Jens Otto Krag
| Jens Otto Krag | |
|---|---|
 |
|
| Tanskan pääministeri | |
|
3.9.1962–2.2.1968
11.10.1971–5.10.1972 |
|
| Monarkki |
Fredrik IX Margareeta II |
| Edeltäjä |
Viggo Kampmann Hilmar Baunsgaard |
| Seuraaja |
Hilmar Baunsgaard Anker Jørgensen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1914 Randers |
| Kuollut | 22. kesäkuuta 1978 (63 vuotta) Skiveren |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosiaalidemokraattinen puolue |
Jens Otto Krag (15. syyskuuta 1914 – 22. kesäkuuta 1978)[1] oli tanskalainen poliitikko, joka toimi Tanskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja 1971–1972. Hänet tunnettiin Tanskan Nato- ja EEC-jäsenyyden voimakkaana kannattajana.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maalaispaikkakunnan tupakkakauppiaan poika[2] Krag liittyi sosiaalidemokraattisen puolueen nuorisojärjestöön 1930 ja eteni pian puoluetehtäviin. Hänet alettiin tuntea työväenliikkeen piirissä innokkaana toimittajana ja kouluttajana.[2] Taloustieteen yliopisto-opintojensa jälkeen hän työskenteli kansanhuollon virkailijana. Krag valittiin Tanskan parlamenttiin eli kansankäräjille 33-vuotiaana 1947 ja häntä alettiin valmentaa yhä vaativampiin tehtäviin. Hän toimi vuodesta 1947 Hans Hedtoftin hallituksen kauppa-, teollisuus- ja merenkulkuministerinä.[3]
Vuonna 1950 Krag siirtyi Tanskan suurlähetystöön Washingtoniin talousneuvonantajaksi, jonka vastuualueeseen kuului Marshall-apu. Sitten Krag toimi salkuttomana ministerinä Hedtoftin ja H. C. Hansenin hallituksissa 1953–1957 ja vuoden verran ulkomaankauppaministerinä, kunnes hänet nimitettiin 1958 ulkoministeriksi. Tässä tehtävässä Krag edusti Tanskaa Euroopan taloudellista yhdentymistä koskevissa neuvotteluissa.[3]
Pääministeriksi ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi Jens Otto Krag nousi Viggo Kampmannin jälkeen 44-vuotiaana ja oli tuolloin monipuolisesta ministerikokemuksestaan huolimatta hallituksen nuorin jäsen.[3] Krag oli ajamassa Tanskaan kansanäänestystä EEC:hen liittymisestä, mutta äänestyksen tuloksen osoittauduttua hyvin kahtiajakautuneeksi, hän erosi poliittisista tehtävistään. Kragin viimeiseksi julkiseksi tehtäväksi jäi EEC:n edustajana toimiminen Yhdysvalloissa 1974–1975.
Vuonna 1971 hän oli Pohjoismaiden neuvoston presidentti.[4]
Kragin ensimmäinen vaimo oli ruotsalainen kirjailija ja näyttelijä Birgit Tengroth[5] ja toinen vaimo näyttelijä Helle Virkner.[3] Hänellä on kaksi lasta Virknerin kanssa.[6]
Kragille myönnettiin vuonna 1966 Kaarle Suuren palkinto.[7]
Kirjallisia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fremtidens Danmark (1945)
- Ung mand i 30'erne (1969)
- Kamp og fornyelse: Socialdemokratiets indsats i dansk politik 1955–71 (K.B. Andersen kanssa, 1971)
- Travl tid, god tid (1974)
- Dagbog 1971–72 (1972)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jens Otto Krag, Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ a b Wilsford, David (toim.): Political Leaders of Contemporary Western Europe: A Biographical Dictionary, sivu 253–259. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 9780313286230. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ a b c d Möller, Knud: ”Krag, Jens Otto (1914)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 103–104. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston aikaisemmat presidentit. norden.org. Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 7.8.2015. Viitattu 6.8.2015. (suomeksi, englanniksi, tanskaksi, norjaksi, islanniksi, ruotsiksi)
- ↑ Jens Otto Krag, Den store danske. Viitattu 1.11.2014. (tanskaksi)
- ↑ Helle Virkner (1925-2009), kvinfo.dk (tanskaksi)
- ↑ Jens Otto Krag, Karlspreis.de (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi) (hollanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
