Unelmointi

Vittorio Matteo Corcos, Haaveita, 1896.

Unelmointi tai päiväuni tarkoittaa ihmisen ajatusten virtaa hänen ollessaan valveilla. Unelmoivan ihmisen ajatukset harhailevat joko tarkoituksellisesti tai spontaanisti pois siitä, mitä hän on sillä hetkellä tekemässä.

Useimmat päiväunet ovat realistisia mutta vaeltelevia ajatuksia, jotka liittyvät henkilön omaan elämään. Päiväunet voivat myös olla mielikuvituksellisia tapahtumia, kuten suuria saavutuksia, sankaritekoja, jännittäviä karkaamisia, urheilullisia tai yliluonnollisia urotöitä, rakkaus- tai seksiseikkailuja, poikkeuksellisia itseluottamuksen osoituksia tai epätodennäköisiä väkivaltatekoja.

Monet päiväunet liittyvät henkilön tavoitteisiin ja käsittelevät keskeneräisiä asioita. Monesti unelmoinnin käynnistää jokin tällaisen tavoitteen mieleen tuova ärsyke, joka voi olla ulkoinen tai omista ajatuksista syntynyt, tai tunne. Henkilö alkaa unelmoida usein silloin, kun hän ei voi sillä hetkellä toimia tavoitteellisesti. Ne unelmoijat, jotka haaveilevat onnistumisista eivätkä keinoista saavuttaa tavoitteensa, onnistuvat näitä harvemmin tavoitteissaan.

Tutkijat ovat jakaneet päiväunet kolmeen luokkaan: myönteiset, rakentavat ja nautinnolliset; syylliset ja pelottavat; ja heikkoon tarkkaavaisuuden hallintaan liittyvät.

Unelmointi on yleisintä nuorilla aikuisilla, joiden ajatuksista noin puolet on päiväunia. Iän myötä unelmointi vähenee. Vanhukset eivät enää juurikaan unelmoi etenkään seksistä, sankariteoista tai vihamielisistä tilanteista.

Unelmoinnin tarkoitukseksi on esitetty tavoitteiden pitämistä mielessä kun ihminen tekee muita asioita. Päiväunissa voi myös arvioida menneitä kokemuksia ja harjoitella tulevaisuutta varten. Päiväunissa löytyy luovia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Päiväuniin yhdistyy lisäksi kasvanut empatia toisia ihmisiä kohtaan. Toisaalta masentuneiden ihmisten päiväunet ovat usein masentavia.