Vilhelm Junnila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilhelm Junnila
Junnila kesäkuussa 2023.
Junnila kesäkuussa 2023.
Suomen elinkeinoministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–6.7.2023
Edeltäjä Mika Lintilä
Seuraaja Wille Rydman
Kansanedustaja
17.4.2019–
Ryhmä/puolue Perussuomalaisten eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt6. maaliskuuta 1982 (ikä 42)
Naantali
Tiedot
Puolue perussuomalaiset
Aiheesta muualla
Kotisivu

Lassi Vilhelm Junnila[1] (s. 6. maaliskuuta 1982 Naantali)[2] on suomalainen poliitikko. Hän oli Orpon hallituksen ensimmäinen elinkeinoministeri.[3] Junnila ilmoitti eroavansa toimittuaan ministerinä 11 päivän ajan.[4]

Junnila valittiin perussuomalaisten kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2019 ja uudelleen 2023. Junnila toimii Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana.[2] Junnila on myös Naantalin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja vuoden 2021 syksystä lähtien.[5] Ennen valintaansa kansanedustajaksi Junnila toimi kahdeksan vuotta kansanedustajan avustajana.[6]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junnila on koulutukseltaan merkonomi Raision kauppaoppilaitoksesta (2001). Ylioppilastutkintoa hän ei ole suorittanut, ainoastaan kolme koetta vuonna 2003[7]. Junnila on ilmoittanut opiskelleensa valtio-oppia ja toimineensa yrittäjänä. Hän on ollut kirjoilla Turun yliopiston avoimessa yliopistossa muttei ole suorittanut kursseja. Yrittäjäurasta ei löydy Ylen mukaan todisteita, sillä Junnilan ilmoittamaa puolalaista yritystä ei löydy rekistereistä.[8] Hän on avustajansa mukaan työskennellyt Muumimaailman parkkipaikan muumipoliisina, opiskeluaikana IT-tehtävissä Fortum Oil & Gas ja Neste Oil -nimisissä yrityksissä, teollisuudessa Arme Oy:ssa sekä taloushallinnollisissa ja isännöintitehtävissä muutamassa pienemmässä yrityksessä.[7]

Kansanedustajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tultuaan valituksi eduskuntaan Junnila esitti vuosittain 45 000 euron määrärahaa Veljesapu-Perinneyhdistykselle, joka vaalii natsi-Saksan SS-joukkojen Waffen-SS-siivessä toimineiden suomalaisten vapaaehtoisten perintöä. Vuonna 2019 Junnila teki talousarvioesityksen sadan euron määrärahan myöntämisestä somaliyhdistys Berdelle ”verkkokirjoittelusta aiheutuneeseen ahdistukseen ja mielipahaan". [9]

Keskustelu uusnatsiyhteyksistä ja -viittauksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2023 vaalien alla Junnila vitsaili puolueensa toisen ehdokkaan numerosta 88 sanomalla ”[e]nsinnäkin onnittelut erinomaisesta vaalinumerosta. Tiedän, että se on voittava kortti.” Junnila oli itse päässyt eduskuntaan samalla vaalinumerolla. Hän jatkoi ”[t]ämä 88 viittaa tietenkin kahteen H-kirjaimeen, josta ei sen enempää puhuta”, viitaten natsien tervehdykseen ”Heil Hitler”.[10] Edellisissä vaaleissa Junnila oli käyttänyt mainonnassa numeroyhdistelmää 14/88, kun vaalipäivä oli 14. ja hänen vaalinumerokseen oli arvottu 88. Alkuosalla arvioitiin viitatun tunnettuun valkoisen ylivallan iskulauseeseen.[11]

Vuonna 2019 Junnila oli ollut puhumassa äärioikeistolaisen Kansallismielisten liittouman järjestämässä tapahtumassa nimeltä ”188 Kukkavirta”.[12][13] Junnilan mukaan tilaisuus oli Turun terrori-iskun uhrien muistotilaisuus, jossa oli puhujia kaikista muistakin puolueista.[14] Muiden puolueiden edustajia ei kuitenkaan ollut puhumassa 188 Kukkavirta -tapahtumassa.[14][15] Junnila ilmoitti 19. kesäkuuta 2023, ettei hänellä ole suhdetta Kansallismielisten liittoumaan ja että hänet oli keinotekoisesti yhdistetty ”mainittuihin tahoihin”, vaikka hän piti puheensa Aurajoen toisella rannalla.[14] Omalla kotisivullaan Junnila oli tapahtumasta 2019 kirjoittaessaan tosin kiittänyt järjestäjiä ”erityisesti siitä”, että vastarantakin oli sinä vuonna annettu tapahtuman käyttöön, jolloin ”vasemmistolaisten rumpuryhmä ei päässyt sinne metelöimään ja häiritsemään muistotilaisuutta”.[16] Tapahtumasta jaettiin myös kuvia, joissa järjestäjät seisoivat Junnilan vieressä tämän puhuessa.[17] Tapahtumasta kuvatussa videossa näkyy, miten alussa yhtenäisenä liikkunut kulkue jakautuu Tuomiokirkkosillan kohdalla kahteen osaan molemmin puolin jokea.[18]

