Haapavesi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Haapavesi

vaakuna

sijainti

Haapaveden keskustaa kesäkuussa 2017.
Haapaveden keskustaa kesäkuussa 2017.
Sijainti 64°08′15″N, 025°22′00″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Haapaveden-Siikalatvan seutukunta
Kuntanumero 071
Hallinnollinen keskus Haapaveden keskustaajama
Perustettu 1866
– kaupungiksi 1996
Kokonaispinta-ala 1 086,53 km²
107:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 050,59 km²
– sisävesi 35,94 km²
Väkiluku 6 388
145:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 6,08 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 20,1 %
– 15–64-v. 55,7 %
– yli 64-v. 24,3 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 96,4 %
– muut 3,6 %
Kunnallisvero 9,40 %
60:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Esa Jussila
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • Muut
 • Kok.
14
5
4
3
1
www.haapavesi.fi

Haapavesi (entinen nimi Haapajärvi, Pyhäjoen seurakunnan kappeliseurakunta vuoteen 1863 asti)[7][8][9][10] on kaupunki, joka sijaitsee Pyhäjoen varrella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun Eteläisessä.

Kaupungissa asuu 6 388 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 086,53 km², josta 35,94 km² on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 6,08 asukasta/km². Haapaveden naapurikunnat ovat Haapajärvi, Kärsämäki, Nivala, Oulainen, Raahe, Siikalatva ja Ylivieska. Entisiä naapurikuntia ovat Siikalatvaan yhdistetyt Piippola ja Pulkkila sekä Raaheen yhdistetty Vihanti.

Yritystoiminta perustuu raaka-ainevaroihin, joita jalostavat muun muassa Kanteleen voima, Vapo sekä Valio, jonka Haapaveden-tehdas tunnetaan erityisesti Oltermanni-juuston valmistajana.[11] Haapaveden Eskolanniemessä on toiminut myös maailman suurin yksinomaan sähköä tuottava turvevoimalaitos. Haapavedellä ilmestyy Haapavesi-paikallislehti.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapaveden vanhimmat ihmisestä kertovat löydöt ovat kivikaudelta. Varsinkin Ainalin ympäristöstä on tavattu runsaasti kivikauteen ajoitettuja löytöjä. Kalaisan Pyhäjoen ympärille sijoittuva Haapavesi oli rautakaudella tärkeää eränkäyntialuetta. Pysyvä asutus levisi Haapavedelle 1500-luvulla. Pyhäjoen rantamaille asettuneet asukkaat saapuivat pääosin Savosta, mutta osaksi myös rannikolta.[10]

Haapavetisten varhaisimmat elinkeinot olivat kalastus, metsästys ja maatalous. Tervanpoltto aloitettiin 1600-luvun alkupuolella ja se oli laajimmillaan seuraavan vuosisadan jälkipuolella. Tervanpolton suosioon vaikutti ennen kaikkea Haapaveden edullinen sijainti, kuntaa halkova Pyhäjoki mahdollisti vaivattoman tervankuljetuksen rannikolle. Osittain tervanpolton laajamittaisuuden vuoksi Haapaveden teollisuustoiminta oli pitkään lähes olematonta. Kylpyläsaaressa kirkonkylän välittömässä läheisyydessä toimi vuosina 1887–1926 terveyskylpylä, jossa annettiin muta- ja savikylpyjä. Kylpyjen välillä nautittiin Askon terveyslähteen vettä. Asukkaita Haapavedellä oli 1860-luvun puolivälissä n. 4 500. Suurina nälkävuosina kunnan asukasluku putosi alle 4 000:n. Vuonna 1920 kunnan asukasluku oli kuitenkin jo yli 7 000.[10]

Haapaveden vanha kirkko.

