Paul-Henri Spaak

Paul-Henri Spaak
Spaak vuonna 1957
Naton pääsihteeri
16. toukokuuta 1957 – 21. huhtikuuta 1961
Edeltäjä	Hastings Ismay
Seuraaja	Dirk Stikker
Belgian pääministeri
15. toukokuuta 1938 – 22. helmikuuta 1939 13. maaliskuuta 1946 – 31. maaliskuuta 1946 20. maaliskuuta 1947 – 11. elokuuta 1949
Edeltäjä	Paul-Emile Janson Achille Van Acker Camille Huysmans
Seuraaja	Hubert Pierlot Achille Van Acker Gaston Eyskens
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtaja
31. maaliskuuta,1946 – 20. maaliskuuta, 1947
Seuraaja	Oswaldo Aranha
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokouksen presidentti
1952–1954
Seuraaja	Alcide De Gasperi
Henkilötiedot
Syntynyt	25. tammikuuta 1899 Schaerbeek, Belgia
Kuollut	31. heinäkuuta 1972 (73 vuotta) Braine-l’Alleud, Belgia
Puoliso	Marguerite Malevez Simone Dear
Tiedot
Puolue	Parti socialiste
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Paul-Henri Charles Spaak  kuuntele ääntämys ^(ohje) (25. tammikuuta 1899 Schaerbeek – 31. heinäkuuta 1972 Braine-l’Alleud) oli belgialainen sosialistipoliitikko ja valtiomies.

Spaak opiskeli oikeustieteitä. Hänet valittiin Brysselin kaupunginvaltuuston jäseneksi vuonna 1926 ja Belgian parlamenttiin vuonna 1932 sosialistien edustajana. Hän oli Belgian kulkulaitos- ja postiministeri vuonna 1935, ulkoministerinä 1937, pääministerinä 1938–1939, ulkoministerinä jälleen 1939–1946 ja toistamiseen pääministerinä 1947–1949. Vuonna 1946 hän oli Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ensimmäisen yleiskokouksen puheenjohtaja. Vuosina 1949 ja 1950 hän toimi Euroopan neuvoston puheenjohtajana.

Vuonna 1955 Messinan konferenssissa Spaak valittiin puheenjohtajaksi komiteaan, joka valmisteli raportin Europan yhteismarkkinoista (niin sanottu Spaak-raportti). Tämä raportti oli pohjana vuoden 1957 Rooman sopimukselle, jolla perustettiin Euroopan talousyhteisö. Vuosina 1957–1961 hän toimi Naton pääsihteerinä ja vaikutti siihe, että Naton päämaja sijoitettiin Brysseliin. Nato-tehtävien jälkeen hän palasi taas ministeritehtäviin.

Spaak työskenteli myös journalistina ja oli perustamassa L’Action Socialiste -lehteä.

Spaak oli yksi Euroopan yhdentymisen alkuunpanijoista: hän ajoi Benelux-maiden tulliliittoa, toimi Euroopan neuvoston (EN) presidenttinä ja johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) yleiskokousta vuosina 1952–1953. Vuonna 1957 hän sai Kaarle Suuren palkinnon Euroopan idean ja rauhan edistämisestä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul-Henri Spaak Wikimedia Commonsissa

• Fondation Paul-Henri Spaak (englanniksi)

Kaarle Suuren palkinnon saajat