Tuomari Nurmio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuomari Nurmio
Henkilötiedot
Koko nimi Hannu Juhani Nurmio
Syntynyt21. marraskuuta 1950 (ikä 74)
Helsinki
Ammatti muusikko (koulutus: oikeustieteen kandidaatti)
Muusikko
Taiteilijanimi Tuomari Nurmio
Hande Nurmio
Judge Bean Jr.
Judge Barnhill
Judge Bone
Dumari
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1977–
Tyylilajit rock, blues, folk
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet Dusty Ramblers
Orpojen tuki
Köyhien ystävät
Viides kolonna
Meatballs
Kylmät todistajat
Paljaat uneksijat
The Barnhill Boys
Korkein oikeus
Kongontien orkesteri
Hunajaluut
Paratiisin puutarhaorkesteri
Dumari ja Spuget
Levy-yhtiöt Johanna Kustannus ja Nordic NotesView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
tuomarinurmio.fi

Hannu Juhani ”Tuomari” Nurmio (s. 21. marraskuuta 1950[1] Helsinki) on suomalainen rockmuusikko. Hän on kirjoittanut noin 200 laulua. Nurmion tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa ”Valo yössä”, ”Oi mutsi, mutsi”, ”Hän on täällä tänään”, ”Ramona”, ”Lasten mehuhetki”, ”Punainen planeetta”, ”Tonnin stiflat”, ”Kurjuuden kuningas”, ”Rannanjärvi elää” ja ”Dumari”.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Nurmio on syntynyt Helsingissä ja asui siellä elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet. 1990-luvulla hän asui Riihimäellä, vuonna 2002 hän muutti Espooseen, vuonna 2015 Helsinkiin[2][3][4] ja neljän vuoden kuluttua takaisin Espooseen.[5] Nurmion vanhemmat olivat Viljo Johannes Nurmio (1923–1963), joka oli lakimies [2] ja Laila Porttinen [2]. Oppikoulua hän kävi Kalliossa Helsingin Toisessa Lyseossa eli Tossussa ja jäi muun muassa kerran luokalleen. Vaihdettuaan Suomalaiseen yhteiskouluun hän alkoi menestyä paremmin. Rokkibändi Edisonin sähköbasso vaihtui akustisempaan tyyliin, kun hän tapasi rippikoululeirillä Mustasaaressa folk- ja musiikkihenkisiä ystäviä, joiden kanssa hän myös soitteli kitaraa ja myöhemmin vietti aikaansa Töölön suunnalla.[6]

Nurmio kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1971.[7]

Nurmio aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa 1971 opiskelemalla yleistä historiaa, mutta siirtyi pian oikeustieteeseen. Ennen muusikonuraansa Nurmio työskenteli oikeustieteen opintojensa ohella toimittajana, ensin Soihdunkantaja-lehdessä ja myöhemmin Ohjelmakeskuksen julkaiseman Uusi Laulu -lehden päätoimittajana.

1980-luvun alussa hän oli jo “päättänyt pyhästi” lopettaa opintonsa, mutta pyörsi päätöksensä ajatellen, että “tehty duuni valuisi hukkaan”. Musiikillisen läpimurtonsa jälkeen hän jatkoi sitkeästi opintojaan. Lopputyön nimi oli “Kidutuksen kielto kansainvälisessä oikeudessa”. Hän valmistui oikeustieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Toisin kuin yleensä kerrotaan, ettei hän olisi tehnyt päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä, hän on itse asiassa tehnyt sitä muutaman päivän ajan. Hän nimittäin ajoi erään leskirouvan vahingonkorvauskannetta ja voitti tapauksen. “Olen siis voittanut sata prosenttia jutuistani.” Hän sai myös tarjouksen toimia Matti Wuoren avustajana, mutta ei ottanut tuota työtä vastaan.[8]

Musiikkiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomari Nurmio yhtyeineen Helsingin Kaivopuistossa vuonna 1979.

Nurmio keikkaili jo 1970-luvun puolivälissä eri kokoonpanojen kanssa ja soolona muun muassa nimellä Hande Nurmio sekä erityisesti yhtyeensä Dusty Ramblers kanssa, joka levytti kappaleen "Oi mutsi mutsi" kokoelma-EP:lle Stadin Spartakiadit vuonna 1977. Köyhien ystävät keikkaili jo loppuvuodesta 1978 esittäen joitakin myöhemmille levyille päätyneitä kappaleita.