Pyhäjoen seurakunnan kappeliseurakuntana Haapavesi mainitaan ainakin jo 1640-luvulla, jolloin kunnan ensimmäinen saarnahuone rakennettiin. Itsenäiseksi seurakunnaksi se erotettiin vuonna 1863, mikä kuitenkin toteutui käytännössä vasta vuonna 1874. Haapaveden kunta perustettiin jo vuonna 1866. Haapaveden nimenä oli 1870-luvulle asti Haapajärvi. Seurakunnan toinen kirkko rakennettiin 1690-luvulla ja kolmas, 1981 palanut puinen ristikirkko, vuonna 1784. Kunnan nykyinen kirkko valmistui vuonna 1984.[10]

Haapavesi liittyy läheisesti Suomen hiihtourheilun historiaan. Seudun suurhiihtäjistä ovat tunnetuimpia ensimmäisten Oulun hiihtojen (1889) voittaja Aappo Luomajoki (1845–1919), Juho Ritola (1871–1959), Matti Koskenkorva (1880–1965) sekä Suomen ensimmäisen hiihdon olympiamitalin saavuttanut Tapani Niku. Haapaveden hiihtäjien menestyksen myötä tuli kuuluisaksi myös Haapavedellä kehitetty suksityyppi, ns. haapavetinen, joka pian levisi laajalle Haapaveden ulkopuolellekin. Haapavetinen oli aikaisemmin käytettyä ns. metsäsuksea pitempi (pituus lähes 3 m) ja kapeampi (leveys n. 7 cm). Haapavetinen oli kilpahiihtäjien suosiossa 1880-luvulta 1910-luvulle.[10]

Vuonna 1892 ruustinna Nora Pöyhönen perusti Haapaveden kotitalousoppilaitoksen, Suomen ensimmäisen tytöille tarkoitetun talouskoulun. Oppilaitoksen alkuperäinen nimi oli kasvitarha- ja keittokoulu, myöhemmin kotitalousopisto, sekä emäntäkoulu. Nykyään koulu kuuluu Haapaveden ammattioppilaitokselle.[12]

Toisen maailmansodan jälkeen Haapavedelle asutettiin soanlahtelaisia evakoita. Tämän seurauksena Kytökylään rakennettiin vuosina 1961–1962 ortodoksisen kirkon jälleenrakennuslain perusteella ortodoksinen rukoushuone.

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Haapaveden väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 7 351
1985
  
 7 782
1990
  
 8 190
1995
  
 8 349
2000
  
 7 983
2005
  
 7 680
2010
  
 7 418
2015
  
 7 167
2020
  
 6 760
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Haapavedellä oli 6 970 asukasta, joista 4 131 asui taajamissa, 2 804 haja-asutusalueilla ja 35:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Haapaveden taajama-aste on 59,6 %.[14] Haapaveden taajamaväestö jakaantuu kahden eri taajaman kesken:[15]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Haapaveden keskustaajama 3 883
2 Vattukylä 248

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontokuntiin kuuluminen Haapavedellä, Tilastokeskus (2023)[16]

  Luterilaisuus (79.6%)
  Muut uskonnot (1.2%)
  Uskontokuntiin kuulumattomat (19.2%)

Haapaveden kaupungissa 79,6 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,2 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 19,2 prosenttia väestöstä.[16] Haapavedellä toimii yksi evankelis-luterilainen seurakunta, Haapaveden seurakunta, joka kuuluu Oulun hiippakunnan alaiseen Kalajoen rovastikuntaan.[17]

Luterilaisten herätysliikkeiden piirissä Haapavesi kuuluu maantieteelliseen kohtaamisalueeseen. Haapavesi kuuluu vanhoillislestadiolaisuuden yhtenäiseen kannatusalueeseen. Haapavedellä on jossain määrin kannatusta uudenheräyksen parissa ja kuuluu suunnan yhtenäiseen kannatusalueeseen.[18] Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä Haapavedellä toimii Haapaveden rauhanyhdistys.[19] Uudenheräyksen piirissä Haapavedellä toimii Haapaveden Uusheräys, joka jatkaa 1910-luvulla aloitetun Karhukankaan Uusheräyksen toimintaa.[20] Herännäisyyden piirissä Haapavedellä toimiva Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosasto on Haapaveden paikallisosasto.[21]

