Video Toaster

Video Toaster on NewTekin kehittämä laajennuskortti Amiga-tietokoneille, jota käytetään videoeditoinnissa. Kortin sanottiin tuoneen televisiotuotannon massoille. Video Toasterista ilmoitettiin vuoden 1987 World of Commodore -messuilla. Kortti on julkaistu vuonna 1990. Kortin kehittivät Tim Jenison, Paul Montgomery ja Brad Carvey.

Historia

Amigan genlock mahdollisti tietokoneen synkronoinnin videosignaaliin ja siinä oli epätavalliset erikoispiirit grafiikkaan, jotka mahdollistivat paremman grafiikan ja animaation kuin mikään markkinoilla. Nämä eroavaisuudet tavalliseen tietokonelaitteistoon verrattuna teki siitä kiinnostavan tietyille käyttäjille. Tim Jenison työskenteli Colorwarelle, joka kehitti tuotteita Tandylle ja kiinnostui Byte-lehdessä olleen esittelyn myötä Amigasta. Jenison kehitti Amigalle videokaappauskortin nimeltä DigiView, joka kaappasi yksittäisiä kuvia videokuvasta ja tallensi ne levykkeelle Amigan 4 096 värin HAM-moodissa (hold-and-modify). Jenison myi osuutensa Tandylle kehittävässä yrityksessä ja aloitti uuden yhtiön kehittääkseen tuotteita Amigalle, joka oli NewTekin alku. DigiViewin myötä kehitettiin ohjelma nimeltä kuvankäsittelyohjelman nimeltä DigiPaint, joka pystyi käsittelemään 4 096 värin kuvia.

Paul Montgomery teki videoita kotilaitteistolla ja hänen haluamansa ominaisuudet olisivat vaatineet tuhansien dollarien hintaisia laitteita. Montgomery näki Jenisonin kehittämän digitointilaitteiston tuottamia kuvia, näytti niitä Brad Carveylle ja otti yhteyttä Jenisoniin. Montgomeryn mukaan Jenisonin kehittämä DigiView myi yli 100 000 kappaletta.

Montgomery työskenteli hetken Electronic Artsille mutta lähti sieltä vuonna 1987 ja liittyi NewTekille. Jenisonin mukaan Amigalla oli mahdollista tehdä luovia asioita pelkällä ohjelmistolla ja ajatuksena oli tehdä mahdollisimman paljon videotyöstä käyttäen tietokonetekniikkaa. Videolaitteisto oli tuolloin hyvin kallista erikoistunutta laitteistoa, kun taas Amigan erikoispiirien ansiosta se voitiin tehdä tietokoneella, mutta suurinopeuksiseen työhön tarvittaisiin edelleen laitteistoa. Carvey oli työskennellyt robottien ja konenäön parissa ja hänet otettiin mukaan Toasterin suunnitteluun. Carvey hahmotteli Jenisonin kanssa prototyypin, jonka jälkeen ohjelmistosuunnittelija Steve Kell osallistui kehitykseen ja prototyyppi saatiin toimimaan lokakuussa 1987. Marraskuussa 1987 korttia esiteltiin Comdex-messuilla, jossa se herätti huomiota. NewTekin esittelemä DigiView Pro, jota esiteltiin toistamalla digitaalista värivideota yhdeltä levykkeeltä ei herättänyt juurikaan kiinnostusta tuolloin.