Nurmio yritti 1970-luvun lopulla parin vuoden ajan saada levytyssopimusta Love Recordsilta. Hän lähetti sinne demonauhojaan sekä myös pelkkiä laulutekstejään, toivoen että joku muu voisi niitä levyttää. Lopulta hänelle annettiin tasan yksi mahdollisuus: “Olin eräänlainen väliinputoaja. Levy-yhtiön näkökulmasta olin vasemmistolainen takinkääntäjä enkä autenttinen, ei-poliittinen rock-artisti, vaikka juuri rock-musaa olin rämistellyt jo varhaisteini-iästä asti.”[8]

Nurmio julkaisi ensimmäisen singlensä, Love Recordsin antaman armopalan, yhtyeensä Orpojen tuki kanssa toukokuussa 1979.[9] Singlellä soittivat studiomuusikot Hasse Walli (kitara), Make Lievonen (basso) Ahti Marja-aho (viulu), Pedro Hietanen (hanuri), Ronnie Österberg (rummut)[6].

Singlen B-puolen kappaletta "Valo yössä" tarjottiin MTV:n Syksyn sävel -kilpailuun, mutta se ei tullut valituksi.[6] Kun kilpailuun lähetetyistä mutta mukaan kelpaamaattomista kappaleista koostettiin ohjelma “Syksyn sävelen satoa”, kappaletta ei huolittu mukaan edes siihenkään. Myöskään levy-yhtiö ei uskonut kappaleeseen, vaan piti sen tekstiä liian kirjallisena. Sen alkumuoto olikin Hämäläis-Osakunnan lehdessä ilmestynyt runo Juopon reissu. Sen yhtenä innoituksen lähteenä oli runoilija Lauri Viita legendaarisine taksiajeluineen. Kappaleesta tuli kuitenkin odottamatta suuri hitti: se oli kolme kuukautta Suomen singlelistan ykkösenä.[9] Sen sijaan A-puolen vanhasta virrestä "Oi Herra, jos mä matkamies maan" tehty blues-sovitus "Kurja matkamies maan" herätti suurta pahennusta ja sen soittoa Yleisradiossa vältettiin ensimmäisen soittokerran jälkeen. Myöskään Raha-automaattiyhdistys ei hyväksynyt sitä levyautomaatteihinsa, ja siksi levystä tehtiin kohta uusi painos, jossa A-puoleksi oli valittu "Oi mutsi mutsi".[10] Nyt yhtyeeksi oli vaihtunut Köyhien ystävät, joka soitti enemmän rautalanka-tyylisesti kitara-rummut-basso-pohjalta. Mukana ei ollut enää haitaria eikä viulua. Tällä kokoonpanolla tehtiin ensimmäinen LP-levy Kohdusta hautaan. Siitä tuli suuri menestys.

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen alkaessa Nurmio oli jo tunnettu ja suosittu artisti. Toinen LP-levy Maailmanpyörä palaa ilmestyi vajaa vuosi ensimmäisen jälkeen. Se oli tyylillisesti täysin erilainen. Yhtyeenä oli nyt Viides kolonna. Aiempi yhtye Köyhien ystävät jatkoi suosiotaan ilman Nurmiota nimellä Agents.

Kolmas levy Lasten mehuhetki ilmestyi vuonna 1981. Se tehtiin jälleen eri kokoonpanolla kuin edellinen. Nurmio itse soitti kitaraa ja lauloi, rummuissa oli Köyhien ystävien Juha Takanen, bassossa ja koskettimissa Ahti Marja-aho ja puhaltimissa Pentti Lahti. Levyn tyyli poikkesi jälleen edellisestä, ja se oli sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti yhtenäinen teemallinen kokonaisuus. Musiikkityyliltään levy oli raaempi ja rosoisempi, Nurmion säröinen kitara oli pääosassa ja sitä tukivat puhaltimet ja viulu. Levyn nimikappaleesta ”Lasten mehuhetki” tuli hitti ja Suomi-rockin klassikko.

Vuonna 1982 ilmestynyt Punainen planeetta oli taas tyyliltään erilainen, edellistä levyä seesteisempi. Sen muusikkokaarti oli taas hieman vaihtunut, joskin Ahti Marja-aho oli edelleen mukana.

Vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla Meet the Meatballs tyyli oli jälleen muuttunut. Nyt monet muusikoista esiintyivät vieraskielisillä salanimillä: mm. Nurmio itse nimellä Judge Bean Jr., kitaristi Olli Haavisto nimellä Ollie Squeezer ja rumpali Zape Leppänen nimellä Z. de Calvado. Kaikki kappaleet olivat englanninkielisiä.

Käytettyä rakkautta-albumi ilmestyi vuonna 1986, ja se oli jälleen suomenkielinen. Tyyliltään se oli lähempänä iskelmää. Levyn hittikappaleita olivat mm. Miehen elämää ja Ramona. Itse hän kertoo levyä tehdessään halunneensa kritisoida sitä, että hänen kappaleensa otettiin aina hyvin vakavasti, niitä kuunneltiin hartaasti ja teksteiltä odoteltiin aina jotakin syvällistä, siksi hän halusi tehdä kevyemmän levyn myös tekstiensä puolesta [6]. Monia tämän levyn kappaleita hän alkoi esittää yksin kitaran säestyksellä tekemillään soolokeikoilla.

Albumi Kuu ilmestyi vuonna 1988. Se oli tyyliltään lähellä bluesia. Levyn ehkä tunnetuin kappale on kuitenkin tango Siihen loppui satumaa.

Tuomari Nurmio keskittyi 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa vaihteeksi kuvataiteisiin ja järjesti näyttelyn ”Erä rypistettyjä, litistettyjä, hakattuja ja maalattuja auton konepeltejä” Helsingissä Galerie Pelinissä. Romutaidenäyttely sai enemmän huomiota mediassa kuin hänen levyjulkaisunsa.

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Tuomari Nurmio teki levyn Hullu puutarhuri. Levyllä soittaa kymmenmiehinen torvi- ja lyömäsoitinyhtye, jonka kanssa äänitettiin myös Ylen sisäiseen käyttöön tuotettu albumi Tuomari Nurmio & Hugry Tribal Marching Band (1992)[11].

Vuonna 1994 ilmestyi WSOY:n kustantama runokirja Karvainen sielu.

Sen jälkeen Tuomari Nurmio paneutui iskelmäperinteeseen levyttämällä muun muassa vanhoja amerikkalaisia ja italialaisia iskelmiä levyllä Karaokekuningas (1995) ja seuraavana vuonna hän esitti isolle tanssiorkesterille sovitettuja versioita omista suomenkielisistä klassikoistaan levyllä Tanssipalatsi.

Suurien orkesterisovitusten jälkeen Tuomari Nurmio yllätti kuulijat jo vuoden kuluttua siirtymällä äärimmäisyydestä toiseen levyllä Luuta ja nahkaa (1997). Karuja tekstejä säestää vain Nurmion soittama säröinen akustinen kitara. Levyn tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat jo keikkaklassikoiksi muodostuneet ”Rannanjärvi elää!” ja ”Kova luu”.

Vuosituhannen vaihteessa julkaistulla 1999-levyllä on 2000-luvun helsinkiläisten kapakoiden jukeboksi-hitti ”Tonnin Stiflat”, jonka sanoitus kunnioittaa aitoa 1950-luvun Sörkan ja Kallion alueen puhekieltä, stadin slangia, kuten myös uudemmat laulut ”Bum!Bum!Bum!” ja ”Dumari”. Vuonna 2000 Tuomari Nurmiolle osoitettiin kunniaa hänen 50-vuotisjuhlansa aikoihin valmistuneella tribuuttilevyllä Tuomarin todistajat, jolla esiintyi useita nuoren polven artisteja muun muassa Ville Valo, Jonna Tervomaa, Tehosekoitin, YUP ja Nylon Beat.

