Valois’n Margareta

Wikipediasta
10 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 30. elokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Sivun nimen olisi käytännöllisempää olla muotoa Marguerite de Valois. Wikipedian sivun kääntäjäautomaatti suomentaa väkivaltaisesti ja kömpelösti vakiintuneita ulkomaisia henkilönimiä.
Marguerite de Valois
Ranskan kuningatar
Valtakausi 2. elokuuta 1589 – 17. joulukuuta 1599
Navarran kuningatar
Valtakausi 18. elokuuta 1572 – 17. joulukuuta 1599
Syntynyt 14. toukokuuta 1553
Saint-Germain-en-Layen linna, Ranska
Kuollut 27. maaliskuuta 1615 (61 vuotta)
Pariisi, Ranska
Puoliso Henrik IV
Suku Valois
Isä Henrik II
Äiti Katariina de’ Medici
Uskonto roomalaiskatolinen
Nimikirjoitus


Marguerite de Valois, La Reine Margot (14. toukokuuta 1553 Saint-German-en-Layen linna, Ranskan kuningaskunta – 27. maaliskuuta 1615 Pariisi) oli ranskalainen prinsessa, Frans II:n, Kaarle IX:n ja Henrik III:n sisar, josta tuli Henrik Navarralaisen eli Henrik IV:n puolisona ensin Navarran, myöhemmin koko Ranskan kuningatar. Hänet tunnetaan muistelmiensa eloisasta ajankuvasta.

Sijaishallitsija Catherine de' Medici neljän nuorimman lapsensa kanssa. Vas. Alençonin herttua Hercule eli François, kuningas Kaarle IX, prinsessa Marguerite de Valois ja Anjoun herttua, tuleva Henrik III. François Clouet'n työpaja n. 1561. Huomaa että tytär on esitetty veljiensä takana.
Prinsessa Marguerite 7-vuotiaana, François Clouet 1560
Nuori Marguerite de Valois, François Clouet n. 1560
Kuningatar Marguerite de Valois, François Clouet'n mukaan n. 1571

Suku ja kasvatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margueriten vanhemmat olivat Henrik II ja Katariina de’ Medici.[1] Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista hän oli nuorin tytär. Hänen veljiään olivat Frans II, Kaarle IX ja Henrik III. Hänen sisarensa Elisabet de Valois oli Espanjan kuningatar ja Claude de Valois (1547–1575) avioitui Charles III:n, Lothringenin herttuan kanssa. Hänen isänsä kuoli tapaturmaisesti turnajaisissa vuonna 1559 kun Marguerite oli kuusivuotias ja äiti toimi tämän jälkeen veljien sijaishallitsijana.

Hän sai opetusta historiassa, grammatiikassa, antiikin kirjallisuuden klassikoissa ja Raamatun pyhissä teksteissä sekä oppi puhumaan latinaa, kreikkaa, italiaa ja espanjaa.

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1572 hänet naitettiin Bourbon-sukuun kuuluneelle Henrik Navarralaiselle Ranskan uskonsotien laannuttamiseksi. Viisi päivää häiden jälkeen 23. elokuuta alkoi kuitenkin protestanttisten hugenottien joukkomurha eli pärttylinyön verilöyly.[1]

Protestanttinen Henrik joutui kääntymään katolilaiseksi, ja hän ja Marguerite joutuivat asumaan hovissa käytännössä kotiarestissa. Tilanne muuttui vielä hankalammaksi kun veli Kaarle IX kuoli vuonna 1574 ja Margueriten nuorempi veli Henrik III tuli kuninkaaksi. Henrik Navarralainen onnistui pakenemaan helmikuussa 1576, ja kääntyi heti takaisin protestantiksi. Kuningas eristi Margueriten kuukausiksi tämän makuuhuoneeseen, mutta keväällä hänet lähetettiin Flanderiin neuvottelemaan vaivihkaa sotilaallisesta liittoutumasta. Flanderista kuningatar Marguerite jatkoi matkaa aviomiehensä luokse Navarraan, ja asettui siellä Neracin linnaan. Sitä sisustettiin ylellisemmäksi, ja monet runoilijat ja filosofit viihtyivät hovissa nuoren, kauniin ja sivistyneen kuningattaren vieraina. Samaan aikaan kuningas menestyi sotilaana.[2]

He eivät asuneet yhdessä pitkiä aikoja mutta olivat lähes aina hyvissä väleissä keskenään.[3] Huolimatta muista suhteistaan, Marguerite kieltäytyi eroamasta puolisostaan. Hän käytti vaikutusvaltaansa edistääkseen yhteisymmärrystä Henrik Navarralaisen ja nuorimman veljensä Alençonin herttua Françoisin, maltillisten katolilaisten johtajan välillä. Hänen roolinsa tätä seuranneissa salaliitoissa maksoi hänen rakastajansa, seigneur de La Môlen, Joseph de Bonifacen hengen vuonna 1574.[4]

