Jeremy Corbyn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeremy Corbyn
Oppositiojohtaja
12.9.2015 – 4.4.2020
Monarkki Elisabet II
Pääministeri David Cameron
Theresa May
Boris Johnson
Edeltäjä Harriet Harman
Seuraaja Keir Starmer
Työväenpuolueen johtaja
12.9.2015 – 4.4.2020
Edeltäjä Ed Miliband
Seuraaja Keir Starmer
Kansanedustaja
9.6.1983–
Ryhmä/puolue sitoutumaton
Vaalipiiri Islington North
Henkilötiedot
Syntynyt26. toukokuuta 1949 (ikä 75)
Chippenham, Wiltshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Asuinpaikka Islington, Lontoo
ArvonimiThe Right Honourable
Puoliso Jane Chapman (1974–79)
Claudia Bracchitta (1987–99)
Laura Álvarez (2013–)
Lapset 3 poikaa
Tiedot
Puolue sitoutumaton
Muut puolueet Työväenpuolue (1965–2024)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.jeremycorbyn.org.uk

Jeremy Bernard Corbyn (s. 26. toukokuuta 1949 Chippenham, Wiltshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen poliitikko, joka toimi Britannian työväenpuolueen puheenjohtajana vuosina 2015–2020. Corbyn on ollut kansanedustaja vuodesta 1983.[1][2][3]

Työväenpuolueen johdossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenpuolueen puheenjohtaja Ed Miliband erosi tehtävästään puolueen hävittyä vuoden 2015 parlamenttivaalit. Corbyn nousi yllättäen seuraajasuosikiksi, vaikka häntä pidetäänkin puolueen vasemman laidan edustajana.[4][5] Corbynin äänimäärä puolueen jäsenäänestyksessä oli 59,5 prosenttia Blairin suunnan Liz Kendallin jäädessä alle viiteen prosenttiin. Le Monde diplomatique -lehden toimittaja Alex Nunnsin arvion mukaan Corbynin kannattajista noin kolmasosa on koulutettuja työttömiä, kolmasosa sodanvastustajia – on muistettava, että Stop the War Coalition järjesti vuonna 2003 Britannian historian suurimman mielenosoituksen, johon osallistui yli kaksi miljoonaa sodanvastustajaa – ja kolmasosa ammattiyhdistysväkeä, jotka kokevat Työväenpuolueen mennen liian oikealle thatcherilaisissa yksityistämisaalloissa. Vain parlamenttiryhmässä on merkittävää blairilaista vastustusta.[6]

The Guardianin toimittaja Mary Dejevsky arvioi, että Milibandiakin vasemmistolaisemman Corbynin voitto saattaa tehdä tilaa keskustan liberaalidemokraateille.[7] Toisaalta kaksipuoluejärjestelmää suosivassa vaalijärjestelmässä liittolaisia voikin Corbynille löytyä esimerkiksi Natalie Bennettin johtamista vihreistä, joilla on samansuuntaisia tavoitteita.[6]

Lähes 6 500 venäläistä Twitter-tiliä, ainakin osa botteja, ylisti Corbyniä ja arvosteli konservatiiveja vaikuttaakseen vuoden 2017 parlamenttivaaleihin, todetaan Swansean yliopiston ja Sunday Times -lehden tutkimuksessa.[8] Ne tavoittivat miljoonia äänestäjiä yrityksessään kääntää vaalien voitto Työväenpuolueelle.[9] Vaaleissa konservatiivit menettivät 12 paikkaa ja joutuivat ottamaan tuekseen (pienen) Pohjois-Irlannin unionistipuolueen (DUP) jatkaakseen vallassa.[10]

Corbyn erotettiin työväenpuolueesta 29. lokakuuta 2020. Syynä oli raportti, joka käsittelee työväenpuolueessa esiintyvää antisemitismiä. Corbynin väitetään siinä olleen haluton puuttumaan antisemitismiin puolueessa, mutta Corbyn itse piti näitä väitteitä ylilyönteinä. Työväenpuolueen johto vaati Corbynia perääntymään tällaisista väitteistä, josta Corbyn kieltäytyi. Määräaikaisen erottamisen aikana Corbyn ei istu työväenpuolueen parlamenttiryhmässä.[11][12][13].

Vuonna 2023 työväenpuolue ilmoitti, ettei se hyväksyisi Corbynia ehdokkaakseen seuraavissa parlamenttivaaleissa.[14] Vuonna 2024 hänet erotettiin työväenpuolueen jäsenyydestä.[15]

Corbyn osallistui vuoden 2024 vaaleihin sitoutumattomana ehdokkaana ja hänet valittiin jälleen kansanedustajaksi samasta vaalipiiristä, jota hän on edustanut vuodesta 1983 lähtien.[16]

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbyn sanoo olevansa demokraattinen sosialisti ja kannattavansa radikaalia talouspolitiikkaa.[17][18]

Corbyn kannattaa korkeaa veroastetta ja menojen lisäämistä, rautateiden ja sähköntuotannon kansallistamista – Clement Attleen tapaan – sekä joidenkin hiilikaivosten avaamista uudelleen tulevaisuudessa, mutta vain mikäli hiilenpoltto tapahtuisi hiilineutraaleilla menetelmillä. Pankkeja ja suuryrityksiä valvottaisiin tiukasti ja kansallinen investointipankki alkaisi rahoittaa perusrakennetta. Corbyn haluaa suitsia myös Lontoon Cityn finanssivaltaa. Vähemmistöjen ja mielenterveysongelmaisten asemaa parannettaisiin. Nykymuotoista Euroopan unionia Corbyn pitää liian uusliberalistisena. Erityisesti Corbyn haluaa vetää Britanniaa ulos sodista ja asevarustelusta.[4][5][6]

