Volta (joki)
Volta | |
---|---|
Adomi-silta Voltajoella. |
|
Alkulähde | Sahelin vyöhyke |
Laskupaikka | Guineanlahti, Atlantti |
Maat | Burkina Faso, Norsunluurannikko, Ghana |
Pituus | 1 600 km |
Virtaama | 1 106 m³/s |
Valuma-alue | noin 400 000 km² |
Voltan valuma-alue. |
Volta on joki Länsi-Afrikassa. Se virtaa Ghanan läpi pohjoisesta etelään ja laskee Guineanlahteen.[1] Voltan alkujoet ovat Akosombon padon muodostamaan Voltajärveen laskevat Musta-Volta eli Mouhoun ja Valkoinen-Volta eli Nakambé Burkina Fasossa sekä Pendjari eli Oti Beninissä ja Togossa.[2] Joen pituus on Mustan-Voltan alkulähteiltä mitattuna 1 600 kilometriä[3][4]. Valuma-alueen laajuus on noin 400 000 neliökilometriä[5].
Valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voltan valuma-alueesta 43 % kuuluu Burkina Fasoon, 42 % Ghanaan, 7 % Togoon, 4 % Beniniin, 3 % Norsunluurannikkoon ja 1 % Maliin. Se muodostaa 70 % Ghanan, 61 % Burkina Fason, 46 % Togon ja 13 % Beninin pinta-alasta.[2] Valuma-alueen tarkka laajuus on eri laskelmien mukaan 394 123 tai 398 390 neliökilometriä. Sen rajojen määrittely on vaikeaa pohjoisessa, josta ei juurikaan tule virtausta.[6]
Alue rajoittuu idässä Akwapimin harjanteeseen, Togo- ja Fazaovuoriin ja Beninissä Atacoran harjanteeseen. Etelässä Kwahun ylänkö erottaa sen Ghanan pienistä rannikkojoista. Pohjoisessa ainoa huomattavampi kohouma on Bobo-Dioulasson länsipuolella sijaitseva Banforan ylänkö. Muualla korkeuserot ovat vähäisiä. 95 % alueesta sijaitsee alle neljänsadan metrin korkeudessa merenpinnasta ja 87 % kahdensadan ja neljänsadan metrin välillä.[7]
Joet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustan-Voltan nimenä on Burkina Fasossa Mouhoun[8]. Sen pituus on 1 363 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 142 056 neliökilometriä[9]. Joki saa alkunsa Dienkoa-nimisenä 500 metrin korkeudesta Bobo-Dioulasson lounaispuolelta[10]. Musta-Volta virtaa ensin koilliseen, missä sen vesi ohjataan padon avulla Souroun jokilaaksoon. Joki kääntyy sitten kaakkoon ja etelään,[8] jossa se muodostaa ensin Burkina Fason ja Ghanan ja sitten Ghanan ja Norsunluurannikon välisen rajan[11].
Valkoinen-Volta on Burkina-Fasossa nimeltään Nakambé[8]. Sen pituus on 1 137 kilometriä ja valuma-alue 106 742 neliökilometriä[12]. Joki saa alkunsa sadekauden jälkeen kuivuvana rämeenä 335 metrin korkeudesta[13] valuma-alueen pohjoisnurkasta[8]. Se virtaa kohti kaakkoa ja muodostaa alempana Bagrén tekojärven, jota säännöstelemällä joen virtaus on muutettu jatkuvaksi[14]. Valkoisen-Voltan tärkein sivujoki on Punainen-Volta, jonka burkinalainen nimi on Nazinon[8]. Sen pituus on 393 kilometriä ja valuma-alue 11 370 neliökilometriä[12].
Pendjari saa alkunsa 600 metrin korkeudesta Beninistä Natitingoun itäpuolelta[15]. Sen pituus on 937 kilometriä ja valuma-alue 72 778 neliökilometriä[16]. Se virtaa aluksi koilliseen ja sitten länteen ja lounaaseen muodostaen Beninin ja Burkina Fason välisen rajan. Togossa joki muuttuu jatkuvasti virtaavaksi ja saa nimen Oti[14]. Käännyttyään kohti etelää se muodostaa osan Togon ja Ghanan rajasta[15].