Helluntailiikkeen piirissä Haapavedellä toimii vuonna 1952 perustettu Haapaveden helluntaiseurakunta, joka kuuluu Suomen Helluntaikirkkoon.[22] Vapaakirkollisuuden piirissä Haapavedellä toimii Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Haapaveden vapaaseurakunta.[23]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Haapaveden alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.[24]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapaveden pohjois- ja eteläosan maisemaa hallitsevat laajat suoalueet. Kunnan keskiosa on vaihtelevampaa, vesistöjen elävöittämää mäkimaastoa. Asutus- ja peltoalueet keskittyvät kunnan keskiosaan Pyhäjoen varrelle. Haapaveden kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Kunnan keski- ja itäosassa ovat hallitsevina erilaiset graniitit, pohjoisessa ja etelässä kvartsi-granodioriitti ja erilaiset liuskeet. Irtaimista maalajeista on selvästi yleisin turve. Moreenia on eniten kunnan keskiosassa. Soraa ja hiekkaa on pääasiassa pohjoisessa Karhukankaan seudulla, josta alkaa Iisalmen-Vieremän-Raahen harjujakso. Pyhäjoen laakso on suurelta osin savi- ja hiesukerrostumien täyttämä.[10]

Haapaveden maisema poikkeaa mäkisyytensä ja järvisyytensä ansiosta useimmista pohjalaisista jokikunnista. Maiseman kokonaisilmettä leimaa kuitenkin täälläkin Pohjanmaalle ominainen lakeus; mäkimaat ovat loivarinteisiä ja järvet matalia. Vaihtelevinta maasto on Korkattijärven, Rytkyjärven ja Pyhäjoen laajentuman, Haapajärven ympärillä.selvennä Suhteelliset korkeudet yltävät näillä alueilla enimmillään noin 60 metriin. Kunnan korkein kohouma on Korkattivuori (186 m) Korkattijärven koillispuolella kirkonkylän-Pulkkilan maantien tuntumassa.[10]

Kunnan metsämaista noin kaksi kolmasosaa on soistunut. Lähes puuttomia nevoja on kunnan pinta-alasta noin 30 prosenttia. Nevoista suurimmat ovat Piipsanneva kunnan itärajalla, Haaponeva Pirnesjärven eteläpuolella sekä Susineva kunnan kaakkoisosassa. Piipsanneva on Pohjoismaiden laajin yhtenäinen turvetuotannon kunnostettu suoalue. Haapavettä halkova Pyhäjoki kerää vedet koko kunnan alueelta. Suurimpia järviä ovat Korkattijärven, Rytkyjärven ja Haapajärven lisäksi Iso ja Pieni Vatjusjärvi kirkonkylän eteläpuolella sekä Osmanki ja Ainali kirkonkylän pohjoispuolella. Osmanki ja Ainali kuuluvat Suomen parhaimpiin lintujärviin.[10]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapaveden kaupunginjohtaja on Esa Jussila.[25] Kaupunginvaltuustossa on 27 paikkaa.

Kuntavaaleissa 2017 valtuustopaikat jakaantuivat seuraavasti:

Puolue Valtuutetut Äänet
lukumäärä lukumäärä osuus
Keskusta 17 1 874 59,5 %
Vasemmistoliitto 5 588 18,7 %
Perussuomalaiset 4 422 13,4 %
Kokoomus 1 164 5,2 %
SDP 0 102 3,2 %
Yhteensä 27 3 150 100 %
Lähde: Yle: Haapavesi – Kuntavaalit 2017[26]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapavedellä sijaitsevia oppilaitoksia ovat muun muassa Haapaveden ammattiopisto, Jokihelmen opisto, Haapaveden Opisto ja Haapaveden lukio.