Junnila pahoitteli 22. kesäkuuta 2023 aiempaa toimintaansa ja kertoi ottaneensa opikseen, piti Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttamista hyvänä asiana ja kertoi, ettei enää osallistuisi vastaavaan tilaisuuteen.[11][19] Useat tutkijat pitivät Junnilan toimintatapaa äärioikeistolle tyypillisenä kaksoisviestintänä, jossa huumorin varjolla ja symbolipelillä voi omalle kannattajakunnalle esittää ihmisvihaa, venyttää sallitun rajoja, uhriutua vastareaktioista ja lopulta kiistää kaiken, jos tarve vaatii.[20]

Luottamusäänestys eduskunnassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan käsitellessä Orpon hallituksen ohjelmaa 27. kesäkuuta 2023 oppositiopuolue vihreiden kansanedustaja Hanna Holopainen esitti elinkeinoministeriksi nimitetylle Junnilalle epäluottamuslausetta tämän ”äärioikeistoyhteyksien” vuoksi. Holopaisen mukaan Junnilan yhteydet äärioikeistoon ”eivät ole yksittäinen vahinko tai huumoria vaan järjestelmällistä yhteydenpitoa”. Junnilan tapaus oli jo ehtinyt herättää huomiota myös ulkomailla, ja Holopainen sanoi vihreiden olevan huolestuneita Suomen maineesta maailmalla.[21] Junnilan puheista olivat uutisoineet muun muassa BBC, ranskalainen Le Monde, saksalainen Süddeutsche Zeitung ja The Times of Israel. Süddeutsche Zeitung väitti myös eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon ja sisäministeriksi nimitetyn Mari Rantasen nostaneen esiin äärioikeistolaisia teemoja.[22]

Luottamusäänestyksessä 28. kesäkuuta 2023 Junnila sai eduskunnan luottamuksen kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien tuella äänin 95–86. Epäluottamuksen puolesta äänestivät kaikki vihreiden, sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton paikalla olleet kansanedustajat sekä seitsemän hallituspuolue RKP:n yhdeksästä kansanedustajasta, mukaan lukien kaikki kolme RKP:n ministeriä.[23][24] Jos kaikki opposition edustajat olisivat olleet paikalla, äänestäneet epäluottamuslauseen puolesta ja muutoin äänet olisivat jakautuneet samoin kuin ne menivät, Junnila ei olisi saanut eduskunnan luottamusta.[25]

Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra oli hallituslähteiden mukaan ennen luottamusäänestystä uhannut kaataa hallituksen, mikäli RKP:n eduskuntaryhmä äänestäisi Junnilan luottamusta vastaan. Äänestyksen jälkeen Purra vakuutti, että Junnilalla oli hänen itsensä ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmän täysi tuki. Purra sanoi kuitenkin pitävänsä Junnilan leikinlaskua ”selvästi sopimattomana”.[26] Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä katsoi, että luottamusäänestyksessä oli kyse ”punavihreiden ajojahdista, jonka kohteeksi oli nyt poimittu ministeri Junnila”.[27]

Pesukarhusolmio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junnila piti 28. kesäkuuta 2023 eduskunnassa solmiota, jossa on pesukarhun kuvia. Ilta-Sanomien mukaan pesukarhuun liittyy äärioikeistolaista symboliikkaa, sillä pesukarhun englanninkielisestä nimestä (raccoon) on johdettu rasistinen termi. Lisäksi lehti yhdisti eläimen natsi-Saksaan, sillä väitetään natsijohtaja Hermann Göringin tuoneen vieraslajin Eurooppaan.[28] Junnila on myös aiemmin viitannut pesukarhuihin. Eräät poliitikot tuomitsivat pesukarhusolmion. Ville Niinistön mukaan Junnilan solmio pilkkaa natsipuheiden kritiikkiä. Myös vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllönen kritisoi solmiota Suomi-areenassa. Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma pitää solmiota piiloviestinä Junnilan omille kannattajille.[28] Junnilan mukaan kyse ei ollut piiloviestinnästä, vaan hän kertoi solmion olleen puolisoltaan saama lahja joka kaulassaan hän halusi ”mennä elämänsä kovimpaan paikkaan”, viitaten luottamusäänestykseen.[29]