Voltan alajuoksun valuma-alue on 71 608 neliökilometriä[16]. Akosombon padon alapuolella joki virtaa kohti kaakkoa[17] ja laskee Guineanlahteen Ada Foahin kaupungin luona[16]. Ennen merta se muodostaa noin viisi kilometriä leveän estuaarin, jonka kosteikot ulottuvat 20 kilometrin päähän rannikolla ja kahdeksan kilometriä sisämaahan[18].
Vesimäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokiallas kuuluu neljään ilmastovyöhykkeeseen. Pohjoisessa on Sahelin vyöhyke, jonka vuotuinen sademäärä on alle 500 millimetriä. Sen eteläpuolella sijaitsevat sudanilais-sahelilainen ja Sudanin vyöhyke, joiden sademäärät ovat 500–900 ja 900–1 100 millimetriä. Eteläisin osa kuuluu Guinean vyöhykkeeseen, jossa sademäärä on yli 1 100 millimetriä. Sateet kestävät Sudanin vyöhykkeellä maaliskuusta lokakuuhun, kun taas Guinean vyöhykkeellä ensimmäinen sadekausi on tammi-helmikuussa ja toinen elokuusta marras-joulukuuhun.[19]
Voltan vuotuinen vesimäärä Akosombon padon alapuolella on 38,2 kuutiokilometriä. Siitä 30–40 prosenttia tulee Otijoesta.[20] Keskimääräinen virtaama Senchin mittauspaikalla lähellä jokisuuta oli 1 106 kuutiometriä sekunnissa vuosina 1936–1979. Virtaus on suurimmillaan loka-marraskuussa ja pienimmillään tammi-toukokuussa.[21]
Taloudellinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voltan alueen väestö oli 18,6 miljoonaa vuonna 2000 ja sen odotetaan kasvavan 33,9 miljoonaan vuonna 2025[22]. Väestöstä 43 % asuu Burkina Fasossa ja 38 % Ghanassa[23].
Alueen suurimmat vedenkuluttajat ovat keinokasteltu maatalous (71,1 %), kaupunkien ja maaseudun vesihuolto (15,5 ja 7,8 %) ja karjanhoito (5,5 %)[24]. Keinokastelua varten on rakennettu lukuisia pieniä, keskisuuria ja suuria patoaltaita, joiden varastointikyky on yli kolme kuutiokilometriä vettä. Keinokasteltu peltoala on arvioitu 30 500 hehtaariksi.[25]
Joessa elää 139 kalalajia, joista kahdeksan on kotoperäisiä. Kalastusta harjoitetaan varsinkin Voltan, Bagrén ja Kompiengan tekojärvillä sekä Mouhounin yläjuoksun ja Souroun tulva-alueilla. Arviot vuotuisesta kalasaaliista vaihtelevat 40 000:sta 250 000:een tonniin. Kymmenestä viiteentoista prosenttia menee omaan kulutukseen ja loput myydään lähiseudun markkinoilla.[26]
Voltalla ja sen sivujoilla on useita vesivoimalaitoksia. Vuosina 1961–1965 rakennetun Akosombon padon muodostama Voltajärvi Ghanassa oli ennen Kiinan Kolmen rotkon padon valmistumista maailman suurin tekojärvi[27]. Sen pinta-ala on enimmillään 8 502 neliökilometriä ja tilavuus 148 kuutiokilometriä. Akosombon voimalan alkuperäinen kapasiteetti oli 588 megawattia. Vuonna 1982 sen alapuolelle Kpongiin valmistui 160 megawatin vesivoimala. Useiden parannusten jälkeen niiden yhteiskapasiteetti on 1 180 megawattia (vuonna 2005) ja todellinen vuosituotanto 4 800 gigawattituntia. Voimaloiden tuottamaa sähköenergiaa käyttävät Ghanan ja naapurimaiden kotitaloudet sekä kulta- ja alumiiniteollisuus.[28]
Vuonna 2013 valmistunut Buin pato Mustalla-Voltalla Ghanassa muodostaa 440 neliökilometrin laajuisen tekojärven, jonka tilavuus on 12,35 kuutiokilometriä[29]. Sen alle jäi 20 prosenttia Buin kansallispuistosta[30]. Buin voimalaitoksen kapasiteetti on 400 megawattia[29].