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Tuomari Nurmio on etsinyt koko ajan uusia näkökulmia musiikkiinsa. Ennen kuulemattomista lauluista koostuvan Korkein Oikeus -trion kanssa soitetun live-levyn jälkeen ilmestyi Alamaailman Vasarat -yhtyeen säestyksellä tehty itämaista ja helsinkiläistä Kallion kulttuuria yhdistelevä teemalevy Kinaporin Kalifaatti (2005). Taustayhtyeessä on kosketinsoittaja, kaksi sellonsoittajaa, kaksi puhallinsoittajaa ja kaksi lyömäsoittajaa. Seuraavalla levyllä Tangomanifesti (2006) Tuomari Nurmio halusi uudistaa kaavoihin kangistunutta ja paikalleen jäänyttä suomalaista tangoperinnettä. Sillä kuultiin mm. argentiinalaisvaikutteinen milongaversio kappaleesta ”Valo yössä”.

Judge Bone’s Original Monstervision Freakshow oli Tuomari Nurmion studioyhtye, joka julkaisi vain yhden singlen, Welcome to Hellsinki. Single julkaistiin Suomessa järjestettyjen Euroviisujen kunniaksi keväällä 2007. Kappaleen laulusta vastaavat Mr. Lordi, Hanna Pakarinen, Timo Kotipelto, Pasi Rantanen, Jyrki 69 ja Judge Bone eli Tuomari Nurmio, joka on myös säveltänyt ja sanoittanut kappaleen. Kappaleen taustayhtyeessä soittavat mm. levyn tuottaja Nino Laurenne (kitara, taustalaulu) ja Roope Latvala (soolokitara) Single pysyi Suomen singlelistalla neljä viikkoa ja sijoittui parhaimmillaan ensimmäiseksi.[12][13]

Tammikuussa 2007 nousi Suomessa listaykköseksi Sielun veljet -yhtyeen 17 vuotta aiemmin nauhoittama levy Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta, joka sisältää covereita Nurmion kappaleista. Sielun Veljet sai albumista kultalevyn. Englannin kielellä tehtyjä lauluja sisältävä duo-levy Judge Bone & Doc Hill: Big Bear’s Gate ilmestyi vuoden 2008 keväällä 22-Pistepirkon levymerkillä Bone Voyage. Sen seurauksena Tuomari Nurmio kävi esiintymässä mm. Pariisissa ja Berliinissä Judge Bone nimellä 22-Pistepirkon lämmitysesiintyjänä.

Syksyllä 2009 Nurmio teki lyhyen konserttisalikiertueen kokoonpanolla Tuomari Nurmio ja Hunajaluut. Johanna Kustannus julkaisi lokakuussa 2009 Nurmion 30-vuotisen uran kunniaksi seitsemän cd:n boksin Dumari – raskauttavaa todistusaineistoa 1979–2009. Nurmiolle myönnettiin boksista Emma-gaalan historian ensimmäinen Vuoden Kotimainen Erikoisjulkaisu -Emma.

2010-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dumari & Spuget & Blosarit Helsingin juhlaviikoilla Huvilateltassa vuonna 2014.

Vuonna 2010 Tuomari Nurmiolta ilmestyi 4 erilaista DVD-julkaisua ja uusi albumi Paratiisin puutarha, joka julkaistiin CD:nä ja LP:nä lokakuussa 2010. Levy julkaistiin yhtä aikaa Nurmion musiikillisen elämäkerran, Dumari – Kohdusta hautaan ja Paratiisin puutarhaan, kanssa[14]. Alun perin slangiprojektia varten keväällä 2011 kootusta Dumari ja Spuget -kokoonpanosta tuli hänen toistaiseksi pitkäaikaisin bändiprojektinsa. Bändissä soittaa peruskokoonpanon (Tuomari Nurmio, Mitja Tuurala, Miikka Paatelainen ja Markku Hillilä) lisäksi torvisektio Blosarit (Juho Viljanen, Janne Toivonen ja Antti Hynninen).

Nurmio julkaisi vuonna 2013 albumin Dumari ja Spuget, jonka sanoitukset ovat stadin slangia. Levy myi kultalevyyn oikeuttavat 10 000 kappaletta ja Tuomari Nurmio vastaanotti kultalevyn 12. toukokuuta 2014.[15]

Seuraavana vuonna bändi julkaisi Dumari ja Spuget bailaa! cd-levyn ja Tavastian lavalla taltioidun ja konsertti-DVD:n samassa paketissa. Vuoden 2015 keväällä Tuomari Nurmio levytti Hoedown-yhtyeen kanssa albumin Tales of Judge Bone, joka sisälsi englanninkielistä materiaalia.