”Ilmastoabortti”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junnila oli syksyllä 2019 tehnyt eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa hän oli ehdottanut, että väestönkasvua Afrikassa ja sen aiheuttamaa ilmastohaittaa tulisi hillitä edistämällä niin sanottuja ”ilmastoabortteja”. Kristillisdemokraatti Päivi Räsänen tiedusteli 29. kesäkuuta 2023, oliko Junnila edelleen samalla kannalla. Seuraavana päivänä myös Sari Essayah vaati Junnilaa sanoutumaan irti kysymyksestään, koska sen ”sanamuodot ovat täysin tuomittavia”. Junnila piti kysymystään täysin uuden hallitusohjelman mukaisena.[30]

Ero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. kesäkuuta 2023 presidentti Sauli Niinistö ilmaisi pitävänsä Junnilasta syntynyttä kohua hallitukselle ”vähintään kovin kiusallisena”.[31] Samana päivänä Yleisradio kertoi vaikuttavan siltä, että Junnila on antanut harhaanjohtavia tietoja koulutuksestaan ja työkokemuksestaan. Junnila on väittänyt opiskelleensa valtio-oppia yliopistossa, mutta todellisuudessa hän oli ollut aiemmin kirjoilla avoimessa yliopistossa muttei ollut suorittanut yhtäkään kurssia. MOT-ohjelman toimitus ei löytänyt todisteita aktiivisesta yritystoiminnasta.[8] Myöhemmin samana päivänä Junnila ilmoitti eroavansa elinkeinoministerin tehtävästään.[4]

