Yhdysvaltalaisen televisiosarjan Game of Thronesin ensimmäinen tuotantokausi alkoi YhdysvalloissaHBO-kanavalla 17. huhtikuuta 2011 ja päättyi 19. kesäkuuta. Suomessa Canal+ esitti tuotantokauden touko–kesäkuussa 2011. Yle TV2 alkoi esittää sitä 12. tammikuuta 2012. Kausi sisältää kymmenen 60 minuutin pituista jaksoa.
Kausi julkaistiin DVD:nä ja Blu-rayna 7. maaliskuuta 2012 Suomessa ja 6. maaliskuuta 2012 Yhdysvalloissa.
Sarjan ensimmäinen tuotantokausi seuraa tarkasti lähdemateriaalia, Valtaistuinpeli-romaania (1996), ja on juoneltaan suoraviivainen. Kaudella on pääasiassa henkilövetoista draamaa, ja toimintakohtauksia on seuraavia kausia vähemmän.[1]
Ensimmäinen tuotantokausi käsittää 19 pääroolia: Sean Bean esittää Eddard ”Ned” Starkia, Talvivaaran lordia. Michelle Fairley esittää hänen vaimoaan Catelyn Starkia (o.s. Tully). Heillä on viisi lasta: Robb (Richard Madden), Sansa (Sophie Turner), Arya (Maisie Williams), Bran (Isaac Hempstead-Wright) ja Rickon (Art Parkinson). Kit Harington näyttelee Nedin äpäräpoikaa Jon Nietosta, ja Alfie Allen lordi Starkin suojattia Theon Greyjoyta. Kuningas Robert Baratheonin roolia esittää Mark Addy ja hänen vaimoaan Cersei Lannisteria näyttelee Lena Headey. Cersein kahta veljeä Jaime ja Tyrion Lannisteria esittävät Nikolaj Coster-Waldau ja Peter Dinklage. Cersein vanhinta poikaa Joffrey Baratheonia esittää Jack Gleeson ja tämän henkivartijaa, Sandor Gleganea, Rory McCann. Aidan Gillen näyttelee Petyr ”Pikkusormi” Baelishia, joka on yksi kuningas Robertin neuvonantajista. Meren takana elävät maanpaossa Targaryenin sisarukset Viserys (Harry Lloyd) ja Daenerys (Emilia Clarke). Viserys on naittanut siskonsa dothrakipäällikkö Khal Drogolle (Jason Momoa) saadakseen Drogon lupaaman armeijan. Iain Glen näyttelee Jorah Mormontia, Westerosista karkotettua miestä, joka on vannonut suojelevansa sisaruksia.
Sarjassa on myös lukuisia sivurooleja: Charles Dance esittää Tywin Lannisteria, joka on Jaimen, Cersein ja Tyrionin isä, ja Casterlykallion valtias. Julian Glover esittää vanhaa suurmestari Pycellea, joka kuuluu kuninkaanneuvostoon; hänen kollegaansa eunukki lordi Varysta näyttelee Conleth Hill. Gethin Anthony esittää kuningas Robertin veljeä Renly Baratheonia. Ian McElhinney esittää Barristan Selmyä, kunniallista ritaria, joka on kuningas Robertin palveluksessa. Donald Sumpter näyttelee mestari Luwinia, joka on Talvivaarassa Starkin palveluksessa. Ron Donachie näyttelee Rodrik Casselia, joka kouluttaa Talvivaaran miehiä taistelussa. Susan Brown esittää Septa Mondanea, joka toimii Sansan ja Aryan opettajana. James Cosmo esittää Yövartion ylikomentajaa Jeor Mormontia ja Francis Magee Yövartion rekrytoijaa Yorenia. John Bradley näyttelee Samwell Tarlya, lihavaa ja avutonta Yövartion miestä, josta tulee Jonin hyvä ystävä. Jerome Flynn näyttelee Bronnia, miestä joka vapauttaa Tyrionin Lisa Arrynin hallusta ja alkaa matkata hänen kanssaan.
Kuningas Robert Baratheon ja kuningatar Cersei Lannister matkaavat Pohjoiseen tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard ”Ned” Starkia – Talvivaaran lordia – mukanaan tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Essoksessa, Kapean meren toisella puolen karkotettu prinssi Viserys Targaryen suunnittelee vallankaappausta ja naittaa siskonsa Daenerysin Dothraki-heimon johtajalle Khal Drogolle vastineeksi tämän armeijasta. Talvivaarassa Nedin vaimo Catelyn saa vihjeen, joka saattaa syyllistää kuninkaallisen perheen murhaan. Bran Stark tekee järkyttävän löydön.