Prototyypin esittelystä valmiiseen korttiin kului kolme vuotta standardien ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi. Yhdysvaltain telehallintovirasto (FCC) oli aikoinaan asettanut säännöt lähetyskelpoisuudelle televisiossa, johon kuluttajille suunnatut videokamerat eivät yltäneet. Toaster muutti tämän ja mahdollisti lähetystasoisen tuotannon huomattavasti halvemmalla. Toasterista suunniteltiin aluksi efektilaatikkoa, joka kasvaisi muihin tuotteisiin ja ohjelmistoa ei aiottu liittää sen mukaan. Monet ominaisuudet kuitenkin päätyivät mukaan julkaistuun tuotteeseen. Kortti pystyi neljän syötteen välillä vaihtamiseen, siinä oli kaksi 24-bittistä kuvapuskuria, "luminanssiavain" (engl. luminance keyer) eli kyky liittää elävää videokuvaa ja tietokonegrafiikkaa väriavainnuksella (kuten television säätiedotuksissa) ja sisäinen genlock. Toasteriin tuli videomiksausohjelma (switcher), jossa oli ominaisuuksia joihin mikään muu missään hintaluokassa ei pystynyt sekä Montgomeryn haluamia efektejä, jotka aiemmin vaativat huomattavasti kalliimpia laitteita. Muita ohjelmia olivat Toaster CG, Toaster Paint (24-bittinen piirto-ohjelma, jonka juuret olivat DigiPaintissa), Chroma F/X ja LightWave 3D. Toasterin jälleenmyyntihinta oli 2 400 dollaria: syynä suurelle määrälle ominaisuuksia oli käsitys, ettei se olisi hyvä jos jotain puuttuisi. Jopa Amigan erikoispiirien avulla suorituskyky oli viety äärimmilleen ja kaikki ohjelmoitiin assemblyllä. Lisäksi laitteistoa kehitettiin tilanteisiin, joissa tietokone ei ollut riittävän nopea. NewTekille liittyneet Daniel Kaye ja Peter Tjeerdsma olivat työskennelleet Elan Designille, jossa oli kehitetty Amigalle videomanipulointikortti ja esitysohjelmistoa. Toaster julkaistiin joulukuussa 1990.

Kortin mukana seuranneen LightWave 3D-ohjelman olivat kehittäneet Allen Hastings ja Stuart Ferguson. Hastings oli aiemmin kehittänyt Amigalle VideoScape 3D -ohjelman. LightWave oli aluksi saatavilla vain Video Toasterin mukana, mutta tuli saataville erillisenä vuonna 1994. Joillekin asiakkaille LightWave oli varsinainen syy ostaa kortti. LightWaven tultua kaupallisesti saataville CGI-grafiikan kustannukset putosivat dramaattisesti.

Toasteria ja LightWave 3D -ohjelmaa on käytetty Babylon 5 -televisio-ohjelman teossa. Babylon 5:n budjetti ei riittänyt miniatyyrimalleihin, jolloin Ron Thornton ehdotti vaihtoehtoa. Thornton ja Paul Beigle-Bryant perustivat yhtiön nimeltä Foundation Imaging ja saivat sopimuksen Babylon 5:n tehosteille. Sarjan ensimmäisen kauden tehosteet tehtiin Video Toasterilla ja LightWavella Amigalla. Myöhemmin muita tietokoneita käytettiin LightWave-renderöintiin. Thornton osoitti, että pääsy sopivaan laitteistoon oli saatavilla ja artistit ilmaantuivat: ihmiset, joilla ei aiemmin ollut tilaisuutta vastaavaan yhtäkkiä pystyivät ja julkaiseminen lehdissä osoitti että se oli mahdollista pöytäkoneilla. Jeno Horvath aloitti tekemällä videoita paikallisille yhtyeille, mutta yrityksistä tuli pian kannattavampi markkina: useat yritykset tarvisivat koulutus- ja markkinointivideoita työntekijöille ja asiakkaille, mutta eivät halunneet maksaa ammattimaisen ryhmän vaatimia hintoja, mutta tarvitsivat parempaa kuin kotivideoita. Jos ei käyttänyt Toasterin sisäänrakennettuja efektejä eroa huomattavasti kalliimpaan järjestelmään ei havainnut.

Kortin ja tietokoneen yhteishinta oli huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi Silicon Graphicsin (SGI) työasemien hinta vastaavana aikana, joka osaltaan teki yhdistelmästä suositun. Ammattilaistason järjestelmä saattoi maksaa 60 000 - 100 000 dollaria aiemmin kun taas Amigalla toimivan järjestelmän sai 10 000 - 15 000 dollarin hinnalla. Amiga-tietokoneen ja Toaster-kortin sai noin 5 000 dollarilla. Kolmiulotteista mallinnusta ja animointia tehtiin tuolloin tyypillisesti 20 000 dollarin SGI-työasemilla käyttäen lähes samanhintaista ohjelmistoa. Montgomery on vertaillut sanoen NewTekin olevan volyymimarkkinoilla ja SGI on marginaalimarkkinoilla: kolmiulotteisen renderöinnin hinnat olivat hänen mukaansa kestämättömällä pohjalla. Desktop-Video World -lehden toimittajan mukaan jälkituotantoyhtiöille työskennelleet aloittivat itsenäisen toiminnan. Toaster tasoitti kenttää riippumattomille videotuottajille ja myi yli 60 000 kappaletta vuoteen 1994 mennessä. Todd Rundgren oli yksi ensimmäisiä kortin käyttäjiä musiikkivideoiden teossa. Rundgren kytki yhteen kymmenen Toasteria renderöimään musiikkivideon kappaleeseensa "Change Myself". Videossa käytetyt efektit joita nykyään pidetään kliseisinä tulivat sellaisiksi Toasterin tehtyä niistä tavanomaisia.

