Kagerō-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kagerō-luokka / 陽炎型駆逐艦
Luokkaan kuulunut Yukikaze.
Luokkaan kuulunut Yukikaze.
Tekniset tiedot
Uppouma 2 033 t (standardi)
2 490 t (kuormattu)
Pituus 118,5 m
Leveys 10,8 m
Syväys 3,76 m
Koneteho 52 000 shp
Nopeus 35 kn
Miehistöä 240
Aseistus
Meritorjunta 6 × 127 mm/50 type 3
8 × 24″ torpedoputkea
36 syvyyspommia
Ilmatorjunta 4 × 25 mm ilmatorjuntatykkiä

Kagerō-luokka (jap. 陽炎型駆逐艦, kagerō-kei kuchikukan) oli keisarillisen Japanin laivaston 18 hävittäjän muodostama alusluokka toisessa maailmansodassa. Luokkaa pidetään usein Japanin laivaston parhaimpina, koska niillä oli hyvä nopeus, tulivoima, toimintasäde ja vakaus. Valmistumisensa aikaan luokan alukset olivat maailman huippuluokkaa, ainoastaan tutkan ja kaikuluotaimen puute heikensivät kokonaisuutta.

Tausta ja vaatimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin irtauduttua vuonna 1937 Lontoon laivastosopimuksesta, maa kykeni hyödyntämään kaiken hävittäjistä kerätyn suunnittelukokemuksen, jonka se oli saanut Erikoisluokasta Asashio-luokan hävittäjiin. Nyt maa suunnitteli alusluokkaa, joka vastaisi täydellisesti keisarillisen laivaston strategisia ja taktisia tarpeita ilman tonnistorajoitusta. Aluksille määritettiin neljä tavoitetta[1]:

  1. nopeuden tuli olla yli 36 solmua
  2. kantama 5 000 merimailia 18 solmun nopeudella
  3. aseistuksen tuli vastata Erikoisluokan alusten aseistusta
  4. runko ei saanut olla suurempi kuin Erikoisluokan aluksilla

Suunnittelussa jouduttiin kuitenkin tekemään kompromisseja ja lopulta hyväksyttiin 25 solmun huippunopeus riittäväksi. Alusten suunnittelussa kiinnitettiin suurta huomiota vakauteen, jolloin alusten leveyttä kasvatettiin 45 senttimetrillä ja uppouma kasvoi vastaavasti. Alusten siltarakenteet olivat vaatimattomat ja hitsausta käytettiin runsaasti kansi- ja sisärakenteissa. Alusten rungonverhoilu oli kuitenkin pultattu. Rungon muotoa oli muutettu varsinkin perästä, jotta työntövastusta saataisiin vähennettyä.[1]

Luokan aluksista 15 sai tilausvaltuudet vuoden 1937 laivasto-ohjelmassa ja kolme muuta vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa.[2]

Alusten voimanlähde oli kehittyneempi, kevennetty ja tehokkaampi kuin aikaisemmissa luokissa. Voimanlähde tuotti 52 000 hevosvoimaa. Se koostui kolmesta kattilasta, joihin oli asennettu ilman esilämmittimet ja ne oli asennettu kolmeen erilliseen tilaan. Etummainen ja keskimmäinen kattilahuone oli liitetty etummaiseen savuhormiin. Alusten kattiloihin oli kytketty kaksi turbiinia, jotka oli asennettu rinnakkain turbiinihuoneeseen. Tarvittava polttoaine oli varastoitu kaksoispohjaan ja suureen polttoainevarastoon etummaisen kattilahuoneen etupuolelle.[1]

Alusten pääaseena olivat 127 mm/50 tyypin 3 tykit, jotka oli asennettu kaksoistykkitorneihin mallia C, jotka mahdollistivat jopa 55 asteen korotuskulman. Tykkitorni numero 3 ampui taaimmaisen tornin ylitse. Aluksilla oli kahdeksan 24 tuuman tyypin 93 torpedoputkea asennettuna kahteen neljän putken ryhmään. Torpedoiden latausjärjestelyt oli parannettu aiemmista luokista. Ilma- ja sukellusveneentorjuntavarustus oli vastaava kuin aiemmissa luokissa.[2]

Kuten suurimmassa osassa muissakin ennen toista maailmansotaa valmistetuissa hävittäjiä, olivat Kagerō-luokan laivatkin lähes täysin aseettomia sukellusveneitä ja lentokoneita vastaan. Ilmatorjunta-aseistusta parannettiin vuonna 1943 asentamalla kaksiputkinen 25 millimetrin jalustalle sillan eteen ja aluksille vaihdettiin kaksiputkiset 25 millimetrin tykit takimmaisen savuhormin sivuilta kolmiputkisiin. Vuoden 1943 lopulla tykkitorni numero 3 poistettiin ja korvattiin kahdella kolmiputkisella 25 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Jäljellä oleville luokan aluksille asennettiin vuoden 1944 puolessavälissä vielä 14 yksiputkista 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä ylä- ja etukansille.[2]

Aluksille asennettiin sodan kuluessa myös tutkia vuodesta 1943 alkaen. Tutkat olivat malleja 13 ja 22.[2]

Sotakokemukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan tuomat tappiot Kagerō-luokalle olivat kovat: luokan 18 aluksesta 17 upposi. Lentokoneet upottivat kuusi, sukellusveneet neljä, viisi taistelussa muita laivoja vastaan, yksi törmäsi miinaan ja kaksi viimeistä törmäsivät miinaan ja lentokoneet viimeistelivät tuhon. Ainoastaan Yukikaze selvisi sodan loppuun asti.

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  1. a b c Whitley 1988, s. 200.
  2. a b c d Whitley 1988, s. 201.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]