Ulrike Meyfarth
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ulrike Meyfarth noin vuonna 1972. | |||
Maa: Saksan liittotasavalta | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | München 1972 | korkeushyppy | |
Kultaa | Los Angeles 1984 | korkeushyppy | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Helsinki 1983 | korkeushyppy | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Ateena 1982 | korkeushyppy | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Kultaa | Milano 1982 | korkeushyppy | |
Kultaa | Göteborg 1984 | korkeushyppy | |
Hopeaa | München 1976 | korkeushyppy | |
Pronssia | Wien 1979 | korkeushyppy | |
Universiadit | |||
Hopeaa | Meksiko City 1979 | korkeushyppy |
Ulrike Nasse-Meyfarth (s. 4. toukokuuta 1956 Frankfurt) on saksalainen korkeushyppääjä. Hän on kaksinkertainen olympiavoittaja. Meyfarth voitti kultaa 1972 ja 1984 ollen tuolloin naisten korkeushypyn sekä nuorin että vanhin voittaja. Vuonna 1988 hän menetti vanhimman voittajan tittelin Louise Ritterille.
Meyfarthin ura alkoi nopeasti. Jo vuonna 1971 ollessaan 15-vuotias hän sijoittui Saksan mestaruuskilpailuissa toiseksi. Seuraavan vuoden olympiakarsinnoissa hän oli kolmas. Ennätyksellä 185 cm olympialaisiin lähtenyt Meyfarth ei kuitenkaan kuulunut kisan ennakkosuosikkeihin.
Ulrike Meyfarth paransi Münchenin olympialaisissa 1972 korkeushypyn finaalissa omaa ennätystään seitsemällä sentillä ja sivusi maailmanennätystä 192 cm. Floppaustyylin omaksuneesta 16-vuotiaasta Meyfarthista tuli kaikkien aikojen nuorin yleisurheilun yksilölajien olympiavoittaja.
Yllätysvoiton jälkeen Meyfarthin kehitys pysähtyi. Hän ei parantanut ennätystään 192 ennen kuin vuonna 1978 eikä hän saavuttanut ulkoradoilla arvokisamitaleja: EM-kisoissa 1974 hän oli seitsemäs, 1978 viides, vuoden 1976 olympialaisissa hän ei selviytynyt finaaliin. Vuoden 1980 kisoja Saksan liittotasavalta boikotoi.
Vuonna 1982 tapahtui Meyfarthin paluu huipulle. Hän voitti Euroopan mestaruudet sekä sisällä että ulkona. Jälkimmäisessä hän teki uuden maailmanennätyksen 202 cm. Vuoden 1983 maailmanmestaruuskisoissa Helsingissä Meyfarth kävi tiukan kisan Tamara Bykovan kanssa, jonka hän oli voittanut vuotta aiemmin EM-kisoissa. Bykova voitti maailmanmestaruuden, Meyfarth oli toinen. Lontoossa samana vuonna molemmat hyppäsivät uuden ME-tuloksen 203. Neljä päivää myöhemmin Bykova ylitti 204.
Vuonna 1984 Meyfarth voitti toisen kerran sisäratojen Euroopan-mestaruuden. Saman vuoden Los Angelesin olympiakisoista oli poissa moni Meyfarthin kovista vastustajista itäblokin olympiaboikotin vuoksi. Viimeisessä arvokisoissaan Meyfarth hyppäsi 202 cm ja voitti puolustavan mestarin Italian Sara Simeonin.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulrike Meyfarth Wikimedia Commonsissa
- Ulrike Meyfarth Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
- http://www.leverkusen.com/whoiswho/whoiswho.php4?view=Meyfarth
1928: Ethel Catherwood | 1932: Jean Shiley | 1936: Ibolya Csák | 1948: Alice Coachman | 1952: Esther Brand | 1956: Mildred McDaniel | 1960: Iolanda Balaș | 1964: Iolanda Balaș | 1968: Miloslava Rezková | 1972: Ulrike Meyfarth | 1976: Rosemarie Ackermann | 1980: Sara Simeoni | 1984: Ulrike Meyfarth | 1988: Louise Ritter | 1992: Heike Henkel | 1996: Stefka Kostadinova | 2000: Jelena Jelesina | 2004: Jelena Slesarenko | 2008: Tia Hellebaut | 2012: Anna Tšitšerova | 2016: Ruth Beitia | 2020: Marija Lasitskene | 2024: Jaroslava Mahutših’ |
|