Ala-asteita Haapavedellä on useita. Melkein joka kyläkunnalla on oma koulu. Haapaveden keskustassa olevia kouluja ovat Mäkirinteen koulu ja Hyttikallion koulu. Molemmissa kyseisissä kouluissa on usea sata oppilasta ja lisäksi henkilökunta ja opettajat. Haapaveden yläaste sijaitsee Mäkirinteen koulun vieressä.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainali, Aittokylä, Alasydänmaa, Etelälahti, Humaloja, Karhukangas, Karsikas, Kirkonkylä, Koivikonperä, Korkatti, Kytökylä, Käräjäoja, Leppioja, Metsonperä, Mieluskylä, Myllyperä, Ojakylä, Ollala, Ollilanperä, Rytkynkylä, Salmenniemi, Sulkakylä, Vaitiniemi, Vatjusjärvi, Mustikkamäki, Vattukylä.

Suurimmat työnantajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanteleen voiman turvevoimalaitos Haapaveden Eskolanniemessä.

Haapaveden alueen suurimmat työnantajat ovat Oy Darekon Ltd, Hasa, Consolis Parma, Agronic Oy, M-Filter Ab, Siika-Pyhäjokialueen koulutuskuntayhtymä ja Valio sekä Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi.

Ystävyyskaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäisyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimpiin kaupunkeihin:

Rautatieasemille:

Lentoasemille:

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Haapavedellä vuonna 1990.[27]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapaveden pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla limppisoppa, rieska, uunijuusto ja uunissa kypsennetty liharuoka lukukinkerisoosi.[28]

Tunnettuja haapavetisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Toim. Ruokonen K. A. : Haapavesi ennen ja nyt 1, Haapaveden Nuorisoseurapiiri, 1948
  • Toim. Ojanperä Martti:, Haapavesi ennen ja nyt 2, Haapaveden kunta ja seurakunta, 1973

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Haapavesi Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  7. ↑ Haapavesi ennen ja nyt 1, s. 41
  8. ↑ Haapavesi ennen ja nyt 2, s. 56, 418
  9. ↑ toim. Karilas, Yrjö: ”Suomenmaa: Maamme kuntien entiset nimet”, Pikku jättiläinen, s. 469. (18. painos) Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1958.
  10. ↑ a b c d e f g h Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  11. ↑ Valio Haapavesi valmistaa suomalaisten suosikkijuuston Maito ja Me-lehti. 7/2005. Arkistoitu 13.12.2007. Viitattu 21.1.2010.
  12. ↑ Rakennusperintörekisteri Museovirasto. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 20.3.2015.
  13. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  14. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  15. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  16. ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 21.10.2024.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Tietoa hiippakunnasta Oulun hiippakunta. Viitattu 21.10.2024.
  18. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 151. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  19. ↑ Rauhanyhdistysten osoitteet Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 21.10.2024.
  20. ↑ Paikallistoiminta Uusheräys. Viitattu 21.10.2024.
  21. ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 21.10.2024.
  22. ↑ Yhteystiedot Haapaveden helluntaiseurakunta. Viitattu 21.10.2024.
  23. ↑ Seurakunnat Suomen vapaakirkko. Viitattu 21.10.2024.
  24. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/iisalmen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Hallinto Haapaveden kaupunki. Viitattu 3.2.2021.
  26. ↑ Haapavesi – Kuntavaalit 2017 Vaalien tulospalvelu. Yle. Viitattu 3.2.2021.
  27. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  28. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anttila, Katariina (toim.): Kylät Korkatin kainalossa : Ojakylän, Ristisenojan, Savikosken, Leppiojanperän, Korkatin ja Sulkakylän kyläkirja. Haapavesi : Ojakylän maa- ja kotitalousseura, 2004. ISBN 952-91-7314-8.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haapavesi.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haapavesi&oldid=22897522”