Branin kohtalosta ei ole tietoa. Hyväksyttyään roolin kuninkaan Kourana, Ned jättää kotinsa Talvivaarassa tyttäriensä Sansan ja Aryan kanssa, Catelynin jäädessä huolehtimaan Branista. Nedin äpäräpoika Jon Nietos suuntaa pohjoiseen liittyäkseen Yövartioon, Muurin suojelijoihin, jotka pitävät paheelliset "Toiset" sekä villit Muurin toisella puolen. Tyrion Lannister, kääpiö ja kuningattaren veli, päättää lähteä pohjoiseen perheensä luo. Viserys toivoo voittavansa kruunun itselleen, kun taas Daenerys keskittyy miellyttämään uutta aviomiestään, Drogoa.
Ned liittyy kuninkaanneuvostoon Kuninkaansatamassa, Seitsemän kuningaskunnan pääkaupungissa, ja saa selville kuinka huonosti Westerosia johdetaan. Catelyn päättää lähteä kohti etelää varoittamaan miestään, mutta joutuu vanhan ystävän pysäyttämäksi. Jon yrittää sopeutua elämäänsä Muurilla harjoitellessaan lukuisten alhaissyntyisten kanssa, jotka eivät ole vakuuttuneita tämän ylhäissuvusta. Yövartion ylikomentaja Mormont yrittää vakuuttaa Muurilla vierailevan Tyrionin pyytämään kuningasta lähettämään enemmän miehiä liittymään Yövartioon. Herännyt Bran ei muista putoamiseensa johtaneita tapahtumia. Daenerys alkaa nousta Viserystä vastaan.
Raajarikot, äpärät ja särkyneet (Cripples, Bastards, and Broken Things)
Ned etsii vihjeitä kuninkaan entisen Kouran, Jon Arrynin äkillisestä kuolemasta ja paljastaa samalla kuningas Robertin aviottoman lapsen. Robert ja tämän vieraat todistavat Nedin kunniaksi järjestetyt turnajaiset. Jon yrittää suojella uutta ystäväänsä Samwell Tarlya; turhautunut Viserys ottaa yhteen siskonsa kanssa; Sansa haaveksii elämästä kuningattarena Aryan kuvitellessa itselleen hyvin erilaista tulevaisuutta.
Robert ja Ned riitaantuvat Targaryenin sisaruksia ja Dothrakia koskevista suunnitelmistaan. Catelyn ja Tyrion saapuvat Catelynin siskon, Lysan, kotiin Kotkanpesään. Tyrionin kidnappausta koskevat huhut saapuvat Kuninkaansatamaan, jossa kuningattaren kaksoisveli Jaime Lannister vaatii Nediltä vastauksia.
Viserys uhkaa Daenerysin turvallisuutta, Drogon kieltäytyessä velkojensa maksusta. Ned jää vahtimaan valtaistuinta kuninkaan lähtiessä metsästämään ja saa selville Jon Arrynin salaisuuden.
Ned uhmaa kuningatar Cerseitä Jon Arrynin kuolemaa koskien kuolettavasti loukkaantuneen Robertin nimetessä seuraajansa. Jon Nietos vannoo valansa Yövartion jäsenyydestään. Khal Drogo kutsuu armeijansa koolle Robertin yrittäessä myrkyttää Daenerysin. Robert nimittää Nedin hallitsijaksi, kunnes prinssi Joffrey tulee täysi-ikäiseksi. Ned tekee paljastuksen, joka koituu hänen kohtalokseen.
Nedin vanhin poika Robb lähtee sotaan Lannistereita vastaan. Sansa anelee Joffreyta säästämään isänsä hengen. Jon ja Yövartio kohtaavat muinaisen vihollisen Muurin takaa Drogon armeijan marssiessa kohti seitsemää kuningaskuntaa.
Daenerys yrittää pelastaa miehensä hengen turvautumalla maagikon veritaikaan. Starkit ja Lannisterit aloittavat sodan ensimmäisen taistelun. Nedin kohtalosta päätetään.
Uutiset Nedin teloituksesta leviävät pian koko Seitsemään kuningaskuntaan. Pohjoinen erkanee seitsemästä kuningaskunnasta ja julistaa Robbin kuninkaakseen. Jon aikoo hylätä paikkansa Muurilla ja kostaa isänsä puolesta. Hänen ystävänsä kuitenkin vakuuttavat tämän jäämään. Daenerys polttaa kuolleen Drogon ruumiin ja astuu kolmen lohikäärmeenmunansa kanssa liekkeihin. Hehkuvien hiilien sammuttua seuraavana aamuna, Daenerys nousee tuhkasta kuoriutuneiden lohikäärmeidensä kanssa.
