Aki Uusikartano
Aki Uusikartano | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. kesäkuuta 1977 Lieto, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | AUK[1] |
Pelipaikka | keskushyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 186 cm |
Paino | 81 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1999–2014 |
Seurat |
TuTo (I-div.) Hermes (I-div.) Pelicans (I-div.) HIFK (SML) Lukko (SML) SaiPa (SML) Ässät (SML) HPK (SML) TPS (SML) |
Aki Uusikartano (s. 13. kesäkuuta 1977 Lieto) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän pelasi urallaan SM-liigassa yhteensä 761 runkosarjaottelua tehopistein 119+248=367 ja keräten 468 jäähyminuuttia sekä 87 playoff-ottelua tehopistein 12+26=38 ja keräten 34 jäähyminuuttia. Uusikartano oli kahden suunnan sentteri, jolla oli suhteellisen paljon osaamista myös hyökkäyspäässä. Uusikartanon vahvuuksiin kuului sijoittuminen, irtokiekkoihin meneminen ja alivoimapelaaminen. Hänen heikkouksiinsa kuului laukauksen säästäminen, ylivoimapelaaminen, ajoittainen kuvasta katoaminen nopeassa ja fyysisessä pelissä sekä liike.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junioriura ja I-divisioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusikartano oli Turun Palloseuran kasvatti. Hän voitti joukkueessa C-nuorten Suomenmestaruuden vuonna 1993 sekä B-nuorten SM-hopeaa vuosina 1994 ja 1995. Kaudeksi 1995–1996 Uusikartano siirtyi TuTon A-nuoriin. Hän debytoi TuTon miesten joukkueessa seuraavalla kaudella 1996–1997, jolloin Uusikartano nousi joukkueen ykkössentteriksi ja muodosti kohutun "junnuketjun" laidoillaan Antti Virtanen ja Timo Pärssinen.[3] Hänen tulokaskautensa I-divisioonassa toi 36 runkosarjaottelussa tehot 13+21=34. TuTon tehoketju siirtyi kokonaisuudessaan Kokkolan Hermekseen kaudeksi 1997–1998. TuTolla ja Hermeksellä tuli riitaa Uusikartanon ketjukaverien Virtasen ja Pärssisen siirtymisestä, mutta loppujen lopuksi he siirtyivät vuokralle Hermekseen liiton sovittelun ja käräjäuhan jälkeen. Uusikartano oli kaksikon jälkeen joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 14+36=50.[4] Hänen teholukemansa +21 oli Hermeksen paras.[5]
Kaudeksi 1998–1999 Uusikartano siirtyi Pelicansin riveihin. Hän kuului joukkueen avainpelaajiin, kun Pelicans nousi kauden päätteeksi I-divisioonasta SM-liigaan.[6] Uusikartano voitti kevään 1999 liigakarsintojen syöttöpörssin yhdeksällä syötöllään.[4]
SM-liiga
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusikartano jatkoi Pelicansin sarjanousun jälkeen SM-liigauraansa kuitenkin Helsingin IFK:n riveissä kaudella 1999–2000, jolloin hän palasi Hermeksestä tutun päävalmentaja Ismo Lehkosen alaisuuteen. Uusikartanon tulokaskausi SM-liigassa toi 54 runkosarjaottelussa tehot 4+14=18 sekä yhdeksässä playoff-ottelussa tehot 2+1=3. Hän edusti HIFK:ta kauden aikana myös EHL:ssä, jonka maalipörssin voiton Uusikartano jakoi joukkuetoverinsa Markku Hurmeen kanssa kuudella osumallaan.[4] Kaudella 2000–2001 häneltä odotettiin suoritusten parantamista edellisestä kaudesta, mutta Uusikartanon taso ei kuitenkaan noussut. Loppukaudesta hän riitaantui HIFK:n seurajohdon kanssa ja Uusikartano yllättäen lomautettiin loppukaudeksi ennen pudotuspelejä.[7]
Uusikartano jatkoi Lehkosen alaisuudessa kaudella 2001–2002 hänen tehtyä kaksivuotisen sopimuksen Rauman Lukon kanssa huhtikuussa 2001.[8] Uusikartano aloitti kautensa joukkueen ykkössentterinä, mutta rooli jäi hänelle kuitenkin vielä liian vaativaksi SM-liigatasolla.[9] Uusikartano oli tehoilla 11+10=21 Lukon kolmanneksi paras pistemies ja maalintekijä. Hän ei kuitenkaan jatkanut joukkueessa toista sopimuskauttaan 2002–2003, sillä Lukon seurajohto ei luvannut Uusikartanolle peliaikaa paljon pelaavissa ketjuissa. Hän siirtyi sen sijaan vuoden mittaisella sopimuksella Saimaan Palloon.[10] Kaudella 2002–2003 Uusikartanon teholukema +4 oli joukkueen paras. Hän teki huhtikuussa 2003 vuoden mittaisen jatkosopimuksen SaiPan kanssa.[11] Uusikartanon kausi 2003–2004 päättyi kuitenkin jo 23 ottelun jälkeen sääri- ja pohjeluiden murtumiin.[12] Hänen teholukemansa +3 oli tästä huolimatta Petri Kokon ohella SaiPan paras.[4]
