Virkaylioikeus
Virkaylioikeus (ruots. tjänsteöverdomstolen) oli Suomessa 1926–1987 toiminut hallinto-oikeudellinen erityistuomioistuin, josta saattoi hakea muutosta päätökseen, jolla viran tai toimen haltija oli tuomittu viraltapantavaksi. Valitusoikeus koski myös viran haltijaa, joka oli vapautettu virastaan työkyvyn menettämisen tähden.[1] Viraltapanossa noudatettiin erityistä kurinpitomenettelyä. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin ei kuitenkaan ollut valitusoikeutta.[2]
Virkaylioikeudessa oli viisi tasavallan presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan nimittämää jäsentä. Jäsenistä vähintään kolmen piti olla oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita.[1] Oikeus oli oikeutettu tuomitsemaan kolmijäsenisenä, jolloin kahden jäsenen tuli olla lainoppineita. Puhetta johti se jäsenistä, jonka presidentti oli tehtävään määrännyt, ja hänen ollessaan estynyt puhetta johti vanhin lainoppinut jäsen. Virkaylioikeus kokoontui oikeuden puheenjohtajan kutsumana tarpeen mukaan, ja sen toimipaikka sijaitsi Helsingissä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laki valtion viran tai pysyväisen toimen haltijain nimittämiskirjoista sekä heidän oikeudestaan pysyä virassaan tai toimessaan, 202/1926, 19–20 §. Laki kumottu lailla 756/1986.