Vuonna 1586 veli Henrik III määräsi sisarensa Margueriten arestiin Ussonin linnaan Auvergneen vuonna 1586. Hän pysyi siellä 19 vuoden ajan, ja vankeudestaan huolimatta vietti jälleen vilkasta kulttuuri- ja hovielämää, tapasi vieraita ja kirjoitti muistelmiaan.[2]

Vaikutusvaltansa kasvaessa Henrik Navarralainen tarvitsi perillisiä, ja paavi mitätöi lapsettoman avioliiton lokakuussa 1599.[1] Marguerite ei suostunut eroon niin kauan kuin Henrikin rakastajatar Gabrielle d’Estrées oli elossa.[4] Eräitten tietojen mukaan Marguerite jätti itse aviomiehensä.[5]

Elämä avioliiton jälkeen ja kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marguerite sai edelleen pitää kuningattaren arvonimensä ja pysyi entisen puolisonsa kanssa hyvissä väleissä.[1] Hän vieraili entisen puolisonsa uuden vaimon Maria de' Medicin luona ja kuningas Henrik IV neuvotteli entisen vaimonsa kanssa usein tärkeissä asioissa, vaikka jokseenkin hillittynä henkilönä oli murheellinen tämän tuhlaavaisuudesta. [3]

Vuodesta 1605 kuningatar Marguerite eli loisteliasta elämää Pariisissa, jota 1900-luvun alun historioitsijat ovat kuvanneet "Valois-suvun outo sekoitus irstailua, hurskauden harjoitusta sekä taiteen ja kirjallisuuden viljelyä."[3] Hän rakennutti itselleen Seinen vasemmalle rannalle Hostel de la Reyne Margueritte nimisen kaupunkipalatsin, jonka suunnitteli Jean Bullant vuonna 1609.

Hän julkaisi muistelmiensa lisäksi runoja.[1]

Marguerite de Valois'n kaupunkipalatsi Matthäus Merianin Pariisin kartassa: LE PLAN DE LA VILLE, CITE, VNIVERSITE ET FAVX-BOVRGS DE PARIS AVEC LA DESCRIPTION DE SON ANTIQVITE ET SINGVLIARITES, dit Plan de Mérian, 1615, détail.
Kuningatar Marguerite de Valois, François Clouet n. 1574

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marguerite de Valois jätti jälkeensä kirjeitä ja muistelmat, joista jälkimmäiset on kirjoitettu taitavasti ja ne kuuluvat 1500-luvun parhaiden muistelmien joukkoon. Hän oli ranskalaisen historioitsija, oppinut ja sotilas Pierre de Bourdeille Brantômen (n. 1540–1614) esikuva ja Alexander Dumas vanhemman anekdoottisen historiallisen romaanin vuodelta 1854 "La Reine Margot" henkilöhahmo. Tämä täysin fiktiivinen teos palveli Bourbon-hallitsijasuvun tarkoitusperiä. Romaanissa kuvattiin liioitellun vapaamielistä ja moraaliltaan kyseenalaista naista, joka on luonut poliittisesti aktiivisesta Marguerite de Valois'ta kuvan, joka on kyseenalaistettu uusimmassa historiantutkimuksessa.[6][7]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Margaret Of Valois Encyclopaedia Britannica. Viitattu 9.3.2019.
  2. ↑ a b Margaret of Valois (1553–1615) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 9.3.2019.
  3. ↑ a b c Saintsbury, George: Marguerite de Valois. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 17. vsk. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b Margaret Of Valois | French princess, Valois dynasty, Huguenot queen | Britannica www.britannica.com. 2.2.2024. Viitattu 11.2.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Moisan, Michel, L'exil auvergnat de Marguerite de Valo is (la reine Margot): Carlat-Usson, 1585–1605, Editions Creer, 1999. (ranskaksi), s. 30
  6. ↑ Moshe Sluhovsky: History as Voyeurism: from Marguerite De Valois to La Reine Margot. Rethinking History, 2000, 4. vsk, nro 2, s. 193. ISSN 1364-2529 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Sealy, Robert J.: The Myth of Reine Margot: Toward the Elimination of a Legend, Peter Lang Publishing, 1994, ss. 23-28; Michel Moisan, L'exil auvergnat de Marguerite de Valois (la reine Margot) : Carlat-Usson, 1585–1605, Editions Creer, 1999, ss. 192-195; CRegine p Cesarina: r caso, ss. 103-107.

Aiheesta lisää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valois’n_Margareta&oldid=22755013”