Burkina Fasossa on kaksi voimalaitosta: vuonna 1989 valmistunut Kompienga Otin sivujoella Oualella ja vuonna 1994 valmistunut Bagré Valkoisella-Voltalla. Niiden kapasiteetit ovat 14 ja 16 megawattia. Otijoella Beninissä sijaitsevan Batchangan voimalan kapasiteetti on 15 megawattia.[31] Suunnitteilla on useita pieniä voimaloita[32].
Voltan alueen ympäristöongelmia ovat luonnonvaraisen kasvillisuuden väheneminen, jokien ja patoaltaiden liettyminen, Akosombon padon aiheuttama rannikon eroosio sekä vesihyasintin kaltaisten vieraslajien leviäminen[33]. Ilmaston lämpeneminen ja 1970-luvulla alkanut sademäärän vähentyminen varsinkin alueen pohjoisosassa lisäävät vesivaroihin kohdistuvaa painetta[34]. Niiden hyödyntämistä ohjaa vuonna 2009 perustettu yhteistyöelin Volta Basin Authority – Autorité du bassin de la Volta[35].
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen paikallisia nimiä sen alajuoksulla ovat Firao tai Frao ja Atirri[36]. Eurooppalaiset ovat tunteneet Voltan alajuoksun jo 1400-luvun portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden ajoista lähtien. He antoivat joelle sen mutkittelevan kulun vuoksi nimen Volta, joka tarkoittaa ’mutkaa’.[1] Joesta otti nimensä Ylä-Voltan valtio, joka nimettiin uudelleen Burkina Fasoksi vuonna 1984.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lemoalle J., de Condappa D.: Water atlas of the Volta Basin 2009. Viitattu 23.6.2018.
- Moniod, Frédéric; Pouyaud, Bernard; Séchet, Patrick: Le bassin du fleuve Volta. Paris: Orstom, 1977. ISBN 2-7099-0469-1 Teoksen verkkoversio.
- Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis UNEP/GEF/Volta/RR 4/2013. 2013. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
- Water Resources Assessment of the Volta River Basin IWMI Working Paper 166. 2015. Viitattu 23.6.2018.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Volta River Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.2.2018.
- ↑ a b Lemoalle & de Condappa, 10.
- ↑ Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 399. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ Geo-data: The World Geographical Encyclopedia, s. 616. Farmington Hills: Thomson Gale, 2003. ISBN 0-7876-5581-3
- ↑ Water Resources Assessment, s. 2.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 10, 12.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 12.
- ↑ a b c d e Lemoalle & de Condappa, s. 20.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 39.
- ↑ Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 15.
- ↑ Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 16.
- ↑ a b Water Resources Assessment, s. 37.
- ↑ Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 17.
- ↑ a b Lemoalle & de Condappa, s. 24.
- ↑ a b Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 19.
- ↑ a b c Water Resources Assessment, s. 40.
- ↑ Moniod, Pouyaud & Séchet, s. 21.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 42.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 14–16.
- ↑ Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis, s. 24.
- ↑ UNH/GRDC: Volta basin, Senchi (Halcrow) grdc.sr.unh.edu. Viitattu 23.6.2018.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 21.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 52.
- ↑ Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis, s. 56, 58.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 45.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 80.
- ↑ Volta Basin Transboundary Diagnostic Analysis, s. 64, 66.
- ↑ Lemoalle & de Condappa, s. 84, 86.
- ↑ a b Water Resources Assessment, s. 3.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 46.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 4.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 46–47.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 13–14.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 32–34, 37.
- ↑ Water Resources Assessment, s. 6–7.
- ↑ Owusu-Ansah, David: Historical Dictionary of Ghana, s. 326. Lanham: Rowman & Littlefield, 2014. ISBN 978-0-8108-7242-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volta (joki) Wikimedia Commonsissa