Kaudeksi 2004–2005 Uusikartano siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Porin Ässien riveihin.[13] Hän onnistui ensimmäisellä sopimuskaudellaan varsin hyvin joukkueen kakkossentterinä, vaikka Uusikartanon alkukautta vaivasi sekä jalka- että leukavammat.[14] Kaudella 2005–2006 hän nousi Ässien varakapteeniksi ja lähti kauteen joukkueen ykkössentterinä. Uusikartano pelasi tasaisen kauden ja onnistui roolissaan hienosti laidoillaan Marko Kivenmäki ja Kristian Kuusela.[15][16] Hän oli heidän jälkeensä Ässien kolmanneksi paras pistemies tehoilla 7+27=34. Uusikartanon teholukema +15 oli joukkueen paras. Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[4]
Uusikartano siirtyi kaudeksi 2006–2007 Ässien edellisen kauden finaalivastustajan, Suomenmestaruuden voittaneen Hämeenlinnan Pallokerhon riveihin kaksivuotisella sopimuksella.[17] Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 9+31=40, joilla Uusikartano jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin toisen sijan Mikko Mäenpään ja Ville Leinon kanssa. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[4] Uusikartano edusti HPK:ta kauden aikana myös Euroopan seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa. Kaudella 2007–2008 hän kärsi polvivammasta. Uusikartano pelasi HPK:ssa vain 21 ottelua, kunnes hän palasi siirtotakarajalla, tammikuun 2008 lopulla kasvattajaseuransa Turun Palloseuran riveihin.[18] Uusikartano pelasi loppukauden kuitenkin vielä varsin keskenkuntoisena, eikä yltänyt kärkisentterin tasolle.[19] Uusikartano jatkoi TPS:ssä vielä kaksi seuraavaa kautta.
Kaudella 2008–2009 Uusikartano nousi TPS:n varakapteeniksi. Hän oli heikon syyskauden pelanneen joukkueen harvoja valopilkkuja ja esitti edelliseen kauteen nähden taas tasaista suorittamista.[20] Uusikartano oli TPS:n toiseksi paras pistemies sekä paras syöttäjä Jamie Johnsonin kanssa tehoilla 11+20=31. Kaudella 2009–2010 hän teki 16 osumallaan SM-liigan yhden kauden maaliennätyksensä ja oli TPS:n kolmanneksi paras maalintekijä. Uusikartano voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden,[4] mutta hänen omat pudotuspelinsä päättyivät kuitenkin selkävaivojen takia kesken välierien.[21]
Kaudeksi 2010–2011 Uusikartano palasi vuoden mittaisella sopimuksella Ässiin.[22] Hän toimi joukkueen ykkössentterinä ja jakoi tehoilla 10+27=37 Ässien sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Matti Kuparisen kanssa. Uusikartano teki joulukuussa 2010 kaksivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[23] Hän ei noussut kaudella 2011–2012 kuitenkaan enää edellisen kauden tasolle, sillä mykoplasma pilasi Ässien kapteenistoon nousseen Uusikartanon kesän 2011. Hän loisti kuitenkin alivoimapelissä.[24] Kaudella 2012–2013 Uusikartano nousi alemmista ketjuista Ässien kakkossentteriksi,[25] osittain Stephen Dixonin KHL-siirron myötä. Hän teki runkosarjassa 21 tehopistettä, mutta oli kevään 2013 pudotuspeleissä Ässien toiseksi paras pistemies Mika Niemen jälkeen tehoilla 3+7=10. Uusikartano palkittiin kauden päätteeksi myös SM-liigan herrasmiespelaajana Raimo Kilpiö -palkinnolla.[4][26]
Uusikartano palasi vuoden mittaisella sopimuksella Lukkoon kaudeksi 2013–2014.[27] Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[4] Tammikuussa 2015 Uusikartano ilmoitti lopettavansa uransa loukkaantumisten vuoksi oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2014–2015.[28]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusikartano on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa.