Ensimmäisen tuotantokauden budjetti oli 54 miljoonaa dollaria, ja sen lisäksi kahteen kertaan kuvattuun ”Talvi on tulossa” -pilottijaksoon käytettiin yhteensä 20 miljoonaa.[2] Budjetti ei riittänyt kaikkeen käsikirjoitettuun, erityisesti taistelukohtauksiin. Esimerkiksi Vihreän jokihaaran taistelua ja Kuiskemetsän taistelua ei pystytty kuvaamaan.[3] Koko televisiosarjan juonen kannalta merkittävän viiden kuninkaan sodan ensivaiheet esitetään lopulta hieman epäselvästi ja pääasiassa viittauksina.[4]George R. R. Martin, jonka lähdemateriaaliin televisiosarja perustuu, on kertonut budjettipulan vaikuttaneen huomattavasti myös kohtaukseen, jossa kuningas Robert Baratheon lähtee metsästämään veljensä Renlyn kanssa. Martinin mukaan kuningas ”patikoi metsässä mukanaan kolme ystäväänsä”, sen sijaan, että kohtauksessa olisi esitetty satojen miesten ja useiden koirien kokoinen metsästysseurue.[5]
Kauden jaksot kuvattiin vaihtelevassa järjestyksessä, mikä on epätavallista televisiosarjalle ja muistuttaa enemmän elokuvatuotantoa.[6] Kuvauksia vaikeutti Pohjois-Irlannin voimakkaasti vaihtelevat sääolosuhteet, ja käsikirjoitusta jouduttiin toisinaan muokkaamaan vielä kuvauspäivänä. Lisäksi Maltalla myrsky aiheutti kuvauspaikoille tuhoa. Budjetin, sään ja kiireen vuoksi käsikirjoituksesta karsittiin useita sivuja. Karsittuja kohtauksia oli hankala korvata myöhemmin, kun kaikki näyttelijät ja kuvauspaikat eivät enää olleet käytettävissä. Koska moni jakso uhkasi jäädä liian lyhyeksi, mukaan kirjoitettiin kahden hahmon välisiä pitkähköjä keskusteluja, jotka oli helppo kuvata. Käsikirjoittaja Bryan Cogmanin mukaan tilanteesta oli lopulta hyötyä: vaikka intiimit, hahmovetoiset kohtaukset eivät vieneet kerrontaa eteenpäin, ne toivat sarjaan monipuolisuutta. Pituusongelman vuoksi lisättyjä kohtauksia, joita ohjaaja Alan Taylor on kutsunut myös ”viime hetken sähellyksiksi”, ovat muun muassa Tywin Lannisterin ensiesiintyminen[7][8] sekä lordi Varysin ja Petyr Baelishin keskustelu Punalinnan suuressa salissa.[9]
Sarjaa odotettiin erittäin paljon, ja monet kriitikot listasivat sen vuoden 2011 innolla odotettavien televisiosarjojen joukkoon.[10] Monet kehuivat sarjaa sen hyvästä toteutuksesta, monipuolisista hahmoista ja varsinkin lapsinäyttelijöiden työpanoksesta. The Hollywood Report sanoi sarjan kovan odotuksen olleen sen arvoista, ja New York Post kertoi näyttelyn ja ällistyttävien lavasteiden olevan henkeäsalpaavia.[11][12] Näyttelijöistä eniten kehuttiin Peter Dinklagea, joka voitti Emmy-palkinnon Tyrion Lannisterin roolista.
Yhdysvalloissa ensimmäinen jakso sai 2,2 miljoonaa katsojaa. Viimeinen jakso esitettiin 19. kesäkuuta 2011 ja sen katsoi vähän yli 3 miljoonaa katsojaa. Keskimääräinen katsojaluku ensimmäisellä kaudella oli 2,5 miljoonaa.[13]
Hibberd, James: Kaikkien on kuoltava: Game of Thronesin virallinen ja sensuroimaton tarina. (Alkuteos All Men Must Die: The Official, Uncensored Oral History of Game of Thrones) Suomentanut Antti Immonen. Helsinki: Into-Kustannus Oy, 2020. ISBN 9789-523-513-464
Ahlroth, Jussi & Pohjola, Mike: Westerosin kirjeenvaihtaja. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32581-9
↑Cogman, Bryan: Game of Thrones. Valtaistuinpelin kulisseissa, s. 75. ((Inside HBO's Game of Thrones, 2012.) Esipuhe: George R. R. Martin. Johdanto: David Benioff & D. B. Weiss. Suomennos: Satu Hlinovsky) Vantaa: Pen & Paper, 2012. ISBN 978-952-5871-14-2
Yhdysvallat
Canal+
Eurooppa.jpg?lang=fi)