 3.25 | |||||
4. | One of My Turns | Waters | 3.35 | ||||||
5. | Don’t Leave Me Now | Waters | 4.16 | ||||||
6. | Another Brick in the Wall Part 3 | Waters | 1.14 | ||||||
7. | Goodbye Cruel World | Waters | 1.13 | ||||||
3. puoli | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Säv&san | Päävokaalit | Kesto | |||||
1. | Hey You | Gilmour, Waters | 4.40 | ||||||
2. | Is There Anybody Out There? | Waters | 2.44 | ||||||
3. | Nobody Home | Waters | 3.26 | ||||||
4. | Vera | Waters | 1.35 | ||||||
5. | Bring the Boys Back Home | Waters | 1.21 | ||||||
6. | Comfortably Numb | Gilmour, Waters | Waters, Gilmour | 6.24 | |||||
4. puoli | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Säv&san | Päävokaalit | Kesto | |||||
1. | The Show Must Go On | Gilmour | 1.36 | ||||||
2. | In the Flesh | Waters | 4.13 | ||||||
3. | Run Like Hell | Gilmour, Waters | Waters | 4.19 | |||||
4. | Waiting for the Worms | Waters, Gilmour | 4.04 | ||||||
5. | Stop | Waters | 0.30 | ||||||
6. | The Trial | Waters, Bob Ezrin | Waters | 5.13 | |||||
7. | Outside the Wall | Waters | 1.41 | ||||||
Albumin tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi kertoo tarinan päähenkilöstä nimeltä Pink. Hän kokee elämässään suuria kolauksia ja pettymyksiä jo lapsuudestaan saakka. Hänen isänsä kuoli toisessa maailmansodassa (”Bring the Boys Back Home”), hänen ylisuojeleva äitinsä tukahduttaa hänen valinnanvapauttansa (”Mother”) ja hänen koulunopettajansa on tyrannimainen, joka haluaa muokata hänestä ja luokanoppilaista heidän ihannekansalaisiksi vasten oppilaiden tahtoa (”The Happiest Days of Our Lives”). Pink alkaa syrjäytyä muusta maailmasta voidakseen suojella itseään tuskalta. Jokainen huono kokemus on ”vain uusi tiili muuriin” (”Another Brick in the Wall”). Pink alkaa rakentaa sosiaalista muuria hänen ja muun yhteiskunnan välille, joka kuitenkin keskeytyy kun hänestä tulee rocktähti ja hän menee naimisiin.
Hänen vaimonsa kuitenkin pettää häntä ja Pink alkaa vaipua masennukseen ja tulee katkeraksi ja jatkaa muurin rakentamista (”Another Brick in the Wall Pt. 3”). Ensimmäisen levyn lopussa hänen muurinsa on valmis (”Goodbye Cruel World”).
Pink menettää mielenterveytensä muurin sisällä, mutta joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa, sillä hän on vielä suosittu rockmuusikko, joten hänen pitää konsertoida vasten tahtoaan (”The Show Must Go on”). Hän ei kuitenkaan fyysisesti jaksa, joten hän saa huumaavaa ainetta (”Comfortably Numb”). Huumetokkurassa Pink alkaa kuvitella olevansa natsijohtaja ja hän kuvittelee hänen rock-konserttiensa olevan jonkinlaisia kokouksia, jossa fanit ovatkin hänen miehiään (”In the Flesh” ja ”Run Like Hell”). Kuitenkin osa hänestä taistelee tätä vastaan ja hän laittaa itsensä oikeuteen, jossa kaikki häntä vahingoittaneet osapuolet puolustelevat itseään (”The Trial”). Opettaja puolustelee että hänen vaimonsa pakotti hänet tekemäänsä vääryyteen. Vaimo syyttää Pinkiä itse kylmyydestä häntä kohtaan. Äiti taas ei halunnut menettää Pinkiä kuten hän menetti Pinkin isänkin. Vaimo osoittaa että Pink itse on osallisesti syyllinen kohtaloonsa sillä hän käyttäytyi itse kylmästi vaimoaan kohtaan ja piti kaiken sisällään kyselemättä muilta osapuolilta heidän näkökulmaansa. Perusteluiden jälkeen Tuomari käskee hänen rikkoa muurin. Pink jää muurin ulkopuolelle, mutta ei kerrota mitä Pinkille loppujen lopuksi käy (”Outside the Wall”).
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pink
- Vaimo (”Wife”)
- Äiti (”Mother”)
- Opettaja (”Schoolmaster”)
- Tuomari (”The Judge”)
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isä (”Daddy”/”Father”)
- Manageri
- bändäri
- Hammer (Kannattajajoukko)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Another Brick in the Wall (Part 2)”/”One of My Turns” (tammikuu, 1980)
- ”Run Like Hell”/”Don’t Leave Me Now” (huhtikuu, 1980)
- ”Comfortably Numb”/”Hey You” (kesäkuu, 1980)
Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Roger Waters – laulu, bassokitara, syntetisaattori, sanoitukset, akustiset kitarat, sähkökitara kappaleissa ”Another Brick in the Wall Pt. 3” ja ”Don't Leave Me Now”
- David Gilmour – sähkökitara, laulu, syntetisaattori, klavinetti, lyömäsoittimet, bassokitara kappaleissa ”Mother”, ”Goodbye Blue Sky”, ”Young Lust”, ”Don't Leave Me Now”, ”Hey You”, ”Nobody Home”, ”Vera”, ”The Show Must Go on”, ”Run Like Hell”, ”Waiting for the Worms” ja ”The Trial”, lisäbasso ”Comfortably Numb”
- Richard Wright – piano, urut, syntetisaattori, klavinetti, bassopedaalit
- Nick Mason – rummut, lyömäsoittimet
- Dick Parry – saksofoni
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Wall rateyourmusic.com. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ Macek III, J.C.: "The Wall Live" 4.9.2012. Pop Matters. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Analyysi elokuvaversiosta ja myös albumista – Thewallanalysis.com. (englanniksi)
- Tietoa albumista – triviaa, lyriikoita, albumin historiaa jne. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Meriläinen, Mikko: The Wall – Immersion Edition. Soundi 3/2012.
- Varon,Ben: Pink Floydin The Wall on yhtyeen hajoamispisteessä syntynyt merkkiteos (Arkistoitu – Internet Archive). Rytmi 29.6.2012.