Elä ja anna toisten kuolla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Live and Let Die” ohjaa tänne. McCartneyn musiikkikappaleesta kertoo Live and Let Die.
Elä ja anna toisten kuolla
Live and Let Die
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Guy Hamilton
Käsikirjoittaja Tom Mankiewicz
Perustuu Ian Flemingin romaaniin Elä ja anna toisten kuolla
Tuottaja Harry Saltzman
Albert R. Broccoli
Säveltäjä George Martin
Kuvaaja Ted Moore
Leikkaaja Bert Bates
Raymond Poulton
John Shirley
Pukusuunnittelija Julie Harris
Erikoistehosteet Derek Meddings
Charles Staffell
Pääosat Roger Moore
Jane Seymour
Yaphet Kotto
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö United Artists
Levittäjä InterCom
Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 27. kesäkuuta 1973 Yhdysvallat
5. heinäkuuta 1973 Britannia
21. joulukuuta 1973 Suomi
Kesto 116 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 7 000 000 $
Tuotto 161 800 000 $
Katsojat 484 865 (Suomessa)
Edeltäjä Timantit ovat ikuisia
Seuraaja 007 ja kultainen ase
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die) on Guy Hamiltonin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1973. Elokuva perustuu Ian Flemingin samannimiseen romaaniin. Kahdeksannessa Bond-sarjan elokuvassa näyttelee Bondin roolissa ensimmäistä kertaa Roger Moore. Muita päärooleja näyttelevät Jane Seymour ja Yaphet Kotto.

Elokuvan tapahtumapaikat ovat Yhdysvalloissa ja Jamaikalla[1]. Bondin kaikki viholliset ovat tummaihoisia. Elä ja anna toisten kuolla on toinen Bond-elokuva, jossa ei ole Desmond Llewelynin esittämää Q:ta (Salainen agentti 007 ja tohtori No oli ensimmäinen). Elokuva on myös siitä poikkeuksellinen, että alussa näytetään James Bondin koti. Elokuvan samannimisen tunnuslaulun esittää Paul McCartney ja Wings.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kolme MI6-agenttia kuolee oudoissa olosuhteissa vuorokauden sisällä: ensimmäinen Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa New Yorkissa, toinen jazz-hautajaisissa New Orleansissa[2] ja kolmas pienessä Karibian valtiossa, San Moniquessa. Jokainen heistä tarkkaili saaren diktaattorin, tohtori Kanangan toimia. Agentti 007, James Bond (Roger Moore) lähetetään tutkimaan kuolemia New Yorkiin. Myös Kananga on New Yorkissa vierailemassa Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kun Bond saapuu, Kanangan miehiin kuuluva Whisper ampuu Bondin kuljettajan, joka on kuljettamassa häntä CIA-liittolaisen Felix Leiterin (David Hedison) luo. Bond on vähällä kuolla seuranneessa auto-onnettomuudessa mutta jää henkiin.

Murhaajan rekisterikilpi johdattaa Bondin Harlemiin, jossa hän tapaa herra Bigin, mafiopomon, joka johtaa ravintolaketjua kaikkialla Yhdysvalloissa, mutta hän ja CIA eivät ymmärrä, miksi New Yorkin tehokkain musta gangsteri työskentelee merkityksettömän saaren johtajan kanssa. Bond tapaa Solitairen (Jane Seymour), kauniin tarot-lukijan, joka näkee tulevaisuuden. Mr. Big vaatii, että hänen kätyrinsä tappavat Bondin, mutta Bond voittaa heidät ja pakenee CIA-agentin Strutterin avulla.

Bond lentää San Moniqueen, missä hän tapaa Rosie Carverin, paikallisen CIA-agentin. He tapaavat Bondin liittolaisen, Quarrel Jr.:in, joka vie heidät veneellä lähelle Solitairen kotia. Kun Bond epäilee Rosien olevan Kanangan kaksoisagentti, Rosie yrittää paeta, mutta Kananga tappaa hänet. Bond käyttää sitten pinottua tarot-korttipakkaa huijatakseen Solitarelle, että heidän kohtalonsa on olla rakastajia. Sitten Bond viettelee hänet. Menetettyään neitsyytensä ja siten kykynsä ennustaa tulevaisuutta, Solitaire tajuaa, että Kananga tappaisi hänet, joten hän suostuu tekemään yhteistyötä Bondin kanssa.

