Alavieska

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. joulukuuta 2019 kello 21.29 käyttäjän 164.5.212.241 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 7. joulukuuta 2019, perustui tähän versioon.

 

Alavieska

vaakuna

sijainti

Alavieskan kirkko
Alavieskan kirkko
Sijainti 64°09′55″N, 024°18′25″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Ylivieskan seutukunta
Kuntanumero 009
Hallinnollinen keskus Alavieskan kirkonkylä
Perustettu 1879
Kokonaispinta-ala 253,02 km²
270:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 251,50 km²
– sisävesi 1,52 km²
Väkiluku 2 431
238:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 9,67 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 19,3 %
– 15–64-v. 55,8 %
– yli 64-v. 24,9 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 97,9 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,9 %
Kunnallisvero 9,30 %
92:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Kari Pentti
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Ps.
 • Vihr.
 • KD
 • Vas.
 • Kok.
13
4
1
1
1
1
www.alavieska.fi

Alavieska on Suomen kunta, joka sijaitsee Oulun Eteläisessä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 431 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 253,02 km², josta 1,52 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 9,67 asukasta/km². Alavieskan naapurikunnat ovat Kalajoki, Merijärvi, Oulainen ja Ylivieska.

Alavieskassa toimii urheiluseura Alavieskan Viri.

Maantiede

Alavieska on tyypillistä Pohjanmaan lakeutta, jossa korkeuserot pysyttelevät 5–10 metrissä. Vain kunnan itäosassa maasto on hieman vaihtelevampaa. Kallioperä on pääasiassa liuskeita, kvartsi- ja granodioriitteja sekä muita syväkiviä. Kallioperässä on myös pieniä määriä jalometalleja. Yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve, jotka peittävät varsinkin kunnan reuna-alueita. Savea, hiesua ja hietaa on Kalajoki- ja Talusojalaaksossa, mutta sen sijaan soraa ja hiekkaa on kunnassa hyvin vähän.[7]

Alavieskan päävesistö on kunnan halki kaakosta luoteeseen virtaava Kalajoki. Kalajokeen laskee Alavieskassa kaksi sivujokea, Kähtävänoja ja Jukulaisoja. Kunnan pohjoisosa kuuluu Pyhäjokeen laskevaan Talusojan vesistöalueeseen. Järviä kunnassa ei ole lainkaan.

Metsät peittävät yli puolet Alavieskan maa-alasta. Soita, pääasiassa rämeitä, on paljon. Suurimpia soita ovat Sivakkaneva, Aittoneva ja Koiraneva, jotka on reunaosiltaan paikoin kuivattu.[7]

Kylät ja kulmakunnat

Alavieskassa on kuusi henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[8]

Kulmakuntia ovat lisäksi Jukulainen ja Saarenkylä.

Historia

Alavieskan kirkko ennen vuotta 1916.

Alavieskan seudulla on ollut asutusta jo kivikaudella. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty muun muassa Takkulan ja Naamakankaan alueelta. Lisäksi kunnan alueelta on löydetty lukuisia kivikautisia esineitä, kuten kirveitä ja talttoja. Seutua hallitsivat pitkään lappalaiset, jotka saivat väistyä vasta keskiajan lopulla yläsatakuntalaisten ja hämäläisten erämiesten tieltä. Seutu kuului aluksi Salon ja vuodesta 1540 alkaen Kalajoen seurakuntaan. Perimätiedon mukaan seudun ensimmäiset vakinaiset asukkaat olivat Jotunin eli Jutilan veljekset, jotka tulivat alueelle Kalajoen ankaraa kirkkoherraa pakoon. Jutila onkin Alalan ja Vuotilan ohella Alavieskan vanhimpia taloja. Vuonna 1548 seudulla oli jo 12 taloa.[7]

Alavieskaan perustettiin 1733 Kalajoen saarnahuonekunnaksi ja 1782 se sai kappelin oikeudet. Seurakunta itsenäistyi lopullisesti vasta 1870. Alavieskan kunta oli perustettu jo 1866. Asukkaat saivat toimeentulonsa maataloudesta ja kalastuksesta. Lisäksi poltettiin tervaa ja valmistettiin salpietaria ja potaskaa. 1800-luvun alkupuolella Alavieskanjärvi kuivatettiin peltoalan lisäämiseksi. Kuivatuskanavan rakentaminen Alavieskanjärvestä Kalajokeen oli hyvin työlästä maaston kallioisuuden vuoksi.[7]

Hallinto

Alavieskan kunnanjohtaja vuodesta 2014 on Olli Ikonen.[9] Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista 13 on Keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[6]

Talous

Alavieska on elinkeinoluonteeltaan perinteinen maatalouspitäjä, mutta nykyisin (lähinnä) puu- ja metalliteollisuus sekä erilaiset palvelut työllistävät jo 80 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä.

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Auto- ja Konekorjaamo Marjakangas, EH-Turkis Oy ja Louhinta Kääntä Oy.[10]

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Alavieskan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 2 990
1985
  
 3 040
1990
  
 3 072
1995
  
 3 051
2000
  
 2 940
2005
  
 2 854
2010
  
 2 770
2015
  
 2 687
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Alavieskassa oli 2 610 asukasta, joista 1 364 asui taajamissa, 1 228 haja-asutusalueilla ja 18 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Alavieskan taajama-aste on 52,6 %.[12] Alavieskan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Alavieskan kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 364 asukasta.[13]

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Alavieskassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Alavieskan alueella toimii Oulun ortodoksinen seurakunta.[15]

Palvelut

Alavieskassa toimii yksi koulu, Alavieskan yhtenäiskoulu.[16] Someronkylän, Kähtävän ja Taluskylän kyläkoulut on lakkautettu 2010-luvulla.[17] Hallintopalveluja ostetaan joko Kalajoelta tai Ylivieskasta. Peruspalveluita tuottaa peruspalvelukuntayhtymä Kallio,[18] johon kuuluvat myös Nivala, Sievi ja Ylivieska.[19]

Kuuluisia alavieskalaisia

Välimatkoja

Ruokakulttuuri

Alavieskan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla uunissa valmistettu naudanliharuoka pöysti.[20]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2017, Alavieska Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ a b c d Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  8. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 30. Helsinki: WSOY, 1967.
  9. ↑ Alavieska valitsi yksimielisesti Olli Ikosen kunnanjohtajaksi KP24. Viitattu 6.2.2018.
  10. ↑ Alueen Alavieska yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 6.2.2018.
  11. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  12. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  13. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  14. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/oulun-ortodoksinen-seurakunta
  16. ↑ Sivistyspalvelut Alavieska. Viitattu 6.2.2018.
  17. ↑ Kyläkoulu on kunnan ve­to­voi­ma­te­ki­jä Kaleva. 2007. Viitattu 6.2.2018.
  18. ↑ Kuntavaalit: Alavieska ajautumassa kriisikuntien listalle Yle. 2012. Viitattu 6.2.2018.
  19. ↑ Toimipaikat Peruspalvelukuntayhtymä Kallio. Viitattu 6.2.2018.
  20. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alavieska&oldid=18582584”