Tukholman kaupungintalo

Tukholman kaupungintalo Södermalmilta nähtynä.

Vuoden 2005 Nobel-illalliset kaupungintalon pääsalissa eli Blå hallenissa.

Tukholman kaupungintalo on yksi Tukholman tunnetuimmista rakennuksista. Se sijaitsee Kungsholmenin saaren itäisessä kärjessä, Mälarenin rannalla. Arkkitehti Ragnar Östbergin suunnittelema kansallisromanttista tyyliä edustava kaupungintalo on valmistunut 1923. Rakennus tunnetaan kansainvälisesti vuosittaista Nobel-palkintojen jakamista seuraavan juhlaillallisen järjestämispaikkana.

Kaupungintalosta järjestettiin vuonna 1903 suunnittelukilpailu. Talo oli määrä rakentaa entisen Eldkvarn-valssimyllyn paikalle ja siihen oli tarkoitus sijoittaa sekä Tukholman kaupungin hallinto että raastuvanoikeus. Kilpailun voitti arkkitehti Ragnar Östberg yksilöllisellä suunnitelmallaan, joka tähtäsi paljon korkeammalle kuin vain sopivien tilojen tarjoamiseen hallintoelimille. Talo rakennettiin vuosina 1911–1923. Osa rakennuksesta on varattu kaupunginjohdon kokous- ja edustustiloiksi, osa kaupunginhallinnon toimistokäyttöön. Kaupungintalolla on kaksi sisäpihaa, joista toisesta on kattamalla saatu rakennuksen keskustila, niin sanottu sininen sali eli Blå Hallen.

Talossa sijaitsee toimistohuoneita, kokoussaleja, muun muassa kaupunginvaltuuston kokoussali ja suurempia juhlasaleja. Kuuluisin juhlasaleista on Blå hallen (Sininen sali), jossa tarjoillaan muun muassa Nobel-palkinnon juhla-ateria. Sali ei tosin ole sininen, Östberg muutti mielensä, kun näki punaisista tiilistä rakennetut seinät.

Tre Kronor.

Kaupungintalon 106 metriä korkean tornin huipulla on Ruotsin vanha symboli, kolme kruunua. Torni itsessään kuuluu Tukholman tärkeimpiin maamerkkeihin ja symboleihin.

Puisto ja taideteokset

Rakennuksen eteläpuolella sijaitsee Riddarfjärden lahteen rajoittuva Ragnar Östbergin suunnittelema puutarha Stadhusparken. Se on jaettu useaan osaan. Lännessä on Wallenbergin piha, joka on omistettu pankkiirille, joka lahjoitti suuria summia rakennushankkeelle. Muurin kivet ovat peräisin Wallenbergin omasta palatsista. Muurin keskellä on pieni suihkulähde, Wallenbergin lähde, jonka veistoksen on tehnyt Gustav Sandberg. Siihen kuuluu barokkipuutarhan kuvioiden innostama, isopuksipuun pensaista leikattu alue.

Kaupungintalon puiston barokkikuvioinen pensaspuutarha.

Puiston keskellä on kivetty ristikkokuvio neliöidyn nurmikon ympärillä. Niitä koristavat kaksi suihkulähdettä. Puiston itäosassa on niin kutsuttu Birgerskansen, jossa on Birger-jaarlin kenotafi.

Puistossa, rakennuksen nisseissä ja katoilla on useita veisoksia. Kolme Carl Eldhsin naturalistista veistosta Kertoja, Runoilija ja Taidemaalari (1923), jotka on omistettu August Strindbergille, Gustaf Frödingille ja Ernst Josephsonille. Osa tukholmalaisista koki nämä veistokset loukkaavina niiden alastomuuden takia, mutta valitukset hiljenivät nopeasti kuvattujen kuoltua.

Alueen kaakkoisosaa hallitsee Christian Erikssonin tekemä Engelbrektin patsas (1932). Veistos seisoo noin 20 metriä korkean pylvään päällä katsoen kohti Riddarholmenia. Se esittää lippua kantavaa Engelbrekt Engelbrektinpoikaa. Pylvään kapiteelin suunnitteli Ragnar Östberg ja sen veisti Aron Sandberg. Jalustassa on neljä sotakypäriin pukeutunutta sotasankaria, jotka veisti myös Sandberg.

Näkymä puistosta itään.