Bond ja Solitaire pakenevat veneellä ja lentävät New Orleansiin. Siellä herra Big vangitsee Bondin ja paljastaa, että Big onkin todellisuudessa naamioitunut Kananga. Hän on tuottanut heroiinia ja suojelee unikonpeltoja hyödyntämällä San Moniquen paikallisten pelkoa voodoo-pappia, Baron Samedia kohtaan sekä okkultismia. Kananga aikoo Mr. Biginä jakaa heroiinia ilmaiseksi ravintoloistaan, mikä lisäisi addiktien määrää. Hän aikoo viedä muut huumekauppiaat konkurssiin ilmaisen heroiinin avulla ja veloittaa myöhemmin korkeat hinnat heroiinistaan hyödyntäen aiheuttamiaan huumeriippuvuuksia.

Kananga antaa Solitaren Samedille uhrattavaksi, kostoksi siitä, että hän harrasti seksiä Bondin kanssa ja hänen kykynsä lukea tarot-kortteja on nyt poissa. Kanangan kätyrit, Adam ja Tee Hee jättävät Bondin krokotiilien syötäväksi Kanangan maatilalle, mutta Bond pakenee juoksemalla turvaan eläinten selkiä pitkin. Sytytettyään huumelaboratorion tuleen, hän varastaa pikaveneen ja pakenee. Adamin käskystä Kanangan miehet sekä sheriffi J.W. Pepper ja Louisianan osavaltion poliisi lähtevät ajamaan Bondin takaa. Takaa-ajavista suurin osa kuitenkin kolaroi tai jää jälkeen. Bond tappaa Adamin veneonnettomuudessa.

Bond matkustaa San Moniqueen ja asettaa Quarrel Jr.:n avulla ajoitettuja räjähteitä unikkopelloille. Hän pelastaa Solitairen voodoo-uhrista ja heittää Samedin myrkyllisten käärmeiden arkkuun. Bond ja Solitaire pakenevat maan alle Kanangan luolaan. Kananga vangitsee heidät molemmat ja laskee heidät haitankkiin. Bond kuitenkin pakenee ja pakottaa Kanangan nielemään hain aseissa käytetyn painekaasupelletin, jolloin hänen ruumiinsa täyttyy ja räjähtää.

Leiter laittaa Bondin ja Solitairen maasta lähtevään junaan. Tee Hee livahtaa kyytiin ja yrittää tappaa Bondin. Bond päätyy heittämään hänet ulos junan ikkunasta. Elokuvan päättyessä paljastuu junan etuosassa naurava Samedi.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Roger Moore  James Bond  
 Yaphet Kotto  Kananga / Mr. Big  
 Jane Seymour  Solitaire  
 Julius Harris  Tee Hee  
 Clifton James  J. W. Pepper  
 Geoffrey Holder  Baron Samedi  
 David Hedison  Felix Leiter  
 Gloria Hendry  Rosie Carver  
 Tommy Lane  Adam  
 Earl Jolly Brown  Whisper  
 Lon Satton  Harold Strutter  
 Roy Stewart  Quarrel Jr.  
 Joie Chitwood  Charlie  
 Madeline Smith  neiti Caruso  
 Bernard Lee  M  
 Lois Maxwell  Moneypenny  

Tapahtumapaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikin on säveltänyt George Martin lukuun ottamatta tunnuskappaletta, joka on Linda ja Paul McCartneyn. Tunnuskappaleen esittää Paul McCartney ja Wings-yhtye.

  1. Paul McCartney: "Live and Let Die"
  2. Just a Closer Walk with Thee
  3. "Bond Meets Solitaire"
  4. "Whisper Who Dares"
  5. "Snakes Alive"
  6. "Baron Samedi's Dance of Death"
  7. "San Monique"
  8. B. J. Arnau: "Fillet of Soul – New Orleans/Live and Let Die/Fillet of Soul – Harlem"
  9. "Bond Drops In"
  10. "If He Finds It, Kill Him"
  11. "Trespassers Will Be Eaten"
  12. "Solitaire Gets Her Cards"
  13. "Sacrifice"
  14. Monty Norman: "James Bond Theme"
  15. "Gunbarrel/Snakebit"
  16. "Bond to New York"
  17. "San Monique (Alternate)"
  18. "Bond and Rosie"
  19. "The Lovers"
  20. "New Orleans"
  21. "Boat Chase"
  22. "Underground Lair"

Ääniraidan kokonaiskesto on 31 min 14 s.

Kritiikeissä elokuvaa on arvosteltu rasistisista sävyistä.[1]

  1. a b Muun muassa KK: Elä ja anna toisten kuolla, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 6/2014, s. 10.
  2. Tim Morrison: 'Live and Let Die', 1973 | Every James Bond Opening Scene — Ranked Time. 27.9.2012. Viitattu 10.12.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]