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
1996–1997 | TuTo | I-divisioona | 36 | 13 | 21 | 34 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
1997–1998 | Hermes | I-divisioona | 41 | 14 | 36 | 50 | 26 | 8 | 1 | 5 | 6 | 2 | |||||||||
1998–1999 | Pelicans | I-divisioona | 47 | 12 | 27 | 39 | 26 | 9 | 0 | 9 | 9 | 8 | |||||||||
1999–2000 | HIFK | SM-liiga | 54 | 4 | 14 | 18 | 18 | 9 | 2 | 1 | 3 | 0 | |||||||||
2000–2001 | HIFK | SM-liiga | 48 | 4 | 10 | 14 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
2001–2002 | Lukko | SM-liiga | 55 | 11 | 10 | 21 | 55 | – | – | – | – | – | |||||||||
2002–2003 | SaiPa | SM-liiga | 55 | 12 | 16 | 28 | 40 | – | – | – | – | – | |||||||||
2003–2004 | SaiPa | SM-liiga | 23 | 4 | 6 | 10 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
2004–2005 | Ässät | SM-liiga | 52 | 5 | 17 | 22 | 22 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
2005–2006 | Ässät | SM-liiga | 52 | 7 | 27 | 34 | 62 | 13 | 1 | 5 | 6 | 4 | |||||||||
2006–2007 | HPK | SM-liiga | 55 | 9 | 31 | 40 | 42 | 9 | 1 | 1 | 2 | 4 | |||||||||
2007–2008 | HPK | SM-liiga | 21 | 3 | 8 | 11 | 14 | – | – | – | – | – | |||||||||
TPS | SM-liiga | 7 | 1 | 3 | 4 | 6 | 2 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||
2008–2009 | TPS | SM-liiga | 57 | 11 | 20 | 31 | 53 | 8 | 1 | 4 | 5 | 10 | |||||||||
2009–2010 | TPS | SM-liiga | 57 | 16 | 19 | 35 | 24 | 8 | 2 | 0 | 2 | 0 | |||||||||
2010–2011 | Ässät | SM-liiga | 60 | 10 | 27 | 37 | 36 | 6 | 0 | 4 | 4 | 4 | |||||||||
2011–2012 | Ässät | SM-liiga | 59 | 6 | 20 | 26 | 36 | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||
2012–2013 | Ässät | SM-liiga | 53 | 11 | 10 | 21 | 16 | 15 | 3 | 7 | 10 | 2 | |||||||||
2013–2014 | Lukko | SM-liiga | 53 | 5 | 10 | 15 | 16 | 13 | 1 | 3 | 4 | 6 | |||||||||
15 kautta | yhteensä | SM-liiga | 761 | 119 | 248 | 367 | 468 | 87 | 12 | 26 | 38 | 34 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aki Uusikartano The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Aki Uusikartano Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Luotola, Juha: AUK toivoo lisää vastuuta 20.10.2012. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 24.10.2012. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Aki Uusikartano – Jatkoaika.com – Kaikki jääkiekosta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mikkola, Miikka: 96–97 – Suuri harvennushakkuu 7.11.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ a b c d e f g h i Aki Uusikartano Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Mikkola, Miikka: 97–98 – Kokkolan tehoketju ja ulkomaalaisten invaasio 14.11.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Mikkola, Miikka: 98–99 – Kärpät lipsahtaa ja Pelicans yllättää 6.12.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Vuori, Mikko: IFK:n kauden 2000–2001 pelaaja-arviot 9.4.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Uusikartano, Piekkola ja Kesä Lukon riveihin 20.4.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Nieminen, Vesa: Lukon pelaajien päästötodistukset kaudelta 2001–02 7.6.2002. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Aki Uusikartano SaiPan paitaan 19.6.2002. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ SaiPa julkisti ensi kauden sopimuksia (päivitetty) 2.4.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Uusikartanon kausi päättyi loukkaantumiseen 20.11.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Aki Uusikartano seuraavat kaksi kautta Ässissä 22.4.2004. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Laiho, Harri: Priimukset ja takarivin taavit – Ässämiehistön päästötodistukset 28.4.2005. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Liuhala, Juhani: Porin Ässät – liigan väriläiskä 15.2.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Porin toimitus: Pataäijät syynissä 12.5.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ HPK:n ensi kauden joukkue lähes valmis 23.4.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ TPS hankki Konttisen ja Uusikartanon 31.1.2008. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Lappi, Ilkka: Väripilkkuja harmaudessa – TPS:n todistukset 17.4.2008. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Elo, Emil: TPS:n pelaaja-arvioinnit 10.4.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Elo, Emil: TPS:n pelaaja-arvostelut kaudella 2009–2010 7.6.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Aki Uusikartano palaa Ässiin 27.8.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Ässille kolme jatkosopimusta 22.12.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Huuki, Asko: Ässien pelaaja-arvostelut 2011–2012 19.4.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Huuki, Asko: Ässien pelaaja-arvostelut 2012–2013 19.6.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Porilaiset putsasivat palkintopöydän 27.5.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ Lukko hankki jälleen kokemusta 21.5.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2013.
- ↑ MTV: Uusikartanon ura päättyi 15.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 15.1.2015.
Edeltäjä: Ville Vahalahti |
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 2013 |
Seuraaja: Jan Latvala |