Keväällä 2014 Corbyn piti Yhdysvaltoja syyllisenä Ukrainan kriisiin ja Venäjää provokaation uhrina.[19] Brittitoimittaja Edward Lucasin mukaan Corbynin "anti-imperialismi" ei ulotu Ukrainaan.[20] Harkovan ihmisoikeusryhmä arvosteli Corbyniä ihmisoikeuksien halventamisesta.[21]

Corbyn on ilmaissut sympatiansa Venezuelalle[22]. Hän on painottanut tarvetta yhteiseen keskusteluun Hamasin ja Hizbollahin kanssa rauhan saavuttamiseksi.[23]

Corbyn on ilmoittanut olevansa hyvin pasifistinen. Työväenpuolueen sisällä häntä on kuitenkin arvosteltu IRA:n poliittisen siiven, Sinn Féinin, tukemisesta ja yhteistyöstä IRA:n entisten jäsenten kanssa.[24][25][26]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kokkonen, Yrjö: Britannian työväenpuolueen johtajaksi Jeremy Corbyn Yle Uutiset. 12.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  2. ↑ Työväenpuolue sai uuden johtajan: Näyttävän juristinuran tehnyt Keir Starmer korvaa Corbynin – Boris Johnson kutsui opposition heti koronayhteistyöhön hs.fi. 4.4.2020. Viitattu 5.4.2020.
  3. ↑ Jeremy Corbyn Britannica.com. Viitattu 24.6.2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b Sipilä, Anna-Mari: Nyt kiinnostaa sosialismi – vasemman laidan Corbyn on suosikki Britannian työväenpuolueen uudeksi johtajaksi HS.fi. 28.8.2015. Viitattu 29.12.2015.
  5. ↑ a b The resistible rise of Jeremy Corbyn The Economist. 22.8.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Alex Nunns (suom. Jarkko S. Tuusvuori): Pääministeripeli alkaa. Le Monde diplomatique, 5/2015, s. 5–6. into.
  7. ↑ Vote for Jeremy Corbyn, and help raise the Lib Dems from the dead The Guardian. 28.7.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  8. ↑ Selvitys: Venäjään yhdistetyt Twitter-tilit ilmaisivat tukeaan työväen­puolueelle vaikuttaakseen Britannian vaaleihin Helsingin Sanomat. 29.4.2018.
  9. ↑ Exposed: Russian Twitter bots tried to swing general election for Jeremy Corbyn. The Sunday Times, 29 April 2018. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Britanniassa May jatkaa pää­mi­nis­te­ri­nä, muodostaa hallituksen Pohjois-Irlannin DUP:n kanssa Kaleva. 9.6.2017.
  11. ↑ UK: Labour suspends Jeremy Corbyn after reaction to anti-Semitism report | DW | 29.10.2020 DW.COM. 29.10.2020. Viitattu 31.10.2020. (englanti)
  12. ↑ TLDR News:+Why Corbyn Was Suspended from the Labour Party: Report Exposes Antisemitism in Labour - TLDR News youtube.com. 31.10.2020. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Britanniassa työväenpuolue on erottanut määräajaksi entisen johtajansa Corbynin – taustalla raportti, joka paljasti puolueen juutalaisvastaisen kulttuurin Yle Uutiset. Viitattu 31.10.2020.
  14. ↑ Virkkunen, Jussi: Brittiparlamentaarikko KU:lle: Jeremy Corbynin ehdokkuuden estäminen hyökkäys puoluedemokratiaa vastaan – ”Oikeat ekstremistit Britanniassa ovat konservatiivit” KU. 17.2.2023. Viitattu 15.3.2023.
  15. ↑ https://www.independent.co.uk/news/uk/politics/jeremy-corbyn-islington-general-candidate-mp-b2550779.html
  16. ↑ Henry Dyer: Jeremy Corbyn re-elected in Islington North after expulsion from Labour The Guardian. 5.7.2024. Viitattu 5.7.2024. (englanti)
  17. ↑ Settle, Michael: Corbyn: I'm a Socialist not a Unionist Herald Scotland. 18.8.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  18. ↑ Jeremy Corbyn – Labour theatlantic.com.
  19. ↑ Corbyn, Jeremy: Nato belligerence endangers us all Morning Star. 17.4.2014. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Lucas, Edward: Corbyn’s friends abroad prove he’s unfit to lead The Telegraph. 26.8.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Coynash, Halya: Why such contempt for human rights, Mr Corbyn? 28.8.2015. Kharkiv Human Rights Group. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  22. ↑ British MP Jeremy Corbyn Speaks out for Venezuela teleSURtv.net. 5.6.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  23. ↑ Labour’s Jeremy Corbyn: Why I called Hamas our friends The Jewish Chronicle. 14.7.2015. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  24. ↑ Jeremy Corbyn Biography Politics.co.uk. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  25. ↑ Millar, Frank: Adams cancels Commons visit as Labour criticises Corbyn Irish Times. 26.9.1996. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  26. ↑ Speaker to investigate reports of 'IRA men at Westminster' Herald Scotland. 22.11.1996. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeremy Corbyn.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeremy_Corbyn&oldid=22496121”