Christian Eriksson, Engelbrektin patsas, 1932.

Pyhä Yrjö ja lohikäärme

Kaupungintalon pohjoisen julkisivun tornin yläosassa Neisyttornissa on veistos, joka esittää elävää tarua Pyhästä Yrjöstä ja lohikäärmeestä. Keskiajan kuvanveiston innostaman veistoryhmän tekijä on Christian Eriksson.

Christian Eriksson, Pyhä Yrjö ja lohikäärme.

Birger-jarlin kenotafi

Tukholman kaupungintalossa on paljon yksityiskohtia, jotka liittyvät symbolistisesti Tukholman varhaiseen historiaan. Huomattava on Birger-jaarliin, Tukholman perustajaan liittyvä symboliikka. Ragnar Östberg halusi luoda Folkunga-sukuun liittyvän monumentin sarkofagina, ja kuvitteellisen hautahuoneen, joka hallitsee Bisgerskansenia Kaupungintalon itätornin alaosaa. Birgerskansen ja Birger-jaarlin monumentti on ollut Östbergin piirustukssa jo vuonna 1915. Lopullisesta suunnitelmasta tuli kullattu lyijysarkofagi, joka kuvaa makaavaa Birgeria, joka on pukeutunut ritarin haarniskaan, jalat Tukholmaa ja Riddarholmenia kohti. Hänen yläpuolelleen on ripustettu baldakiini, jota tukee neljä graniitista veistettyä pylvästä ja jota ympäröi takorautakaide. Kokonaisuuden loi kuvanveistäjä Gustaf Sandberg 1920-luvun alkupuolella. Birger-jaarlin hauta ja sarkofagi pysyivät kuitenkin tyhjinä. Muistomerkkiä rakennettaessa oli tarkoitus siirtää Birger-jaarlin jäännökset Varnhemin luostarista Birgerskanseniin, mutta Varnhemin kirkon valtuutettu kielsi sen.

Birger-jaarlin kenotafi.

Muita veistoksia

• Mälaren-järveen rajautuvassa muurissa ovat Carl Eldhin pronssiveistokset Sången ja Dansen
• Puiston länsiosassa on Tore Strindbergin kopio Crocuksesta.
• Crocuksen vieressä on Näcken, laiturin päällysteeseen upotettu pieni suihkulähdeveistos, jonka Tore Strindberg toteutti vuonna 1935.
• Yhdessä puistoa kohti olevan pylväsrivin pylväässä on Carl Larssonin reliefi, jonka tekijä on Christian Eriksson.
• Erik Palmstedtin 1780-luvulta peräisin olevan Vanhan Riddarholmsbronin holvi on sijoitettu itse Birgerskanseniin.
• Holvissa on myös Ida Mattonin veistos Lokesin rangaistus vuodelta 1923.
• Birgerskansenin läntisen tukimuurin ulkopuolella on Aron Sandbergin luoma Stockholms-stocken.
• Tornissa on Erik Rafael-Rådbergin graniittiveistos, joka kuvaa kuvanveistäjä Gustaf Sandbergia (1970).
• Sandberg teki useita veistoksia Tukholman kaupungintaloon, mukaan lukien 7,6 metriä korkea St. Erikin patsas, jonka piti alun perin olla kaupungintalon tornissa, mutta joka on nyt tornimuseossa.
• Kaupungintalon kellarin sisäänkäynnin ulkopuolella Baccus ratsastaa Ansgar Almquistin veistämällä leijonalla.
• Almquist suunnitteli myös julkisivun keskiosan neljä julkisivuveistosta, jotka edustavat Olof Skötkonungia, Johann Rudbeckiusta, Olaus Petriä ja Sten Sture vanhempaa.
• Hantverkargatanin suuntaisen pääportaalin oikealla ja vasemmalla puolella ovat eri vuosisatojen kaupungin osia esittävät veostokset, jotka on veistänyt Gustaf Sandberg graniitista.
• Raatihuoneen luoteiskulman ulkopuolella on Marcus Lövbladin Aamurusko, joka on pronsiin kullattu Putto. Se oli lahja Tukholman porvareilta kaupungintalon avajaisia varten vuonna 1923.
• Kaupungintalon länsipuolen ulkopuolella on Ragnar Östbergin muotokuva rintakuvana, jonka loi Thorwald Alef vuonna 1971.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukholman kaupungintalo Wikimedia Commonsissa