Albumijulkaisu Ihmemaassa vuonna 2016 oli “autenttisen duon” Tuomari Nurmio ja Folk Liisan (Liisa Eskola) yhteinen albumi.[16]

Dumarillumarei on Tuomari Nurmion 24. studioalbumi, joka julkaistiin 28. huhtikuuta 2017 levymerkillä Sony Music. Albumin vinyylipainos julkaistiin 12. toukokuuta 2017.[17] Levy nousi Suomen virallisella listalla parhaimmillaan sijalle 6.[18]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmiolla diagnosoitiin tammikuussa 2024 eturauhasen syöpä, johon hän on saanut elokuun loppuun saakka kestävää testosteronia ehkäisevää estrogeenihoitoa ja sädehoitoa. [19]

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkilehti Soundin (numero 3/2005) kriitikkoäänestyksessä ”Kaikkien aikojen 50 parasta albumia” Kohdusta hautaan valittiin kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi rockalbumiksi. Punainen planeetta oli äänestyksen kahdeksas sekä Maailmanpyörä palaa ja Lasten mehuhetki sijoilla 14. ja 15.[20]

Kultalevyn Nurmio on saanut levyistään Kohdusta hautaan, Käytettyä rakkautta[21], Tuhannen kapakan lauluja ja Dumari ja Spuget.[15]

Tuomari Nurmio on saanut Juha Vainion sanoittajapalkinnon vuonna 1999,[22] ja ainoana rock-muusikkona Eino Leinon palkinnon vuonna 2003[23], sekä Teosto-palkinnon Kinaporin kalifaatti -levystään vuonna 2005[24].

Näiden lisäksi hän on saanut muita tunnustuksia:

  • G. Pula-aho -patsas. Palkinto luovutettiin Leo Jokela Boozing Societyn 10-vuotisjuhlissa Bottalla Leo Jokelan syntymäpäivänä 24. tammikuuta 2003.[25]
  • Soundi-palkinto. Rocklehti Soundi jakoi 30-vuotispäivänsä kunniaksi 18. maaliskuuta 2005 ensi kertaa Soundi-palkinnon merkittävälle musiikintekijälle. Tunnustuksen sai Tuomari Nurmio.[26]
  • Emma-palkinto. Helmikuussa 2010 Tuomari Nurmio sai vuoden 2009 kotimainen erikoisjulkaisu Emma-palkinnon boksista Dumari – Raskauttavaa todistusaineistoa 1979–2009.[28]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomari Nurmio esiintyy myös ilman yhtyettä, säestäen itseään omintakeisella sähkökitarallaan. Kuva keikalta ravintola Juttutuvassa Helsingissä Taiteiden yönä 2007.

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana levyillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuviteltuja klassikkoja 1: Kuuluisan kertojan parhaat biisit. (Nuottikirja) Helsinki: Love Kustannus, 1988. ISBN 951-9377-13-1
  • Lindfors, Jukka ym. (toim.): Tuomari vastoin tahtoaan: Todistusaineistoa tuomari Nurmion varhais-vuosilta. Helsinki: Odessa, 1990. ISBN 951-9178-42-2
  • Karvainen sielu. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19980-X
  • Jukka Lindfors, Markku Salo ja Raimo Pesonen: Dumari – Kohdusta hautaan ja Paratiisin puutarhaan (musiikillinen elämäkerta, 2010)
  • Tuhannen ja yhden kapakan lauluja – 132 biisiä (nuottikirja, 2013)
  • Tuomari Nurmio: Vinoja sanoja. Laulujen lyriikat. Like, 2020. ISBN 978-951-1-36708-6