Kortti oli kehitetty käytettäväksi NTSC-järjestelmässä, mutta brittiläinen Amiga Format -lehti testasi sitä konversiolaitteiden kanssa PAL-ympäristössä vuonna 1993. Vuonna 1994 siirtyminen digitaaliseen televisioon alkoi jo näkyä. Myös epälineaariseen videoeditointiin käytettävien laitteiden sekä tietokoneiden tallennuslaitteiden hinnat laskivat nopeasti.

Alkuperäinen kortti julkaistiin käytettäväksi Amiga 2000:n kanssa koska aiemmat Amiga-mallit eivät olleet riittävän suuressa kotelossa. Alkuperäinen kortti tarvitsi tueksi myös aikakoodikorjaukseen laitteen, joka synkronoi analogiset videosyötteet yhteiseen kelloon. Alkuperäistä mallia voitiin käyttää myös myöhemmissä Amiga-malleissa.

Kortista julkaistiin Amiga 4000:lle päivitetty versio Video Toaster 4000. Video Toaster 4000:ssa oli tuki Amigan uudemmalle AGA-piirisarjalle, toimi nopeammin ja lisäsi uusia ominaisuuksia. Näyttelijä Wil Wheaton osallistui Video Toaster 4000:n kehitykseen testaamisessa ja laadun valvonnassa sekä osallistui sen markkinointiin.

Video Toaster Flyer on lisäkortti epälineaariseen videoeditointiin, joka on suunniteltu käytettäväksi Video Toasterin kanssa: laitteessa on kolme erillistä SCSI-ohjainta, joista kaksi on suunniteltu videodatan kanssa käyttöön ja kolmas audion kanssa. Flyer vaatii joko alkuperäisen Video Toasterin tai päivitetyn Video Toaster 4000:n. Flyerin kanssa Toaster-järjestelmästä tuli samankaltainen kuin ammattilaisten suosima Avid Media Composer. Toaster oli huomattavasti halvempi kuin Avidin järjestelmä, joka saattoi maksaa yli sata tuhatta dollaria kokonaiseen järjestelmään. Digitaalisen videon editointi oli tuolloin huomattavasti kiintolevykapasiteetin rajoittamaa ja kiintolevyt maksoivat paljon.

Jotkin asiakkaat halusivat kortista versiota Macintoshille, joka ei ollut mahdollista koska siinä ei ollut Amigan erikoispiirejä. Tämän vuoksi NewTek julkaisia Toaster Link -lisäkortin Amigaan, joka reititti videokuvan Macintoshin näytölle.

NewTek kehitti myös Screamer-nimisen renderöintilaitteen, joka käytti neljää MIPS R4400 -prosessoria kolmiulotteisen animaation renderöinnin nopeuttamiseen. NewTek päätti keskeyttää työn Screamerin parissa ja keskittyi Flyeriin. DeskStation Technology, joka valmisti Screamerin laitteiston, julkaisi siitä oman supistetun version nimeltä Raptor kahdella MIPS-prosessorilla. Raptor yhdistettiin Toaster-koneeseen Ethernet-verkkokortilla ja sen käyttöön tarvittiin erikoisversio LightWavesta. Screamer perustui havaintoon, että televisiotuotannon aikatauluista johtuen Amblinissa käytettiin 40:tä Toaster-järjestelmää verkotettuna mahdollisimman nopeaan renderöintiin.

Myöhemmin NewTek siirsi ohjelmistonsa muun muassa DEC Alphalle ja Windows NT:lle. NewTek julkaisi myös tuotteita kuten TriCaster, jotka eivät olleet enää Amigan laitteistosta riippuvia. Vuonna 2004 alkuperäisen Toasterin lähdekoodit julkaistiin avoimena lähdekoodina.

Toasteria on kutsuttu Amigan läpimurtosovellukseksi.

Palkinnot

NewTek on saanut Emmy Engineering Plaque -palkinnon vuonna 2003 LightWave 3D -ohjelmasta. Kortti on saanut Emmy-palkinnon teknisestä saavutuksesta.

Aiheesta muualla

• OpenVideoToaster (englanniksi)