Tosi tarina (Lukianos)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tosi tarina
Ἀληθῶν διηγημάτων
Lukianoksen Tosi tarinan alku ranskankielisestä käännöksestä vuodelta 1787.
Lukianoksen Tosi tarinan alku ranskankielisestä käännöksestä vuodelta 1787.
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Aapo Junkola
Julkaistu 2003
ISBN 952-91-5732-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Tosi tarina (m.kreik. Ἀληθῶν διηγημάτων, Alēthōn diēgēmatōn; lat. Verae historiae) on Lukianoksen kirjoittama satiiri. Se kertoo sepitetyn matkakertomuksen kirjoittajan matkasta outoihin paikkoihin outojen kansojen pariin.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukianoksen teos käsittää kaksi kirjaa. Lukianos aloittaa teoksensa mainitsemalla matkakertomuksia, jotka muka kertovat kirjoittajien vaelluksista, suurista hirviöistä, raaoista muukalaisista ja oudoista elintavoista. Lukianos sanoo heidän valehtelevan, vaikkakaan ei pidä sitä kovin moitittavana — hänen mukaansa tämä tapa on luonteenomaista myös filosofeille. Hän ilmoittaa haluavansa oman turhamaisuutensa vuoksi myös itse jättää tällaisen kertomuksen jälkipolville. Koska hän ei sanojensa mukaan kuitenkaan ollut kokenut mitään mainittavaa, hänen täytyi valehdella:[1]

»Minun valehteluni on paljon rehellisempää kuin edellä mainittujen, sillä vaikka en puhu totta missään muussa kohdin, niin ainakin siinä, että valehtelen. [...] Kirjoitan siis nyt seikoista, joita en ole nähnyt ja kokenut tahi muilta kuullut, joita ei itse asiassa ole olemassa eikä asian luonteesta johtuen edes voi olla olemassa. Näin lukijani eivät missään tapauksessa saa uskoa niihin.[2]»

Avaruushämähäkkejä jossakin Kuun ja Aamutähden välillä. William Strangin kuvitusta Lukianoksen teoksen englanninkieliseen painokseen vuodelta 1894.

Näin Lukianoksen teos on kaikkea muuta kuin nimensä mukainen ”tosi tarina” — se on satiiri kaikista ihmeellisistä tosiksi väitetyistä tarinoista.

Ensimmäinen kirja kertoo Lukianoksen kumppaneineen aloittamasta suuresta purjehdusmatkasta, joka suuntautui läntiselle valtamerelle. Suuri pyörremyrsky nostaa laivan ilmaan ja vie sen Kuuhun.[3] Lukianos kertoo muun muassa Kuun ja Auringon asukkaiden välisestä sodasta, joka johtui Aamutähden asuttamista koskevasta kiistasta. Lukuisiin ja erikoisiin sotajoukkoihin kuuluu mm. Korppikotkaratsastajia, Lehtisiipisiä, Kirppuampujia, Tuulenjuoksijoita ja Pilvikentaureja. Auringon joukot voittavat, ja lopuksi solmitaan rauha.[4]

Myöhemmin purjehdusta jatketaan. Laiva joutuu valaan vatsaan. Siellä käydään toinen sota valaan sisälle päätyneiden ja siellä asuvien kansojen kesken.[5]

Teoksen toinen kirja alkaa paolla valaan vatsasta. Seurue sytyttää valaan sisällä olevan metsän palamaan, minkä seurauksena valas kuolee kolmessatoista päivässä.[6]

Tämän jälkeen Lukianoksen seurue päätyy erinäisten vaiheiden kautta Siunattujen saarelle, sankarien maille. Täällä he tapaavat tunnettuja vainajia, kuten Aias, Theseus, Menelaos, Helena ja Homeros.[7] Lukianos kyselee Homerokselta epäselvistä asioista, kuten tämän kotipaikasta, epäperäisinä pidettyjen teosten alkuperästä, sekä siitä, miksi tämä aloitti Iliaan laulamalla Akhilleuksen vihasta.[8]

Paikalla on myös filosofeja, kuten Sokrates, Diogenes sekä joukko Epikuroksen seuraajia. Samalla Lukianos pääsee jälleen pilkkaamaan filosofeja: Platon ei ollut paikalla, koska asui kuvitteellisessa kaupungissa, jossa noudatti itse kirjoittamiaan lakeja; stoalaisista paikalla ei ollut ketään, sillä he olivat vielä kiipeämässä hyveen jyrkkää rinnettä; ja akateemikot väittelivät siitä, oliko saarta edes olemassa.[9]

Teoksen loppupuolella päädytään vielä muun muassa unien maailmaan, sekä tavataan Härkäpäitä ja Aasinjalkaisia.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lukianos 2003, s. 8.
  2. ↑ Lukianos 2003, s. 8–9.
  3. ↑ Lukianos 2003, s. 9–12.
  4. ↑ Lukianos 2003, s. 13–18.
  5. ↑ Lukianos 2003, s. 19–31.
  6. ↑ Lukianos 2003, s. 32–33.
  7. ↑ Lukianos 2003, s. 36–40.
  8. ↑ Lukianos 2003, s. 42.
  9. ↑ Lukianos 2003, s. 40–47.
  10. ↑ Lukianos 2003, s. 48–

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lukianos: Tosi tarina. Teoksessa Satiireja 2. (Suomentanut Aapo Junkola) Tampere: Juvenes Print, 2003. ISBN 952-91-5732-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin kreikkalaiset romaanit
Varsinaiset säilyneet romaanit

Dafnis ja Khloe · Efesoslainen kertomus · Etiopialainen kertomus · Kallirhoe · Leukippe ja Kleitofon

Muuta proosafiktiota

Aleksanteri-romaani · Apollonios Tyroslainen · Babylonialainen kertomus · Foinikialainen kertomus · Herpyllis · Iolaos · Kalligone · Khione · Metiokhos ja Parthenope · Miletoslainen kertomus · Ninos ja Semiramis · Sesonkhosis · Thulen takaiset ihmeet · Tinufis · Tosi tarina

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tosi_tarina_(Lukianos)&oldid=22816168”