Uudeksi elinkeinoministeriksi nousi Wille Rydman.[32] Junnila nousi perustuslakivaliokuntaan.[33]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Toimintakertomus 2021 (PDF) Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri ry. Arkistoitu 11.12.2022. Viitattu 12.12.2022.
  2. ↑ a b Vilhelm Junnila Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.6.2023.
  4. ↑ a b Helaniemi, Rasmus: Junnilan ministeri­pestistä tulee yksi Suomen historian lyhyimmistä Helsingin Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 30.6.2023.
  5. ↑ Kaupunginvaltuusto Naantalin kaupunki. Viitattu 14.10.2021.
  6. ↑ Huusko, Markku: Vilhelm Junnila koki työttömyyden, paljasti heti halla-aholaisuutensa kriisissä ja torjuisi nyt kansanedustajana ”dominoefektin” Uusi Suomi. 23.4.2020. Viitattu 26.6.2023.
  7. ↑ a b Satu Äijälä, Katso uusien ministerien päättötodistukset Ilta-Sanomat 30.6.2023, viitattu 30.6.2023
  8. ↑ a b Ministeri Junnila vaikuttaa antaneen vääriä tietoja urastaan ja opiskeluistaan – MOT ei löytänyt mitään todisteita ministerin väitetystä yrittäjyydestä Yle Uutiset. 30.6.2023. Viitattu 30.6.2023.
  9. ↑ Eduskunta | Vilhelm Junnila on useita kertoja esittänyt määrärahaa SS-perinnettä vaalivalle yhdistykselle Helsingin Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 3.8.2023.
  10. ↑ Äänestäjiä voidellaan huulirasvoilla ja lyijykynillä (Kohta ”Raision perussuomalaisten tupailta 10. maaliskuuta”, 15. kuva vasemmalta) Yle Uutiset. 26.3.2023. Viitattu 22.6.2023.
  11. ↑ a b Heilala, Iina; Joensuu, Jenni: Äärioikeistoon yhdistetty elinkeinoministeri Vilhelm Junnila kiistää uusnatsisympatiat Ylelle Yle Uutiset. 22.6.2023. Viitattu 26.6.2023.
  12. ↑ Ilkka, Ilmo: Turun terrori-iskun vuosipäivän mielenilmaukset sujuivat rauhallisesti Kaleva. Viitattu 22.6.2023.
  13. ↑ Collin, Paula: Turun terrori-iskun vuosipäivää muistettiin mielenilmauksin Yle Uutiset. 18.8.2019. Viitattu 22.6.2023.
  14. ↑ a b c Kavander, Anni: Tuleva elinkeinoministeri Junnila kommentoi kytköksiään äärioikeistoon Yle Uutiset. 19.6.2023. Viitattu 22.6.2023.
  15. ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Kuva leviää somessa – Uusi PS-ministeri puhui uusnatseille: "Eivät ole mun kavereita" Iltalehti. Viitattu 22.6.2023.
  16. ↑ Terrori-iskua muisteltiin sateisessa säässä vilhelmjunnila.fi. Viitattu 26.6.2023.
  17. ↑ Turussa sunnuntaina järjestettävän 188-mielenosoituksen natsismia ei enää peitellä varisverkosto.com. Viitattu 26.6.2023.
  18. ↑ Kukkavirta 18.8.2019 YouTube. Viitattu 29.6.2023.
  19. ↑ Näveri, Anni: PS:n Vilhelm Junnila pahoittelee toimintaansa, joka herätti epäilyn natsisympatioista Yle Uutiset. 22.6.2023. Viitattu 22.6.2023.
  20. ↑ Pelli, Petja: Kommentti | Junnilan ”vitseissä” ei ole kyse huumorista Helsingin Sanomat. 29.6.2023. Viitattu 30.6.2023.
  21. ↑ de Fresnes, Tulikukka: Vihreät, vasemmistoliitto ja SDP esittivät epäluottamusta Junnilan epäiltyjen natsisympatioiden takia 27.6.2023. Yle Uutiset.
  22. ↑ Bono, Susanna: Useat mediat uutisoivat maailmalla Junnilan natsivitseistä ja kytköksistä äärioikeistoon 28.6.2023. Yle Uutiset.
  23. ↑ Johanna Lehtola, Isabel Nordberg ja Aliisa Uusitalo: RKP:n Sandra Bergqvist äänesti tänään omaa ministerikollegaa vastaan 28.6.2023. Yle Uutiset.
  24. ↑ Junnila lupasi ”ottaa opiksi” Helsingin Sanomat. 28.6.2023. Viitattu 1.7.2023.
  25. ↑ Rajajärvi, Jenina: Annika Saarikko: Ongelma ei ole opposition poissaoloissa, vaan hallituksen rivien rakoilussa jo ensimmäisessä omaa luottamusta koskevassa äänestyksessä Turun Sanomat. 29.6.2023. Viitattu 30.6.2023.
  26. ↑ Hallikainen, Iida: Riikka Purra: Tästä syystä Junnilasta pidetään kiinni – ”Voi jo tulkita, mitä tulee seuraavaksi...” 29.6.2023. Ilta-Sanomat.
  27. ↑ Suvi Hautanen ja Erno Laisi: Ps:n ryhmäjohtaja Mäkelä ministeri Junnilalle esitetystä epäluottamuslauseesta: ”Kyse punavihreiden ajojahdista” 27.6.2023. Ilta-Sanomat.
  28. ↑ a b Pitkänen, Juho & Blomqvist, Julia: Vilhelm Junnilan kravatista nousi kohu – ”Oppikirjaesimerkki kaksoisviestinnästä” Ilta-Sanomat. 29.6.2023. Viitattu 29.6.2023.
  29. ↑ Jylhä, Anu: Näin Vilhelm Junnila puolusti itseään vain muutama tunti ennen kohueroa: ”Ollaan jo todella omituisilla poluilla” Ilta-Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 6.7.2023.
  30. ↑ Junnilan ero | Junnila: Mahdotonta jatkaa ministerinä Helsingin Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 30.6.2023.
  31. ↑ Hallitus | Niinistö MTV:llä: Junnila-kohu hallitukselle ”vähintään kovin kiusallinen” Helsingin Sanomat. 30.6.2023. Viitattu 30.6.2023.
  32. ↑ Pitkän linjan poliitikko, rikosepäilyssä ryvettynyt, kulttuurisuvun kasvatti – tällainen on uusi elinkeinoministeri Wille Rydman Yle. 5.7.2023.
  33. ↑ Vilhelm Junnilasta perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Yle. 22.8.2023.
  34. ↑ https://tulospalvelu.vaalit.fi/E-2015/fi/ehdkutulos_03.html
  35. ↑ Koko maa, valitut (Eduskuntavaalit 2019) 23.9.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 7.4.2023.
  36. ↑ Koko maa, valitut (Eduskuntavaalit 2023) 5.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 7.4.2023.
  37. ↑ Kunnallisvaalit 2012 – Naantali Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Sivu päivitetty 29.11.2021.
  38. ↑ Kuntavaalit 2017 – Naantali Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Sivu päivitetty 22.09.2020.
  39. ↑ Kuntavaalit 2021 – Naantali Oikeusministeriö - Tieto- ja tulospalvelu. Sivu päivitetty 22.06.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Mika Lintilä 		Suomen elinkeinoministeri
2023 		Seuraaja:
Wille Rydman
Perussuomalaisten kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vilhelm_Junnila&oldid=22859541”