Haltiala
| Haltiala | |
|---|---|
| Tomtbacka | |
 Luontopolkua Pitkäkoskella syyskuussa 2021. |
|
 Kaupungin kartta, jossa Haltiala korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Pohjoinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 354 |
| Pinta-ala | 6,30 km² [1] |
| Väkiluku | 9 (31.12.2018) |
| Väestötiheys | 1,4 as./km² |
| Osa-alueet | kuuluu Tuomarinkylän kaupunginosaan ja peruspiiriin |
| Postinumero(t) | 00670, 00690 |
| Lähialueet | Tuomarinkartano, Torpparinmäki, Paloheinä, Länsi-Pakila, Maununneva, Hakuninmaa, Kuninkaantammi, Vantaa |
Haltiala (ruots. Tomtbacka) on laaja viher- ja ulkoilualue ja Helsingin keskuspuiston osa Pohjois-Helsingissä, Vantaanjoen eteläpuolella. Haltiala on Tuomarinkylän kaupunginosan osa-alue. Haltialassa asuu yhdeksän henkeä (31.12.2018) ja työpaikkoja alueella on 19 (31.12.2017)[1].
Haltialan naapureina ovat etelässä Tuomarinkartano, Torpparinmäki, Paloheinä ja Länsi-Pakila. Länsinaapureita ovat Maununneva, Hakuninmaa ja Kuninkaantammi. Pohjoisessa Vantaanjoen toisella puolella sijaitsevat Vantaan Ylästön, Pakkalan ja Tammiston kaupunginosat. Joen yli kaupunkeja yhdistää Haltialan kohdalla kaksi kevyen liikenteen siltaa, jotka sijaitsevat Pitkäkosken yläjuoksulla ja Haltialan kotieläintilan eteläpuolella.
Haltiala kuuluu peltoineen, metsineen ja joenvarsimaisemineen pohjoisena osana Helsingin keskuspuistoon.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haltiala oli vuosina 1589-99 Henrik Larssonin omistama ratsutila, joka varusti ratsumiehen Ruotsin armeijaan yhdessä Helsingin pormestarina toimineen Erik Sigfridssonin ja Kirkonkylän Johan Markussonin kanssa. Henrik Larsson oli naimisissa aatelisen käskynhaltijan Tönne Olsson Wildemanin tyttären Karinin kanssa. Henrik Larssonin jälkeläiset aateloitiin 1600-luvulla Hammarstiernan ja Creutzhammarin nimillä.[2]
Tila lahjoitettiin vuonna 1652 lääninsihteeri Lars Crantzfeltille. Majoitusmestari Mårten Crantzfeltin leskirouva Juliana Maria Patkull hallitsi tilaa 1700-luvun alussa.[2]
Nimen etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haltialan ruotsinkielinen nimi Tomtbacka esiintyy vanhoissa asiakirjoissa mm. muodoissa Tomtebackäby (1540), Tomtbackeby (1543), Tomtebacka (1544) ja Tomptbacka (1581). Suomalaisen nimiasun sepittäjä on olettanut, että nimen alkuosana on sana tomte (suomalainen vastine haltija 'suojelushahmo', 'tonttu'). Ruotsin sana-asu tomte on kuitenkin lyhentymä vanhoista tomtegubbe, tomtebisse 'tonttu-ukko' yms. sanoista, joissa määriteosa on rakennustonttia merkitsevä sana tomt. Koska paikannimi Tomtbacka periytyy jo keskiajalta, kantasanana on todennäköisimmin juuri tomt eikä tomte. Uudenmaan ruotsin murteesta ja vanhoista karttaselityksistä tunnetaan yhdyssana tomtbacke 'paikka, johon asuintalo on rakennettu ja sen lähin ympäristö', siis tomt-sanan synonyymi. Nimipari Haltiala–Tomtbacka vahvistettiin kaupunginosan nimeksi vuonna 1946.[3] Vuonna 1959 Haltialasta tuli Tuomarinkylän kaupunginosan osa-alue.[4]
Haltialan tila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg?lang=fi)
Haltiala-nimellä viitataan usein myös vanhaan maatilaan, jonka rakennuksissa sijaitsee Haltialan kotieläintila. Tilan mailla on neljä luonnonsuojelualuetta:
- Haltialan aarnialue,
- Niskalan arboretum,
- Pitkäkosken ja
- Ruutinkosken koski- ja lehtoalueet.
Aarnialue ja arboretum
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haltialan aarnialue on merkittävä linnustoltaan, kasvikunnaltaan ja eläimistöltään. Siellä pesii mm. pikkusieppo sekä lahoamaan jätettyjen puiden ansiosta paljon kolopesijöitä, kuten tikkoja ja puukiipijöitä. Alueella voi nähdä myös nisäkkäitä, esimerkiksi mäyriä, kettuja, jäniksiä ja oravia. Myös tietyt lepakkolajit viihtyvät alueella.
Niskalan arboretum on Tuomarinkylän kartanon omistajan Jacob Kavaleffin perustama puulajipuisto. Se on perustettu vuosina 1906–1917.[5]
Lehto- ja koskialueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haltialan tilalta pääsee myös Pitkäkosken ja Ruutinkosken koski- ja lehtoalueelle. Pitkäkoski on Vantaanjoen alajuoksun pisin luonnontilainen koski. Perinnemaiseman keskellä sijaitseva Ruutinkoski on monipuolinen luontokohde kosteikkoineen ja lehtoineen. Molemmat lehto- ja koskialueet ovat luonnonsuojelualueita ja luokiteltu linnustoltaan arvoluokkaan I. Alueella kasvaa myös useita harvinaisia kasveja kuten luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu kynäjalavaryhmä. Molemmat kosket ovat myös merkittäviä koskikalastuspaikkoja pääkaupunkiseudulla.
Palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haltialan alueen etelälaidalla on Paloheinän ulkoilumaja. Sieltä lähtee monia suosittuja ulkoilureittejä läheiseen maastoon; urista useat ovat valaistuja. Ulkoilua alueella tukee myös Pitkäkosken maja Haltialan luoteisnurkassa.
Paloheinän ja Torpparinmäen kyljessä sijaitseva Paloheinän golfkenttä kuuluu myös Haltialaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Helsinki alueittain 2019, s. 116. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot, 2020. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.9.2021).
- ↑ a b Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550-1713, s. 209-210, 337-339. Vantaan kaupunki, 1990. ISBN 951-8959-05-6
- ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 26–27. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
- ↑ Helsingin kadunnimet, s. 174.
- ↑ Niskalan arboretumin hoito- ja käyttösuunnitelma (pdf)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haltiala satelliitista. Alue rajoittuu pohjoisessa Vantaanjokeen.
- Haltialan aarnialue[vanhentunut linkki]
- Pitkäkosken ja Ruutinkosken virkistyskalastuksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
Helsingin kaupunginosat ja niiden osa-alueet suurpiireittäin | ||
|---|---|---|
| Eteläinen suurpiiri |
|  |
| Läntinen suurpiiri |
| |
| Keskinen suurpiiri | ||
| Pohjoinen suurpiiri | ||
| Koillinen suurpiiri | ||
| Kaakkoinen suurpiiri |
| |
| Itäinen suurpiiri | ||
| Östersundomin suurpiiri |
| |