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Toimintakertomus vuodelta 2000 Elvis RY. Arkistoitu 12.5.2006. Viitattu 3.11.2010.
  2. ↑ a b c Lindfors, Jukka; Salo, Markku; Pesonen, Raimo; Dumari : kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan; WSOY; Suomi; 2010
  3. ↑ Tuomari Nurmio myi Emma-patsaansa – tuotot hyväntekeväisyyteen MTV. 26.1.2015. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 4.12.2016.
  4. ↑ Kallio Kipinöi 2013 suojelija on Tuomari Nurmio 20.11.2013. Kallion kulttuuriverkosto. Viitattu 11.1.2017.
  5. ↑ "Jos Kalevala olisi tehty Ruotsissa, se olisi jo tuotteistettu" – Tuomari Nurmio pyyhkii pölyt pois Kalevalasta Länsiväylä. 17.9.2019. Viitattu 20.9.2020.
  6. ↑ a b c d Miten minusta tuli minä, Tuomari Nurmio, radiohaastattelu Radiomafia 1991
  7. ↑ (Kohta vuoden alumni 2016: dumari) https://www2.helsinki.fi/fi/alumniyhdistys/vuoden-alumni#section-17905 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ a b Antti Kivimäki: Juristin asennetta. Alumni. Helsingin yliopiston alumniyhdistys. Jäsenkirje, 2016, s. 20–24. Helsinki: Helsingin yliopiston alumniyhdistys.
  9. ↑ a b Tuomari Nurmio:Valo yössä, Elävä arkisto
  10. ↑ Mielipahaa ohjelmaneuvostossa Elävä arkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Hullu puutarhuri Heili-kirjastot, Finna-tietokanta. Viitattu 3.6.2023.
  12. ↑ Suomen virallinen lista: Welcome to Hellsinki (Luettu 31. lokakuuta 2007)
  13. ↑ Judge Bone's Monstervision: Welcome To Hellsinki ifpi.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Arkistoitu 18.9.2015. Viitattu 4.3.2012.
  14. ↑ Dumari Jazzrytmit. 28.1.2011. Arkistoitu 12.9.2015. Viitattu 21.4.2015.
  15. ↑ a b Tuomari Nurmio pokkasi kultalevyn slangilevystään – katso Sanomatalon keikkataltiointi HS.fi. 12.5.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 21.11.2014.
  16. ↑ Tuomari Nurmio ja Folk Liisa julkaisevat vuoden 2016 ensimmäisen albumin! Tuomari Nurmion kotisivut. Viitattu 2.1.2016.
  17. ↑ Levykauppa Äx: Tuomari Nurmio – Dumarillumarei
  18. ↑ Musiikkituottajat: Suomen virallinen lista — Albumit 18/2017 Suomen virallinen lista. Arkistoitu 23.6.2017. Viitattu 1.6.2017.
  19. ↑ HS: Rockmuusikko Tuomari Nurmio kertoo sairastumisestaan syöpään Yle Uutiset. 4.8.2024. Viitattu 5.8.2024.
  20. ↑ Tuomari Nurmio: Kirjat ja lehdet tuomarinurmiohistoria.fi. Viitattu 3.11.2010.
  21. ↑ Tilastot IFPI. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 3.11.2010.
  22. ↑ Laitinen, Kikka: Juha Vainio -palkinto Tuomari Nurmiolle. Selvis, 1999, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.11.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Tuomari Nurmiolle Eino Leino -palkinto 25.2.2003. MTV. Arkistoitu 3.12.2014. Viitattu 21.11.2014.
  24. ↑ Teosto-palkinto Seeds of Timelle ja Kinaporin kalifaatille 1.12.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 21.11.2014.
  25. ↑ Pula-aho-palkinto Tuomari Nurmiolle Kaleva.fi. Viitattu 27.12.2017.
  26. ↑ Porilaiselle Jussi Lehtisalolle Soundi-palkinto – "Suomen marginaalikentän arvostetuimpia tekijöitä" – Satakunnan Kansa Satakunnan Kansa. 24.4.2017. Arkistoitu 27.12.2017. Viitattu 27.12.2017.
  27. ↑ Katso lista voittajista: Emma-palkinnot jaettiin Helsingissä 15.3.2009. Dome.fi. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 21.11.2014.
  28. ↑ Emma Gaala – Arkistovuosi www.emmagaala.fi. Arkistoitu 10.7.2012. Viitattu 27.12.2017.
  29. ↑ Ylen aikaisen Outi Pukkilalle Helsinki-mitali 13.6.2011. Yleisradio. Viitattu 21.11.2014.
  30. ↑ "Tuomari Nurmio valittiin vuoden sykkiläiseksi": https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002638806.html
  31. ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
  32. ↑ Vuoden 2022 Mensa-palkinto Tuomari Nurmiolle Suomen Mensa. 15.10.2022. Viitattu 21.10.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuomari Nurmio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuomari_Nurmio&oldid=22799896”