Timo Soikkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Timo Soikkanen maaliskuussa 2014.

Timo Soikkanen (s. 17. helmikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen historioitsija ja valtiotieteilijä, joka toimi Turun yliopiston poliittisen historian professorina vuosina 1998–2015. Soikkasen tutkimusintressejä ovat Suomen ulkopolitiikka ja ulkoasiainhallinto Urho Kekkosen kaudella, Suomen puoluejärjestelmän synty ja kehitys 1860-luvulta nykypäivään sekä Suomen poliittinen historia.[1]

Soikkanen kirjoitti ylioppilaaksi Turun klassillisesta lyseosta vuonna 1967 ja valmistui Turun yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi 1971 aineyhdistelmällä poliittinen historia, yleinen valtio-oppi, taloustiede ja teoreettinen filosofia. Valtiotieteen lisensiaatiksi hän valmistui samalla aineyhdistelmällä vuonna 1973. Soikkanen sai valtiotieteiden tohtorin arvon Turun yliopistossa 1984, ja samana vuonna hänet nimitettiin Turun yliopiston poliittisen historian dosentiksi. Lisäksi Soikkanen oli Oulun yliopiston Suomen poliittisen historian dosentti joulukuusta 1988 alkaen. Turun yliopiston professoriksi hänet nimitettiin 1998.

Soikkanen on naimisissa ja hänellä on kolme lasta.

Työura ja luottamustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soikkanen on toiminut Turun yliopiston poliittisen historian assistenttina 1972–1975 ja yliassistenttina 1975–1997. Hän on toiminut myös Suomen Akatemian vanhempana tutkijana. Soikkanen kuului Turun yliopiston hallitukseen 1991–1993 sekä 2000–2004. Vuosina 1991–1992 sekä 1998–2001 hän oli Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan varadekaani, ja dekaani 2001–2004. Tiedekuntaneuvostoon hän kuului useita kausia 20 vuoden ajan 1984–2004. Laitosjohtajana Soikkanen toimi 2003–2009.

Soikkanen on ollut asiantuntijana eri stipendinjakoelimissä, muun muassa Turun kaupungin ja korkeakoulujen välisen tutkimusyhteistyötoimikunnan jäsenenä. Hän on antanut pätevyyksiin liittyviä asiantuntijalausuntoja niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Hän on myös osallistunut lukuisiin väitöstilaisuuksiin vastaväittäjänä tai kustoksena.

Soikkanen on vuosien varrella hoitanut myös useita kansainvälisiin tieteellisiin suhteisiin liittyviä luottamustehtäviä ja ollut järjestämässä akateemisia konferensseja. Puheenjohtajana hän on ollut muun muassa venäläis-suomalaisten historiantutkijoiden VII konferenssissa Pietarissa 1997 ja suomalais-unkarilaisten historiantutkijoiden kuudennessa konferenssissa Helsingissä 1998. Lisäksi hän on toiminut useita vuosia Suomen Historiallisen Seuran Unkarin jaoksen puheenjohtajana.

Soikkasen julkaisuluettelossa on yli 200 nimikettä.[2] Hän on kirjoittanut muun muassa teokset Kansallinen eheytyminen – myytti vai todellisuus? (1984), Yrjö Ruutu – näkijä ja tekijä (1991) ja Presidentin ministeriö (2003). Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia monografioita, tieteellisiä artikkeleita sekä kansainvälisiä julkaisuja. Lehtiartikkeleita ja popularisoituja tieteellisiä artikkeleita häneltä on lähtöisin kymmenittäin. Soikkanen on myös kirjoittanut historiallisia näytelmiä Turun kaupunginteatterille ja pitänyt 35 radioesitelmää.

Merkittävimpiä julkaisuja:

  • Kansallinen eheytyminen – myytti vai todellisuus? Ulko- ja sisäpolitiikan linjat ja vuorovaikutus Suomessa vuosina 1933–1939. Väitöskirja. WSOY, Juva, 1984, 531 s.
  • Osat Tutkimusprosessi, Tutkimusraportti sekä Tutkimusprosessista tutkimusraporttiin. – Poliittisen historian tutkimusopas. Toim. Timo Soikkanen. Turun yliopisto. Poliittinen historia, Julkaisuja C:24, 1986: 21–42.
  • Ensisijaisuus teeseistä vuorovaikutukseen. Ulko- ja sisäpolitiikan välinen suhde historiantutkimuksen ongelmana. Summary. – Turun koulu. Juhani Paasivirran 70-vuotisjuhlakirja. Toim. Timo Soikkanen. Turku 1989: 63–85.
  • Kjelléns geopolitik. En förtigen bakgrundsfaktor i självständighetspolitiken. Historisk Tidskrift för Finland 2/1991: 199–212.
  • Vakiintuvan kansanvallan vuosikymmenet. – Vuosisatamme Suomi. Itsenäisyyden 75-vuotisjuhlakirja. Päätoim. Seppo Zetterberg. WSOY 1992: 71–159.
  • Historiankirjoituksen "eturintama" reaaliaikaan! Lähihistoria. Teoriaan, metodologiaan ja lähteisiin liittyviä ongelmia. Turun yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 1. 1995: 104–129.
  • Striden kring den nordiska orienteringen som Finlands utrikespolitiska linje (1934–39). Turun yliopiston poliittisen historian julkaisuja 2. 1996: 1–24.
  • Sukupolvi selittäjänä Suomen historiassa. (Yhdessä Vesa Vareksen kanssa.) HAik 1/1998: 37–53.
  • Tila, tunne ja teksti. – Paavolaisen paikat. Kohtaamisia Olavi Paavolaisen kanssa. Toim. Henri Terho. Suomen Kirjallisuuden Seura, Tampere, 2003: 57–77.
  • Presidentin ministeriö. Ulkoasiainhallinto ja ulkopolitiikan hoito Kekkosen kaudella, I osa (1956–69). 2003, 505 s.
  • Presidentin ministeriö. Ulkoasiainhallinto ja ulkopolitiikan hoito Kekkosen kaudella, II osa. Uudistumisen, konfliktien ja suurten saavutusten vuosikymmen 1970–81. 2008, 610 s.
  • "... lakiensa suojeluksessa". Kahden tulkintamallin loukussa. – Taistelu autonomiasta: perustuslait vai itsevaltius? Toim. Timo Soikkanen. Helsinki, Edita, 2009: 13–86.
  • Autonomia ja sen kiistakohdat. – Suomi muuttuvassa maailmassa. Ulkosuhteiden ja kansallisen itseymmärryksen historiaa. Toim. Erkka Railo ja Ville Laamanen. Porvoo, Edita, 2010: 15–75.
  • Wenäjän varjo. Turun Suomalaisen Yliopiston juurilla. Aurora 2012.

Tunnustukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tiedon portti -palkinto 1992[3]
  • Vuoden luennoitsija -tunnustus 1997, 1998, 2000 ja 2003
  • Presidentti Urho Kekkosen tunnustuspalkinto kansainvälisiä kysymyksiä käsittelevästä tutkimuksesta 2009
  • Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki
  • Valtion virka-ansiomerkki
  • Sotainvalidien ansioristi
  1. Timo Soikkanen Turun yliopisto. Arkistoitu 10.3.2013. Viitattu 24.6.2013.
  2. Timo Soikkasen kirjallinen toiminta Turun yliopisto. Viitattu 24.6.2013.[vanhentunut linkki]
  3. Palkittu | Turun yliopiston poliittisen historian... Helsingin Sanomat. 25.4.1992. Viitattu 21.12.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]