Vertaistuotanto

Vertaistuotanto (engl. peer production) on tuotantoa, jonka perustana on toimijoiden epähierarkkisesti organisoituva yhteistyö. Vertaistuotannon edellytyksenä toimivat yhteisresurssit eli commonsit, jollaisia voivat olla esimerkiksi vapaat tietovarannot tai yhteiset luonnonvarat. Konkreettisimmillaan vertaistuotantoa on toteuttu avoimen lähdekoodin ohjelmissa ja Wikipediassa.

Teoriaa

Christian Siefkes määrittelee artikkelissaan The Commons of the Future vertaistuotannolle viisi keskeistä elementtiä, jotka ovat:

1. jäsenten motivaatio tehdä palveluksia yhteisönsä eteen
2. tuotannon määrittyminen tarpeiden mukaan ja vertaistuotteiden jaettu luonne
3. tuotteiden riittävyyden varmistaminen
4. työnjaollisten ongelmien ja ristiriitojen ylittäminen, kuten vähemmän haluttujen tehtävien kiinnostavuus
5. globaalit ja paikalliset intressit sekä verkostojen yhteistyön muotoutuminen

Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek on jakanut commonsit kolmeen resurssiulottuvuuteen, jotka ovat ekologinen, sosiaalinen ja verkostollinen. Žižek kannustaa puolustamaan yhteisresursseja, koska hän arvioi näistä resursseista jokaisen olevan uhattuna ympäristökriisin, sosiaali- ja terveyspalveluiden heikon saatavuuden ja tiedon rajaamisen vuoksi.

Selvityksiä

Suomessa vertaistuotantoa ovat tutkineet ja selvittäneet mm. Sitra ja Ajatuspaja e2 valtioneuvoston kanslian tilaamana. Molemmissa raporteissa vertaistuotanto nähtiin mahdollisuutena kehittää erityisesti palvelutuotantoa käyttäjälähtöisempään suuntaan ja parantaa yhteisöllisyyttä.